Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kadettikoulu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1157
1158
Helsingissä. Liiton tarkoituksena on olla
isänmaallisessa hengessä yhdyssiteenä mainittujen
henkilöiden välillä, huolehtia taloudelliseen
ahdinkotilaan joutuneiden entisten jääkärien
avustamisesta j. n. e. W. E. T.
♦Suomen kadettikoulu ks. Kadetti
k o ii 1 u, Täyd.
Suomen kansanvaltuuskunnan tiedonantaja,
punaisen kapinan aikana julkaistu kapinallisen
hallituksen jokapäiväinen sanomalehti, jonka
en-simäinen numero ilmestyi Helsingissä 1 p. helmik.
1918 ja viimeinen 24 p. huhtik. Viipurissa.
Eusi-mäisillä numeroilla oli nimenä „Suomen
kansanvaltuuskunnan tiedonantoja".
Suomen kaupunkiliitto ks. K a u p u n k
i-liitto, Täyd.
♦Suomen kieli ja kirjallisuus. 1. Uusin
suomenkielinen kaunokirjallisuus.
Nuorimmista suom. kirjailijoista on mainittava
suorasanaisen tuotannon alalta viime vuosien
huomattavin uusi kertojakyky F. E.
Sillanpää (s. 1888). Jo hänen esikoisteoksessaan on
havaittavissa omalaatuinen
kirjailijapersoonallisuus, joka omistaa kehittyneen
luonnontunteen ja syvällisen tavan tarkastaa elämää.
Sillanpää on myöhemmissä teoksissaan
osoittautunut kehityskykyiseksi luovaksi
taiteilijaksi. Viljo Kojo (s. 1891), joka on
esiintynyt sekä kertojana että lyyrikkona, on
toistaiseksi luonut parastaan suorasanaisessa
tuotannossaan. Väinö Kolk k ala (s. 1883)
noudattaa huomattavissa kansankuvauksissaan
tra-ditsionien mukaista asiallista realismia, kun
sensijaan Juho H o i k k a n e n (s. 1876) näkee
kansan elämässä myöskin mystiikkaa ja
salaperäisiä kohtaloja. Ai n’ Elisabet
Pennanen (s. 1881) on kirjoittanut sekä romaaneja ja
novelleja että näytelmiä, ja on varsinkin
viimemainituissa saanut aikaan meidän oloissamme
merkillepantavia saavutuksia. Lyyrillisen
runouden edustajana on ennen muita mainittava J
u-hani S il jo (1888-1918), jonka painava
taitei-lijapersoonallisuus oli parhaassa kukoistuksessaan,
kun hän korvaamattomaksi tappioksi suom.
kirjallisuudelle kuoli vapaussodassa saamastaan
haavasta. Hänen runoilleen on ominainen aito tunne
ja miehinen tahto, ja on hänen lyriikkansa
todistuksena taiteilijan eetillisestä kamppailusta
syvimpien elämänarvojen puolesta. Huomattava
lyyrikko 011 myöskin Aaro Hellaakoski
(s. 1893), omalaatuinen, ironiaan ja uhmaan
taipuva runoilijäluonne.
2. Uusin ruotsinkielinen
kaunokirjallisuus. Niistä ruotsin kieltä käyttävistä
kirjailijoista, jotka viime vuosina ovat aloittaneet
toimintansa, on ennen muita mainittava Jarl
Hemmer, joka on lyyrillisenä runoilijana
herättänyt ansaittua huomiota ja tunnustusta.
Hänen kehityksensä on vienyt hänet yhä
suurempaan sekä runoteknilliseen valmiuteen että
tunne-ja ajatussisällön aitouteen. Myöskin
suorasanaisten tuotteiden tekijänä on H. esiintynyt, vaikka
vähemmällä menestyksellä. Nuorimmasta
runoi-lijapolvesta on myöskin mainittava R a g n a r
Ekelund, joka on toiminut sekä maalaajana
että kuvailevien säkeiden tekijänä esittäen
luonnonkuvauksia ja -tunnelmia. Kotimaan luonnon
kuvaaja on myöskin Joel Rundt, kun
sensijaan Emil Zilliacus viihtyy parhaimmin
antiikin mielikuvapiirissä sekä
refleksionilyrii-kan alalla. Uusimpia virtauksia edustaa Edith
Södergrani n kenties lähinnä
„ekspressionistinen" lyriikka, ja samoja moderneja
taide-ihanteita noudattaa proosateoksissaan Hagar
Olsson. Novellisteista on mainittava Torsten
H e 1 s i n g i u s, joka kuvailee elämää Hjalmar
Söderbergin esimerkin mukaan, ja Henning
S ö d e r h j e 1 m, joka kertomuksissaan tahtoo
esittää, n. s. ,,dagdrivare"-kirjallisuuden
vastapainoksi, lujempaa ja valoisampaa
elämänkäsitystä. R. F.
