Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suuri kuormasto ... - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1241
1212
ja suuntauskaan haubitseissa. Lisäksi toimivat
s:nä apukoneina: suuntauskehä, haarakaukoputki,
karttakulmamittari ja patteritaso. W. E. T.
Suuri kuormasto. Joukko-osastojen
kuormas-tot voidaan jakaa 2 osuan: a) taistelukuor mastot
ja b) suuret kuormastot. Taistelukuormastot
jjy-syvät aina joukkojen mukana, s:t k:t tulevat
tarpeeseen majoituksessa ja leiriytymisessä. Esim.
komppanian taistelukuormastoon kuuluu vain 1
patroonavaunu ja 1 kenttäkeittiö, s:een k:oon 1
tavara- ja 1 muouavaunu. Pataljoonan
taistelukuormastoon kuuluu tav. 4 patroonavaunua, 4
kenttäkeittiötä ja 1 lääkintävaunu; s:een k:oon 1
esikunnan tavaravaunu, 4 komppanian
tavaravaunua, 5 muonavaunua j. n. e. W. E. T.
Suurin yhteinen tekijä ks. Tekijä, IX Os.
^Suursaari. 888 as. (1919). Kirkon
alttaritaulu „Vapahtaja ristillä" on B. Munckin
maalaama 1764. [A. G. Selirenek, „Skizze der
Wegetat ion auf der Insel Hochland" (Helmersens
Beiträge, 1841) ; M. Brenner, ,,Bidrag tili
känne-dom af Finska vikens övegetation" (I II, Notis.
sällsk. f. fl. fenn. förh. 11, 1871; III, Medd. soc.
f. fl. fenn. 11, 1884; IV, sam. paik. 13, 1885);
R. Sievers, „Bidrag tili Hoglans fiskfauna"
(Medd. soc. f. fi. fenn. I, 1876); Th. Saelan,
..Några anteckningar om floran på Hogland"
(Medd. soc. f. fl. fenn. 25, 1900); Elis Nordling,
„En resa i ornitologiskt syfte tili några utöar i
Finska viken sominaren 1902’’ (Medd. soc. f. fl.
fenn. 30, 1904) ; E. Havas, „Suursaari sanoin ja
kuvin" (1920).] K. J. V.
Suurten tulojen suostuntavero. Näin
nimitettiin lailla 7 p:ltä tammik. 1918
määrättyä tuloveroa, jota Suomessa v:lta 1916
suo-litettiin valtiolle. Vero oli luonteeltaan
väliaikainen. Se oli välttämätön säätää valtion
menojen peittämiseksi, ennenkuin täydellisempi
njanmukainen tulovero v:n 1917
vallankumouksen ja ven. hallitusvallan kukistuttua voitiin
aikaansaada. Vero liittyi läheisesti kunnalliseen
tuloveroon. Verovelvollinen oli jokainen, jonka
tulot v:lta 1916 oli v:n 1917
kunnallisverotuksessa arvioitu nousseen 20,000 mk:aan tai sitä
suurempaan määrään. Veroa kannettiin
perus-ja lisäverona. Perusveroa suoritettiin siitä
tulosta, josta kunnallisverotuksessa oli pantu
veroäyrejä. Kuitenkin sallittiin tästä tulosta tehdä
eräitä tuloverolle ominaisia vähennyksiä.
Asteikko, jonka mukaan perusveroa suoritettiin,
jakaantui kunkin tuloluokan alarajan j
erus-teella laskettuun vakioerään ja alarajan yli
menevän osan perusteella laskettuun
prosentti-erään. Perusveron progressioni kohosi 1 % :sta
15%:iin, mikä korkein veromäärä oli
suoritettava 300,000 mk:n ja sitä suuremmasta tulosta.
Lisäveroa oli velvollinen suorittamaan se, jolla
1916 oli ollut tuloja vähintään 10,000 mk. yli
sen keskimäärän, mihin hänen tulonsa olivat
nousseet vv. 1913 ja 1914. Verotettava
tulon-lisä oli laskettava siten, että mainittujen vuosien
tulojen keskimäärä vähennettiin siitä
tulomää-rästä, josta perusveroa suoritettiin. Asteikko
jakaantui samoin kuin perusveroon nähden
vakio-erään ja prosenttierään. Progressioni kohosi
tässä tapauksessa 7%:sta 30%:iin
tulonlisäyksestä, ja lakkasi progressioni tulonlisäyksen
noustessa yli 300,000 mk:n. Jos perus- ja
lisävero yhteensä olivat enemmän kuin 33 % tulo-
määrästä, josta perusveroa oli maksettava, oli
verovelvollinen, jonka tulot olivat alle 1 milj.
mk: n, vapaa sen veromäärän suorittamisesta,
joka nousi yli sanotun prosenttimäärän. Samoin
oli verovelvollinen, jonka tulot olivat 1 milj.
mk. tai enemmän, vapaa sen veromäärän suoritta
misesta, joka nousi yli 35 % siitä tulosta, josta
perusveroa maksettiin. y. /f.
