Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Japanin kuvaamataiteet - Japanin-meri - Japanin saaret, ks. Japani - Japanin-setri, ks. Cryptomeria - Japanin sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
omaansa. Tämä on luonnollisesti
vaikuttanut sen, että Japanin taiteen oma,
kansallinen luonne on viime vuosikymmeninä
heikontunut.
[Anderson, „The pictorial arts of Japan”, I-IV;
Gonse, „L’art japonais”; Madsen, „Japans
Malerkunst”; Brinckmann, „Kunst und Handwerk in
Japan”; Münsterberg, „Japanische
Kunstgeschichte”, I-III; sama, „Japans Kunst” (1 nide,
suppeampi laitos); Perzynski, „Der jap. Farbenholzschnitt”.]
R-o S-r.
Japanin-meri on Sahalinin saaren, Japanin
saarten ja Korean rajoittama Itä-Aasian
reuna-meri. Tataarin ja La Pérousen salmien kautta
se on yhteydessä Ohotskin, Korean salmen kautta
Itä-Kiinan meren kanssa. Suurin tunnettu
syvyys 3,575 m; pinta-ala 1,043 milj. km².
E. E. K.
Japanin saaret ks. Japani.
Japanin-setri ks. Cryptomeria.
Japanin sota, Japanin ja Venäjän välinen sota
1904-05. Sodan syynä olivat Japanin ja Venäjän
ristiriitaiset edut Itä-Aasiassa. Edistääksensä
kauppaetujansa ja liikaväestönsä siirtoasutusta
Japani on viime vuosikymmenien aikana
pyrkinyt hankkimaan itselleen jalansijaa myöskin
Itä-Aasian mantereella Koreassa ja Mantsuriassa.
V. 1S95 se sai Kiinalta Šimonoseki’n rauhassa
m. m. Mantšuriaan kuuluvan Liautungin
niemimaan ja Port-Arthurin, joista sen kuitenkin
Venäjän, Ranskan ja Saksan vaatimuksesta täytyi
luopua. Tämän jälkeen Japani alkoi pitää Venäjää
päävastustajanaan Itä-Aasiassa ja ryhtyi
tarmokkaasti kehittämään sotavarustuksiansa.
Suuttumus ja epäluulo Venäjää vastaan kasvoi, kun
Venäjä 1898 sai Kiinan vuokraamaan itselleen
mainitun Liau-tuugin niemimaan eteläkärjen ja
Port-Arthurin, jonka jäätymätöntä satamaa se tarvitsi
laivastoasemaksi, mutta jonka linnoittaminen oli
Japanille alituisena uhkana. Kun Venäjä sitten
boksarikapinan aikana 1900 miehitti Mantšurian,
rakensi sinne rautatielinjan, eikä lupauksensa
mukaan vienytkään joukkojansa pois tästä
maakunnasta, vaan pyrki vielä lisäksi hankkimaan
itselleen lujaa asemaa Koreassakin kannattamalla
Jalu-joen rannoilla toimivaa ven. metsäyhtiötä ja
sijoittamalla sotaväkeä tämän joen itärannalle,
nousi kiihtymys Japanissa ylimmilleen ja yleinen
mielipide vaati hallitusta ehkäisemään Venäjän
hankkeet. 12 p. elok. 1903 Japani sen vuoksi
esitti Pietarissa, että molempain valtain
vaikutuspiiri Mantšuriassa ja Koreassa määrättäisiin
tarkalla sopimuksella. Kun Venäjä siinä luulossa,
että Japani ei uskaltaisi ryhtyä sotaan, osoitti
myöntymättömyyttä ja venytti neuvotteluja,
katkaisi Japani diplomaattiset suhteet 5 p. helmik.
1904 ja ryhtyi panemaan sotajoukkojansa
liikekannalle. — Venäjällä oli sillä hetkellä
Itä-Aa-siassa suuria sotalaivoja: 7 panssarilaivaa, 4
panssariristeilijää ja 7 risteilijää, useimmat
niistä Port-Artliurissa, pienempi osasto (4
risteilijää) Vladivostokissa ja 2 laivaa Tšemulpossa
Korean rannikolla. Japanin laivastossa oli 7
panssarilaivaa, 8 panssariristeilijää ja 18
risteilijää. Maasotaväkeä lienee Venäjällä silloin ollut
äärimmäisessä idässä vain n. 80,000 miestä.
