Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Zorn ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1865
Zorn—Zrinyi
1866
Ch. Saunier, „A. Z." (L’Art döcoratif, 1906) ;
Edouard Andrö, „A. Z." (Gazette des Beaux-Arts,
1907) ; Louys Delteil, „A. Z." (Le Peintre-Graveur
illuströ, Tome IV, 1909); Enrica Grasso, „I1
pit-tore della natura e della veritä: A. Z." (Il
secolo XX, 1909).] F. L.
Zorn Jtsorn], Carl Ludwig Philipp
(s. 1850), saks. oikeusoppinut, v:sta 1900
professorina Bonnissa; julkaissut teoksia
varsinkin valtio-, kirkko- ja kansainoikeuden alalta,
ra. m. „Staat und Kirche in Norwegen bis
zum Schlusse des dreizehnten Jahrliunderts"
(1875), „t)ber einige Grundfragen des
Kirchen-rechts und der Kirchenpolitik" (1876), ,,Das
Staatsreeht des deutsclien Reiches" (I 1880,
II 1883). Yhdessä C. Gareisin kanssa
kirjoittanut „Staat und Kirche in der Schvveiz" (1877-78) ;
julkaissut uusittuna L. v. Rönnen „,Staatsreeht
der preussisehen Monarchie" (I 1899, II 1906) ja
yhdessä F. Stier-Somlon kanssa v:sta 1905
„Abhandlungen aus deni Staats-,
Vervvaltungs-und Völkerrecht"; tuli 1905 Preussin
herrainhuoneen jäseneksi ja kruunun syndikukseksi; oli
1899 ja 1907 Haagin rauhankonferenssien
jäsenenä," tuli 1906 Genöven konferenssin jäseneksi.
Zorndorf [tso-J, kylä Preussissa, Neumarkissa,
Frankfurtin hallintopiirissä, 9 km Kiistrinistä
pohjoiseen. Tunnettu taistelusta elok. 25 p. 1758,
jolloin Fredrik Suuri voitti venäläiset.
Zoroaster ks. Zarathustra.
Zorrilla y Moral [pori’lja i], Jos6 (1817-93),
esp. runoilija ja näytelmänkir joitta ja. Z. sai
kasvatuksensa jesuiittakoulussa Madridissa ja lähti
1833 lakia opiskelemaan Toledoon, jossa herätti
huomiota vallankumouksellisilla puheillaan,
joutuen viranomaisten vainottavaksi. Z:n
muistoruno runoilija Larran kuoleman johdosta 1837
teki hänet tunnetuksi runoilijana ja sam. v. hän
julkaisi menestyksellä pari runokokoelmaa
esikuvinaan Lamartine ja Hugo. Kirjoitettuaan
yhdessä Garcia Gutiörrezin kanssa näytelmän
„Juan Dädolo" (1839) Z. aloitti oman
draamallisen tuotantonsa näytelmällä „Cada cual con su
razön" (1840), jota seuraavan viiden vuoden
sisällä seurasi kokonaista kaksikymmentä
näytelmää. Kertomuksillaan ,,Cantos del trovador"
(1841) — kokoelma kansallisia taruja — Z.
kohosi yleisön suosikiksi kirjailija Esproncedan
rinnalle. Näytelmissään, joissa hän tavallisesti
käytti vanhoja aiheita, Z. jäljitteli usein
liiankin tuntuvasti toisten teoksia, kuten Moreton
(„La major razön la e^pada"), Tirso da Molinan
(,,Don Juan Tenorio") ja Dumas vanhemman
(,,Don Juan de Marana") näytelmiä, mutta aina
hän niihin kuitenkin valoi jotain uutta ja
omintakeista. Z :n parhaita näytelmiä ovat ,,E1
Zapa-tero y el Rey" ja ,,Traidor, incon feso, y mflrtir"
(1845). Alinomainen köyhyys ja siitä johtuva
alakuloisuus pakotti hänet 1855 lähtemään
Mek-sikkoon onnea etsimään, mutta 11 vuotta
myöhemmin hän palasi täältä yhtä tyhjin käsin.
