Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Turun suomalainen yliopistoseura ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
%
1375
Tuvanvanhin—Tykistö
1376
„Tuusulan kouluolojen kehityksestä" (Juhlajulk.
piispa Ràberghille, 1913); Pekka Brofeldt,
„Tuusulan järven kaloista ja kalastusoloista" (Suomen
kalatalous n:o 3, 1915); H. Järnefelt, „Kaloista
ja kalaravinnosta Tuusulanjärvessä" (Suomen
kalatalous n:o 4, 1917).] K. J. V.
Tuvanvanhin ks. T u p a j ä r j e s t y s, Täyd.
Tvorog ks. Üunipiimä, Täyd.
* Tvärminne ks. Palmén, Johan Axel, Täyd.
Tyhjö. T:llä tarkoitetaan tekniikassa
ulkoilman ja tyhjiössä vallitsevan todellisen
(absoluuttisen) paineen eroa. Tyhjönmittari ilmoittaa
silloin paineeneron ilmapaineeseen nähden. Ilman
paine määrätään ilmapuntarilla. T:n suuruus
ilmoitetaan tekniikassa elohopeapatsaan (ep)
tm:einä tai mmreinä (täystyhjö silloin 760 mm)
tai vesipatsaan (vp) m:einä, cmreinä tai mm.einä
(täystyhjö 10,sn m). Myöskin käytetään
(höyrykoneiden lauhduttajissa toisinaan)
elohopeapatsaan tuumia (täystyhjö 30 tuumaa), nykyään
lisäksi prosentteja (täystyhjö 100 %). Ilmakehän
paine meren pinnalla on tavallisena 760 mm ep
1. 10 ,33 m vp, taikka 1,033 kg/cm2. 1 kg/cm2 on
silloin = 735^5 mm ep = 10 m vp. — Mittareina
käytetään samanlaisia kojeita kuin
paineenmit-taukseenkin (ks. Manometri, VI Os. p. 22).
.los esim. höyrykoneen lauhduttajan
t.-mittari näyttää (kuten käytännössä usein) 65 cm cp
(=65.30:76=25,6 tuumaa eli 85,a %), ja
ilmapuntari esim. 720 mm ep, niin on todellinen paine
720—650 = 70 mm ep, tai 70:735.5 = 0,095 kg/cm2.
P-o P-o.
* Tykistö. Suomen armeian
kenttätykistö (liikkuva tykistö) jakaantuu kevyeen
ja raskaaseen 1. järeään kenttätykistöön.
Edelliseen kuuluvat venäläinen kenttäkanuuna, saks.
kenttähaubitsi, sekä osaksi venäläinen, osaksi saks.
vuoritykki; jälkimäiseen venäläismallinen
piiri-tystykki ja raskas (ven. ja jap.) haubitsi.
Kuhunkin patteriin (vastaa jalkaväessä komppaniaa,
ratsuväessä eskadroonaa) kuuluu tav. 4 tykkiä.
Useammat patterit muodostavat patteriston
(vastaa jalkaväen pataljoonaa) ja useammat
patteristot rykmentin. Suomen kenttätykistörykmentit
ovat: Kenttätykistörykmentit 1, 2 ja 3 sekä
Ras-kastykistörykmentti ja Jääkäritykistörykmentti.
Rannikkotykistömme käsittää kolme rykmenttiä:
Rannikkotykistörykmentit 1, 2 ja 3 sekä yhden
erillisen rannikkotykistöpatteriston. Rykmentit
ovat jaetut eri lukumääriin patteristoja ja
pattereja. Käytännössä ovat enimmäkseen
venä-läisvallan aikana rannikollemme rakennetut
tyk-kimallit.
T : n historiallisesta kehityksestä.
Tykkien valmistus ja käyttö on peräisin jo
1300-luvulta. Ensimäisten tykkien putki oli taotusta
raudasta, putken toisessa päässä oli säiliö, johon
ruuti kiinnitettiin kiilan avulla. Ne olivat siis
takaa ladattavia. Ammuksina käytettiin
etupäässä kivi- ja rautakuulia. Sytytys tapahtui
hehkuvalla rautasauvalla. Sittemmin ryhdyttiin
valamaan tykkejä käyttämällä niihin
vaski-tina-sekoitusta. Tykkejä valmistettiin sangen pri
suuruisia muutamista kymmenistä aina
kymmeniätuhansia kg:oja painaviin saakka (esim. Muhammed
II :11a oli 32,000 kg painavia tykkejä hänen
piirit-täessään Konstantinopolia 1453). Kuitenkin
ruudin valmistaminen oli perin alkeellisella
kannalla samoinkuin tekniikkakin, eikä koko keski-
aikana t. saanut aikaan olennaista muutosta sodan
käyntitapoihin, sillä tykkien kantavuus oli
kovin pieni, korkeintaan muutamia satoja m:ejä,
eikä niillä, paitsi moraalista, ollut merkitystä
1 muuten kuin piirityssodissa muurien y. m.
