Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Zirkoni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1857
lisissä oloissa veden korkeuden mukaan 21-56 km2.
Keskisyvyys on n. 6 m. Mutta toisinaan järvi
voi kuivua kokonaankin. Järven polija on
nimittäin yhteydessä karstimaalle (ks. t.) ominaisten
maanalaisten onkaloiden ja viemärien kanssa,
joita myöten vesi sadeaikana tulvii
laaksoaltaa-seen säilöön, mutta pitempiaikaisen kuivuuden
aikana imeytyy jopa tyhjiinkin. Kuivana aikana
käytetään vesijättömaata niittynä, osittain se
kylvetään pelloksikin. Järven ajoittainen
katoaminen on vanhoista ajoista saakka antanut
aihetta lukuisiin taruihin ja kertomuksiin, että
Z. j: llä voi vuoden a jan mukaan kalastaa,
leikata viljaa ja metsästää. M. E. II.
Zirkoni [tsi-J, tetragonisesti kiteytyvä
kivennäinen, kokoomukseltaan zirkoniumsilikaatti,
ZrSiC>4. On joskus väritön, useammin ruskea tai
punainen. Kauniin-punaisia muunnoksia
käytetään jalokivinä ja nimitetään hyasinteiksi.
Suuria ruskeita z.-kiteitä on Norjan (m a 1
a-k o n i) ja Uralin syeniiteissä. Mikroskooppisen
pieninä kiteinä z. on erittäin yleinen kivennäinen
kaikissa vuorilajeissa, etenkin piihapporikkaissa,
kuten graniitissa ja gneississä. P. E.
Zirkoniumi, metallinen, jotenkin harvinainen
alkuaine, joka luonnossa esiintyy etupäässä
zirkoni nimisenä silikaattikivennäisenä (ks. t.).
Z.-metallia valmisti ensiksi Berzelius
pelkistämällä sen kaksoisfluoridia kaliumilla. Z:n kem.
merkki on Zr; at.-p. 90,e, om.-p. 4,25. Z. on
hyvin vastustuskykyinen useimpia kemiallisia
vaikuttimia kohtaan; paraiten vaikuttavat siihen
kuuma suolahappo ja fluorivetyhappo.
Yhdistyksissään z. on aina 4-arvoinen. Sen tunnetuin
suola on helppoliukoinen sulfaatti, Zr(S04)2.4H20;
kloridi ZrCU on jotenkin helposti haihtuva.
Hydroksidi Zr(01I)4 on heikko emäs, joka
kuumennettaessa muuttuu z.-dioksidiksi Zr02.
Räjäh-dyskaasuliekissä hehkutettaessa loistaa tämä
oksidi erittäin voimakkaasti (zirkoni-valo), minkä
takia sitä käytetään projektsioni-aparaateissa ja
valokuvauksessa. N. J. T.
Ziska ks. 2 i z k a.
Zitelmann [tsi-J, Ernst (s. 1852), saks.
oikeusoppinut ja runoilija; v:sta 1884
professorina Bonnissa; teoksia: ,,Begriff und Wesen der
sogenannten juristisehen Personen" (1873),
„Irrtum und Rechtsgeschäft" (1873), „Die
Gefah-ren des Biirgerliehen Gesetzbuches fiir die
Rechts-\vissenschaft" (1896), „Das Recht des
Biirgerliehen Gesetzbuches. I. Allgemeiner Teil." (1900),
„Internationales Privatrecht" (I-II, 1897, 1903).
Z:n kaunokirjallisista tuotteista mainittakoon
„Gedichte" (1881), „Memento vivere" (1900),
„Radierungen und Momentaufnahmen’’ (1904).
Zitomir /-to’-] (puol. Zytomierz), kaupunki
Ukrainassa, Volynian pääkaupunki, lähellä
Kiovan kuvernementin rajaa, Dnepriin päättyvän
Teterevin ja rautatien varrella; 96,800 as.
(1915), joista lähes puolet juutalaisia. — Useita
kirkkoja, m. m. luterilainen (1896
romaanilai-seen tyyliin rak.), synagogia, 2 hengellistä
seminaaria (kreik.- ja roomal.-katolinen), 2
poika-ja 4 tyttökymnaasia, kauppakoulu y. m.
oppilaitoksia; kirjasto. Kreik.-katolisen
arkkipiispan ja roomal.-katolisen piispan istuin.
Puoli-sensataa teoll.-laitosta, joiden yhteenlaskettu
tuotantoarvo lähes 6 milj. mk. ja joista
mainittakoon suuret myllyt, monet huonekalutehtaat
59. X. Paineltu 19.
1858
sekä olutpanimot, tupakka- ja hansikastelitaat.