Japanin käytettävissä oli n. 288,000 miestä. Venäjän
sotaväkeä voitiin kuljettaa Itä-Aasiaan
ainoastaan yksiraiteista, Baikal-järven katkaisemaa Itä-
Siperian rataa myöten. — Sota alkoi ilman
sodan julistusta yöllä vasten 9 päivää helmik.,
jolloin japanil. laivastonosasto amiraali Togon
johdolla äkkiarvaamatta teki miinahyökkäyksen
Port-Arthurissa olevia venäläisiä laivoja vastaan
ja pahasti vioitti kolmea suurta taistelulaivaa.
Sam. päivänä muutamat japanilaiset risteilijät
ryhtyivät taisteluun Tšemulpon satamassa olevaa
kahta venäläistä sotalaivaa vastaan, jotka
joutuivat tuhon omaksi, minkä jälkeen japan.
risteilijäin mukana seuranneista kuljetuslaivoista
vietiin sotaväkeä maihin. Tämän jälkeen japanilaiset
vallitsivat merta ja saattoivat turvallisesti jatkaa
joukkojensa kuljetusta Koreaan; ainoastaan
Vladivostokin eskaaderi teki heille pientä häiriötä.
Togo piti Port-Arthurin satamaa saarrettuna
ja koetti, vaikka turhaan, laivoja upottamalla
sulkea sataman suuta. — Venäjän kaikkien
kaukaisessa idässä olevien sotavoimien ylipäällikkönä
oli kenraaliajutantti Aleksejev. Maalisk. tuli
laivaston päälliköksi vara-amiraali Makarov
ja maasotajoukkojen päälliköksi kenraali
Kuropatkin. Sittenkuin Makarov oli saapunut
Port-Arthuriin, alkoivat ven. laivat tehdä
retkeilyjä sataman ulkopuolellekin, mutta 13 p.
huhtik. amiraalilaiva „Petropavlovsk” sattui
miinaan ja upposi, jolloin amiraali Makarov,
taidemaalari Verestsagin ja n. 560 miestä hukkui.
Tämän jälkeen ven. laivaston toiminta
Port-Arthurissa lamautui. — Japanilaiset olivat sillä
välin jatkaneet joukkojensa maihin vientiä
Koreaan. Tänne kerääntynyt Kuroki’n johtama
ensimäinen armeia alkoi huhtikuun lopulla
tunkeutua Jalu-joen toiselle puolelle ja voitti 1 p.
toukok. Zasulitšin johtamat
heikompivoimaiset venäläiset. Venäläiset kokosivat nyt
joukkonsa Mantšuriassa, joten Kuropatkinin
komennossa tuli olemaan toista sataa tuhatta miestä.
Venäjällä oli enemmän ratsuväkeä, japanilaisilla
taas suurempi tykistö. — Jalu-joella
saavuttamansa menestyksen jälkeen japanilaiset
saattoivat ruveta ajattelemaan Port-Arthurin sulkemista
maan puolelta. 5 p. toukok. alkoi Pitsevossa
Liautungin niemimaalla nousta maihin Okun
johtama toinen armeia. 26 p. toukok.
karkoitettiin Stösselin ylikomennon alaiset venäläiset
tämän niemimaan kapeimman kohdan
pohjoispuolella olevasta Kintšusta Port-Arthuriin, minkä
jälkeen Talienvan ja Dalnij joutuivat
japanilaisten haltuun ja maihin noussut kolmas armeia
ryhtyi Nogi’n johdolla piirittämään
Port-Arthuria. 14 ja 15 p. kesäk. Oku voitti Vafangkun
luona Stackelbergin osaston, jonka Kuropatkin
oli lähettänyt Port-Arthurin avuksi, ja valtasi
9 p. heinäk. Kaipingin. Kesäk. nousi maihin
Japanin neljäs Nodsun johtama armeia ja
heinäk. saapui sotatanterelle japanilaisten
ylipäällikkö Ojama, minkä jälkeen ensimäinen,
toinen ja neljäs armeia alkoivat tunkeutua
Liaujangia kohti. Kuroki valtasi Liaujangin
kaakkoispuolella olevat solat, myöskin Okun tieltä
peräytyivät venäläiset jättäen hänen haltuunsa
Niutšvangin ja Haitšengin. Elokuun alussa
olivat japanilaiset (n. 120 tuh.), Oku vasemmalla,
Nodsu keskellä, Kuroki oikealla, Liaujangin
edustalla, missä Kuropatkinin armeia (n. 150
tuh.) oli lujissa asemissa. Kolmiviikkoisen
valmistuksen jälkeen japanilaiset 24 p. elok.
alkoivat jälleen edetä ja tekivät 30 p. elok. yhteisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
