Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Meri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
785
Meri
786
huolehtimaan meritieteellisten tutkimusten
jatkamisesta. — Asetuksella 19 p:ltä marrask. 1918
perustetun m:n tarkoituksena on ,,johtaa ja
toimittaa Suomea ympäröivien merien yleistä tilaa,
niiden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia,
vedenkorkeus-, virta- ja jääsuhteita ynnä
näiden yhteydessä olevia kysymyksiä koskevia
tieteellisiä tutkimuksia sekä myös edustaa Suomea
kansainvälisessä yhteistyössä tähän kuuluvalla
alalla". Laitoksessa on kolme osastoa: 1)
veden korke usosast o, 2) jääosasto ja
3) kemiallinen osasto. Osastojen
joh-tajain virkanimitys on talassologi.
Veden korke u sosasto n toiminta-ala
käsittää kaikki rannikoillamme tehdyt ja
tehtävät vedenkorkeushavainnot. Tällaisia toimitetaan
tätä nykyä n. 30 paikassa. Maamme kummankin
mareografin (Hangon ja Helsingin) hoito kuuluu
niinikään osastolle, joka myös on ryhtynyt
toimenpiteisiin mareografiverkon laajentamiseksi.
Jääosasto huolehtii lähes 100 paikassa
tehdyistä jäähavainnoista, joista
viikkoraport-teja lähetetään laitokselle. Näiden raporttien
perusteella valmistetaan viikoittain yleiskarttoja
jäätilanteesta. Puhelimitse kerättyjen tietojen
avulla toimitetaan lisäksi viikoittaisia
yleiskatsauksia viranomaisia ja sanomalehtiä varten.
Kipinälennättimellä lähetetään tietoja jääsuhteista
laivoille ja ulkomaille. Yleinen meritieteellinen
työ, minkä ohjelmaan kuuluu m. m. meren eri
syvyyksien lämpötilan ja suolanpitoisuuden
selville saaminen sekä jatkuvien havaintojen avulla
että ulkomeriretkikuntia lähettämällä, on
niinikään etupäässä jääosaston huolehdittavana.
Kiinteitä asemia tällaisia töitä varten on tätä
nykyä n. 30. Lisäksi tehdään kaikilla
majakka-laivoilla kesäisin virta- y. m. meritieteellisiä
havaintoja. Ulkomeriretkikuntia ia
tarkastusmatkoja varten laitos käyttää valtion tällaisia
tarkoituksia varten rakentamaa „Nautilus" laivaa.
Kemiallinen osasto, jolla on
käytettävänään ajanmukainen laboratori, tutkii
saapuneita vesinäytteitä suolan- ja
hapenpitoisuu-teen y. m. nähden.
Laitoksen henkilökuntaan kuuluu, paitsi
johtajaa ja talassologeja, kaksi assistenttia, sekä
tarpeelliset kanslia- y. m. apulaiset. V. 1919
laitoksen määräraha nousi Smk:aan 156,100:—,
kalliinajanlisäyksiä lukuunottamatta.
Merentutkimustoiminta maassamme sodan
jälkeen on etupäässä kohdistunut järjestävää ja
suunnittelevaa laatua oleviin tehtäviin
meritieteellisten havaintojärjestelmäin uudelleen
rakentamiseen sodan aiheuttaman rappeutumisen
jälkeen, jatkuvaan havaintotyöhön ja sen
valvomiseen, tulosten yhdistelemiseen ja
muokkai-luun sekä jääsuhteita koskevien tiedonantojen
laatimiseen. H. R.
*Meri. Suomen osuus merentutkimustyössä.
1) Vedenkorkeus. Maankohoamisilmiö
on aiheuttanut, että meillä verraten varhain
alettiin kohdistaa huomiota Suomea
ympäröivien merien vedenkorkeussuhteisiin. C. F.
Nordenskiöld, E. O. Runeberg, Turun piispa J.