♦Suomenkielisten teknikkojen seura ks.
Suomalaisten teknikkojen seura,
j Täyd.
♦Suomen kirkkokunnat. Suomen
kreik-kalais-katolinen kirkkokunta. V:n
1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen asetti
senaatti komitean valmistelemaan ehdotuksia
parannuksiksi m. m. Suomen kreik.-kat.
kirkkokunnan oloihin. Tämä kreik.-kat. uskontoa
tunnustavista pappis- ja maallikkojäsenistä
kokoonpantu komitea toimitti syksyllä 1918 senaattiin
joukon ehdotuksia Suomen kreik.-kat.
kirkkokuntaa koskeviksi uusiksi asetuksiksi perusteluineen.
Näiden ehdotusten pohjalla julkaisi senaatti,
asianmukaisen valmistelun jälkeen, marrask.
26 p. 1918 asetuksen Suomen kreik.-kat.
kirkkokunnasta sekä erinäisiä välittäviä säännöksiä
sisältävän asetuksen Suomen kreik.-kat.
kirkkokunnasta annetun asetuksen voimaanpanemisesta.
Suomen kreik.-kat. kirkkokunnan olojen
nykyinen järjestely on pääasiallisesti juuri näiden
asetusten määräyksillä säännöstelty.
Paitsi yleisiä säännöksiä, sisältää yllämainittu
asetus määräyksiä kirkkokunnan
kirkolliskokouksista. kirkollishallituksesta, kirkollisten piirien
valvojista, kirkollisesta oikeudenkäynnistä,
piis-pan- ja papinviroista, seurakunnallisesta
kirjanpidosta ja seurakuntain asiain hoidosta y. m.
Voimaanpanoasetus sisältää joukon välittäviä
säännöksiä sekä taksan virkatodistusten
lunas-tusmaksuista. Asetusten loppuun on liitetty
kirkollishallituksen palkkaus- ja menosääntö.
Asetus ei kajoa kirkkokunnan hengellisiin asioihin
ja kanonis-uskonnollisiin suhteisiin, vaan
oikeuttaa kirkkokunnan itsensä ne järjestämään.
Sitävastoin se, osittain seikkaperäisesti, säännöstelee
kirkkokunnan ja siihen kuuluvien seurakuntien
hallintoa ja omaisuussuhteita, kirkollista
kasvatus- ja opetustointa y. m. kirkkokunnan elämän
ja toiminnan aloja.
Kirkkokunnan muodostavat kreik.-kat. uskoa
tunnustavat Suomen kansalaiset sekä
kirkkokunnan jäseniksi otetut ulkomaalaiset.
Kirkkokunnan ylin hallinto on maan hallituksella sekä,
asetuksessa lähemmin säädetyllä tavalla,
kirkkokunnan itsehallintoa hoitavilla elimillä,
kirkolliskokouksella, piispalla ja erikoisella pappis- ja
maallikkojäsenistä kokoonpannulla
kirkollishallituksella. Kirkollista hallintoa varten muodostaa
kirkkokunta hiippakunnan, joka on jaettu
val-vontapiireihin, joiden esimiehinä ovat asetuksessa
lähemmin mainitulla tavalla piirin papeista
valitut valvojat. Valvontapiiriä pienempiä
kirkollisen hallinnon alueita ovat seurakunnat;
jokaisen seurakunnan esimiehenä on pappi. —
Seurakunnat, joiden asioita hoidetaan osaksi
seurakunnan kokouksen tai valtuuston, osaksi seura-
■
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