Suurvaltain sota, jota käytiin vv. 1914-19, on
saanut nimensä siitä, että alussa useimmat, vä
hitellen kaikki suurvallat ottivat siihen osaa.
S. s:aa sanotaan usein myös m a a i 1 m a n s
o-d a k s i.
Yleispoliittinen tilanne ennen
sodan p u h k e a m i s t a. Yleispoliittiseen
tilanteeseen viimeisinä vuosina ennen s. s:n puhkeamista
, painoi leimansa kolme eri vastakohtaa suurvaltain
| välillä. Ranska ei milloinkaan unohtanut, että sen
oli Frankfurtin rauhanteossa (1871) ollut pakko
luovuttaa Saksalle Elsass-Lothringen. Ranska
lais-saksalainen vastakohta sentähden pysyvästi
rasitti suurvaltain välisiä suhteita. Ranskan
vihamielisyyden takia Saksa alusta alkaen koetti
lähennellä Venäjää ja Itävalta-Unkaria (n. s.
kolmen keisarin liitto 1872), ajoittain myös
Englantia (1890-94). Kaksikymmentä vuotta sen
onnistuikin Bismarckin ollessa
valtakunnankanslerina, pitää Ranska eristettynä, mutta sen
politiikan suurimpana vaikeutena oli toinen
suur-valtavastakohta, joka oli tavallaan vanhempaa
juurta kuin saksalais-ranskalainen, ajoittain
tosin vähemmän aktuaalinen, mutta lopulta
kuitenkin sekin kestävä: vastakohta Venäjän ja
Itävalta-Unkarin välillä. Syynä tähän oli
Venäjän voimakas laajenemispyrkimys sekä siinä
vallalla oleva panslàvistinen suunta, joka uhkasi
kansallisesti rikkinäisen kaksoismonarkian
olemassaoloa. Pahimmin Venäjän ja
Itävalta-Unkarin edut joutuivat vastakkain Balkanin
kysymysten yhteydessä. Itävalta-Unkari ei mielihy
väliä voinut nähdä, että Venäjän vaikutusvalta
Balkanin slaavilaisten kansojen keskuudessa
kasvoi. Varsinkin pel jätti in, että voimakas. Venä {+-+}
jän vaikutusvallan alainen Serbia kävisi
kaksoismonarkialle vaaralliseksi vetovoimansa takia
monarkian serbialaiseen tai serbialaissukuiseen
väestöön. Venäjän ja Itävalta-Unkarin keskinäisten
suhteiden takia oli Saksan ajan pitkään vaikea
viljellä yhtä ystävällisiä suhteita molempiin.
Jo 1879 Bismarckin oli tehtävä valintansa, ja se
tapahtui Itävalta-Unkarin eduksi. Saksan ja
Itävalta-Unkarin liitto syntyi viimemainittuun
vuonna. Italian liittymisen jälkeen rettelöiden
johdosta Ranskan kanssa liitto 1882 kehittyi
kol-miliitoksi. V. 1883 Romaania yhtyi liittoon.
Venäjä, eristettynä, lähenteli Ranskaa, jonka
kanssa solmittiin liitto lopullisesti 1893. Saksa
koetti tosin yhä viljellä hyviä suhteita Venäjään
kin jo ennen ven.-rànsk. liiton muodostumista
1887 n. s. jälleen vakuutussopimuksen tekemisellä
Venäjän kanssa, myöhemmin m. m. eri
tilaisuuksissa 1895, 1901 ja 1905 tukemalla
Venäjää sen Itä-Aasian politiikassa. Tämän kautta
ei kuitenkaan saatu tukahdutetuksi Venäjällä
käsitystä, että tie sen suurten päämäärien toteut
tamiseksi Balkanin niemimaalla kulki Wienin
kautta ja tie Wieniin Berliinin kautta.
Kolmas olotilalle ennen sotaa leiman antava
suurvalta vastakohta oli Englannin-Saksan. Se
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