varustusten murtamisessa. Tykeissä ei ollut
suuntaus-laitteita, ja niiden liikkuvaisuus oli sangen
rajoitettu, kunnes keski- ja uudenajan vaihteessa
keksittiin lavetti, jolloin tykit itse, joita tähän
saakka oli kuljetettu erikoisilla vaunuilla,
varustettiin pyörillä. Vähän kerrallaan alettiin
vähentää tykkien monimuotoisuutta, samalla kuin
täysinäisten kuulien ohella alettiin käyttää
sytytys- ja räjähdyskuulia. Kuulaan kiinnitetty
lunttu sytytettiin ennen laukaisua. Mutta tykit
olivat edelleenkin raskaita ja niiden kuljettami
seen tarvittiin paljon hevosia, esim. ransk. 50
naulaista „double courtant", joka painoi n. 2,500
kg, tarvittiin kuljettamaan 21 hevosta. Vasta
i Kustaa II Aadolfin aikana t:n taktillinen käyttö
muuttui huomattavammin. Ruvettiin
valmistamaan keveämpiä tykkejä. Kuuluisat olivat
nah-katykit, joiden vaskinen putki oli vahvistettu
tervaköysien sitomilla rautakiskoilla ja -vanteilla
ja nämä taas päällystetyt nahalla. Keveät tykit
tekivät mahdolliseksi t:n käytön kenttäsodassa.
Kustaa II Aadolf muodosti ensimäisenä t:stä var
sinaisen aselajin, muodostaen pattereita
(tavallisesti 3 tykkiä kussakin) sekä ottamalla
tykki-seppien tilalle, jotka tähän asti yksin olivat hoi
taneet tykkipalvelusta, sotilaita tykkimiehiksi.
1600-luvulla t:n tekniikka kehittyi nopeasti
pääasiassa siinä, että tykit tulivat kevyemmiksi
niiden lujuuden siitä kärsimättä, kaliberi pieneni
ja syntyi sääntöjä tykkien valmistamista varten:
myös ruuti (musta) sai lopullisen kokoomuksensa.
I Huomattavimmin kehittyi t. Ranskassa. Se jaet
tiin kenttä- ja piiritys-t:öön ja siinä tehtiin
kokonainen sarja parannuksia (suuntauslaitteet,
lavetit), mutta kuitenkaan se ei pitkiin aikoihin
tullut niin liikkuvaksi kuin ruots. t. oli ollut
Kustaa II Aadolfin aikana. Eri aselajina t.
pysyi vielä pitkän aikaa jalka- ja ratsuväen
rinnalla verraten vähäpätöisenä. Vasta Napoleonin
aikana se sai tarkoituksenmukaisen taktillisen
käytön johdosta suuremman merkityksen.
1800-luvun valtava teknillinen kehitys aiheutti
suunnattoman edistysaskeleen t:n teknillisessä ja tak
tiilisessä käytössä. Tykkien piiput varustettiin
kierteillä ja sulkukoneistolla (lukolla).
Alkunopeutta voitiin paljon suurentaa, kun putkien vai
niistämiseen ruvettiin käyttämään terästä; sen
mukaan tykkien; kantavuus myös suureni
valtavasti. Eri tykkilajit: kanuuna- ja
haubitsi-(mörssäri-) tyypit saivat yhä kiinteämmän
muodon. Vihdoin savuttoman ruudin ja brisanttisten
räjähdysaineiden keksiminen, samoinkuin n. s.
joustavan lavettisysteemin käytäntöön ottaminen
entisen jäykkämallisen tilalle, sivu- ja
korkeus-suuntauslaitteiden sekä sulkukoneiston (ruuvi
-lukko) edelleen kehittäminen aiheuttivat t:n
teknillisessä ja sen mukaan taktillisessa käytännössä
valtavan edistymisen. Voitiin valmistaa
entisestään paljoa nopeammin ampuvia ja kauemmas
kantavia tykkejä: erilaiset pika- ja isokaliberiset
tykit.
Suurimmat tykistöteknilliset saavutukset ovat
esiintyneet Saksassa. Suurvaltain sodan aikana
rakennettiin täällä tykki, jonka kantavuus oli 11.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