Bro-vvallius y. m. suom. tai Suomessa toimivat
tiedemiehet ottivat 1700-luvulla huomattavalla tavalla
osaa tähän aikaan vilkkaasti käytyyn
„veden-vähenemis"-kiistaan. Samoilta ajoilta on
olemassa kallioihin hakattuja vedenkorkeusmerk-
kejä eri osissa rannikkojamme. 1800-luvun
alkupuoliskolla m. m. N. G. Schultén teki
ehdotuksia säännöllisten vedenkorkeushavaintojen
toimittamisesta. Vuosisadan keskivaiheilta
alkaen, jolloin A. Stjerncreutz innolla ajoi asiaa,
on olemassa yhtäjaksoisia Suomen Tiedeseuran
toimesta tehtyjä vedenkorkeushavaintosarjoja,
joiden kustantamisesta Suomen Tiedeseura
huolehti, alussa välittömästi, myöhemmin
meteorologisen laitoksensa välityksellä.
Havaintoverkon laajentamista jatkettiin yhteistyössä
luotsi-ja majakkalaitoksen ylihallituksen kanssa, 1888
Tie- ja vesirakennusten ylihallitus perusti oman
asteikkojärjestelmänsä useihin satamiin. Samaan
aikaan Tiedeseura rakennutti ensimäisen
mareo-grafinsa (Hankoon), toinen (Helsingissä) alkoi
säännöllisesti toimia vasta 1904.
Havaintotuloksia on osaksi julkaistu Tiedeseuran
julkaisuissa; tärkeimmistä tieteellisistä aineiston
käsittelyistä mainittakoon Wittingin teokset Itämeren
vuorovesistä (Fennia 29) ja maankohoamisesta
(Fennia 39).
2) Suomen m:ien suolanpitoisuuden,
lämpötilan y. m. tutkiminen on paljon
myöhäisempää alkuperää. Hajanaisia tietoja
saatiin O. Nordqvistin 1887 tekemien retkien
avulla (1877 ruots. F. L. Ekman teki ensimäisen
meritieteellisen ulkomeriretken Itämerelle), mutta
järjestelmälliseen toimintaan päästiin vasta
kymmentä vuotta myöhemmin. Talvilaivaliikennettä
koskevat pyrinnöt, joita erinäiset komiteat
olivat käsitelleet, huomauttaen jääsuhteiden ja
meren olotilan tutkimisen välttämättömyydestä
ja ehdottaen erityisen toimiston perustamista
näiden tutkimusten suorittamista varten,
johtivat 1897 niin pitkälle, että säännöllisiin
havaintoihin ryhdyttiin neljällä etelärannikon
majakka-paikalla. Asiaa edelleen ajaen Tiedeseura
huomautti lausunnossaan, että jäätymisilmiötä oli
tutkittava muiden meri-ilmiöiden yhteydessä,
ja v. 1899-1900 saatiinkin
havaintojärjestelmä toimimaan, mikä käsitti sekä jää- että
meritieteellisiä havaintoja muutamilla kiinteillä
asemilla. Tähän mennessä oli alku luotu
ulko-meritutkimuksellekin. Ekmanin retki ja muut
samoihin aikoihin ulkomailla tehdyt retket,
joiden päämääränä oli tutkia veden lämpöä,
suo-lanpitoisuutta, kasvistoa ja eläimistöä, silmällä
pitäen etenkin käytännöllistä merkitystä
kalastukselle, olivat osoittaneet, että aloitettujen
töiden menestys vaati sekä yhteistoimintaa eri
maiden kesken että kansallisia järjestöjä eri maiden
työosuuksien suorittamista varten. V. 1898
Tukholmassa pidetyn luonnontutkijain
kokouksen jälkeen päätettiinkin ryhtyä toimenpiteisiin
yhteistyön saamiseksi käyntiin Itämeren ja sen
lahtien sekä Tanskan salmien ja Kattegatin
tutkimiseksi. Th. Homénin ehdotuksesta ja hänen
johdollaan Suomen Tiedeseura v:sta 1898 alkaen
järjesti meriretkikuntia, ja näiden yhteydessä
aikaansaatiin v;n 1899 lopusta alkaen
meritieteellinen havaintotoiminta muutamilla kiinteillä
asemilla, osaksi ulkomerihavaintojen
täydentämiseksi jatkuvilla havaintosarjoilla, osaksi
perustan antamiseksi jääaineiston käsittelylle.
V. 1902 Tiedeseura sai määrärahan
meritutki-mustensa ylläpitämiseksi ja tutkimuksia valvoi
sen erityisesti asettama hydrografis-biologinen
komissioni (ks. t. III Os.). Vähitellen v:sta 1904
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