— 2. mainitaan ensi kerran 1305, tuli 1668
Kiovan vojevodakunnan pääkaupungiksi ja
joutui Venäjälle 1778. Kuvernementin
pääkaupunkina v:sta 1804. J. G. G-ö.
Zittel /taital], Karl Alfred (1839-1904),
saks. geologi ja paleontologi, tuli jo 1863 geo
logiau ja mineralogian professoriksi Karlsruhen
polyteknilliseen opistoon, josta 1806 siirtyi
paleontologian professoriksi Miinchenin
yliopistoon. Z., joka teki opintomatkoja Euroopan eri
maihin, Pohjois-Afrikkaan ja
Pohjois-Ameriik-kaan, on nykyaikaisen paleontologiaa perustajia
ja etevimpiä edustajia. Hän on vaikuttanut
suuresti paleontologian kehitykseen sekä teoksillansa
että opetuksellansa, sillä hänen luennoilleen
kerääntyi oppilaita monista maista. Z:n
lukuisista teoksista mainittakoot: .JIandbuch der
Paläontologie" (1876-93), „Studie.a iiber fossile
Spongien" (1877-78), „Grundziige der
Paläontologie" (1895) ja „Geschichte der Geologie und
Paläontologie" (1899). .!/. E. II.
Äizka, Johannes (1360-1424), bööm.
sotapäällikkö, palveli kuningas Venzeslavin hovissa
ja kuului siihen soturijoukkoon, joka 1410 lähti
saks. ritaristoa auttamaan puolalaisia vastaan ja
otti osaa Tannenbergin taisteluun. Sen jälkeen hän
lähti matkoille, taisteli Unkarissa turkkilaisia
vastaan, ja Ranskassa englantilaisten riveissä
ranskalaisia vastaan, mutta palasi sitten
kotimaahan, jossa Johannes Ilussin kuoleman jälkeen
hänen kannattajansa, hussilaiset, juuri tähän aikaan
(1419) nousivat kapinaan valapattoista
Sigis-mundia vastaan ja 2:sta saivat pelottoman ja
taitavan johtajan. Hän järjesti hajanaiset
liussi-laisjoukot yhtenäiseksi armeiaksi, jonka
turvaamiseksi käytti vaunuleirejä, rakennutti linnoja
ja voitti monta kertaa keisarin sotajoukot. Missä
tuo yksisilmäinen päällikkö näkyi -— hän oli jo
nuoruudessaan kadottanut toisen silmänsä —
siinä kävi pelko hänen edellään: hänessä oli
rautainen tarmo ja etevä johtajankyky, vihollisia
vastaan hän oli julma ja säälimätön. V. 1421
hän löi saks. ristiretkeläisjoukon Praagin
edustalla ja sai seur. v. suuren voiton Deutsch-Brodin
luona itse keisarista. Vaikka 2. nuolenampumasta
oli menettänyt toisenkin silmänsä, otti hän yhä
vielä osaa taisteluun ja johti siinä joukkojaan,
kunnes kuoli ruttoon Przibislavin piirityksen
aikana lokak. 1424. — Hänen hautansa
hävitettiin keisarin käskystä 1623; 1874 pystytettiin
hänen muistopatsaansa Przibislaviin. [VI. Tomek,
„J. 2." (1882).] K. G.
Zizkov, Böömin pääkaupungin Praagin
esikaupunki; 72,173 as. (1910), enimmäkseen tsekkiläisiä.
Zlatoust l-u’-J, samannimisen piirikunnan
(22,049 km2, 278,000 as. 1915) pääkaupunki
Itä-Venäjällä, Ufan kuvern., Etelä-Uralissa,
Ufa-jokeen laskevan Ain luonnonkauniissa laaksossa,
Siperiaan johtavan rautatien varrella; 34,934 as.
(1912). — Useita kirkkoja, m. m.
roomal.-katolinen ja luterilainen; poika- ja tyttökymnaasi,
teollisuuskoulu; kirjasto; teatteri. Asetehdas
(per. 1811). Melkoiset markkinat. Lähistössä
vaski- ja jalokivikaivoksia. — Per. 1754,
kaupunki v :sta 1811. J. G. G-ö.
Zmeinogorsk [-o’-] (Zmeinogorskoe;
ent. saks. nimi Schlangenberg), ent.
kai-vosyhdyskuuta ja samannimisen piirikunnan
Zirkoni—Zmeinogorsk
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