Espanjassa hän huomasi olevansa jo puoleksi
unohtunut klassikko ja sai tyytyä varsin
niukkaan toimeentuloon, kunnes vanhoilla päivillään
uudelleen tuli maineeseen ja sai 30,000 realen
suuruisen eläkkeen. Oltuaan jo aikaisemmin
valittu jäseneksi Espanjan akatemiaan,
palkittiin Z. kultaisella kunniamitalilla ja villittiin
juhlallisesti 1889 Granadassa Espanjan kansallis-
runoilijaksi. — Huoleton, inprovisoiva, liiankin
usein hätiköivä ja virheellinen kirjoitustapa on
Z:lle ominainen, mutta tämän ohella on hänellä
tavallista enemmän luontaista nerokkuutta,
lyyrillistä välittömyyttä, draamallista tajuntaa sekä
väriä ja eloa kuvauksissaan. Hänen kansalliset
aiheensa ja hänen voimakas vetoamisensa
espanjalaisten rohkeuteen, isänmaallisuuteen ja
uskontoon ovat Espanjassa hankkineet hänelle melkein
kuolemattoman maineen. (R. S-nen.)
Zosimos {-usi-J (6:unella vuosis. j. Kr.), kreik.
historiankirjoittaja, sepitti Rooman
keisarikauden vaiheita Augustuksesta v:een 410
käsittelevän historiateoksen „Nea Historia", niissä liän
koettaa osoittaa Rooman maailmanherruuden
rappeutumisen johtuneen kristinuskon
valtaanpääsystä. Z:n historiateoksen julkaisi m. m.
Mendelssohn (1887). [K. Jaakkola, ,,Zosimus,
kreikkalainen historioitsija" (1905).] E. R-n.
Zostera marina, meriajokas,
Potamoge-iottacece-heimoon kuuluva merikasvi, jolla on
15-75 cm pitkät, nauhamaiset lehdet ja
yksi-neuvoiset kukat tähkässä tupen muotoisen
suojus-lehden kannan sisällä. Kasvaa meilläkin meressä
Ahvenanmaan ja Suomenlahden rannoilla;
myrskyn irroittamana se usein ajautuu rannoille
kasoihin. K. L.
Zouche (Zouch, Zouchaeus), Richard
(1590-1660), engl. kansainoikeuden opettaja,
professorina Oxfordissa ja tuomarina
amiraliteetti-oikeudessa. Z. on kirjoittanut ensimäisen
varsinaisesti järjestelmällisen esityksen
kansainoikeu-desta: ,,Juris et judicii fecialis, sive juris inter
gentes et qusestionum de eodem explicatio, ete"
(1650). [Georges Scelle, julkaisussa „Les
fonda-teurs du droit international" (1904).]
Zr, zirkoniumin (ks. t.) kem. merkki.
Z-rauta ks. Kuviorauta.
Zrinyi [zrinjij. l.Miklös (Nikolaus) Z.
(1508-66), kreivi, unk. sotapäällikkö,
,,Szigetvä-rin sankari", taisteli Ferdinand I:n
palveluksessa Zäpolyaa ja sulttaani Solimania vastaan,
tuli 1542 Kroatsian baaniksi ja 1563
sotajoukkojen ylipäälliköksi. Kuuluisaksi on Z. tullut
Szi-getvärin linnan urhoollisesta puolustuksesta 1566
Soliman II :ta vastaan, jolloin hän kuukauden
päivät 2,000 mielien suuruisella joukollaan torjui
Solimanin satatuliantisen armeian rajut
hyökkäykset, kunnes sai sankarikuoleman 7 p. svysk.
Edellisenä päivänä oli Soliman kuollut
halvaukseen leirissään Szigetvärin edustalla. Z:n
kohtalo on kuvattu monessa kaunokirjallisessa
esityksessä, joista tunnetuin on Ivörnerin
senniminen näytelmä. K. O.
2. Miklös Z. (1616-64), edellisen
pojan-pojanpoika, sotapäällikkö ja runoilija, v:sta 1647
Kroatsian baani, taisteli 1645 ruotsalaisia
vastaan Määrissä, löi 1663 turkkilaiset tappiolle
useampaan kertaan saamatta kuitenkaan hovin
luottamusta osakseen. Tunnettu tieteiden ja
taiteiden suosijana; oli itsekin erittäin huomattava
runoilija. Hänen teoksensa (ilm. 1651)
sisältävät, paitsi sotatieteellisiä kirjoituksia, idyllejä,
lauluja sekä sankarirunoelman ,,Obsidio
Sige-tiana", Z. vanhemman taisteluista kertova ylevä
ja kiinteärakenteinen eepos. Z:n koottujen
teosten loistojulkaisun toimitti 1852 Toldy.
3. Ilona Z. (1643-1703), edellisen veljen,
Kroatsian baanin P6ter Z:n tytär, Ferenc II
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
