Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Japanin sota - Japanin uskonnot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
rintamahyökkäyksen, joka torjuttiin. Mutta
seuraavana yönä Ivuroki alkoi kiertää venäläisten
vasenta siipeä, ja 3 p. syysk. venäläiset
peräytyivät Mukdenia kohti.
Sittenkuin japanilaiset veristen taistelujen
jälkeen olivat elokuun alussa päässeet niin lähelle
Port-Arthuria, että he saattoivat ampua
satamassa olevia laivoja, teki Port-Arthurin
eskaaderi 10 p. elok. yrityksen tunkeutua saartolinjan
läpi Vladivostokiin, mutta useimpain laivain
täytyi palata Port-Arthuriin. Niistä neljästä
suuresta laivasta, jotka pääsivät merelle, oli
kolmea turvauduttava puolueettomaan satamaan ja
neljäs („Novik") oli upotettava Sahalinin
rannalla. Samaan aikaan liikkeelle lähtenyt
Vladivostokin eskaaderi menetti 14 p. elok. taistelussa
Kamimuran eskaaderia vastaan yhden risteilijän
(„Rurik"); kaksi risteilijää palasi pahoin
vioittuneina Vladivostokiin. 13-24 p. elok.
japanilaiset, joita oli Port-Arthurin edustalla n. 70 tuh.
tekivät rynnäköitä linnoitusta vastaan menettäen
paljon (n. 15 tuh.) väkeä, mutta saavuttamatta
ratkaisevia tuloksia. — Saatuaan lisäjoukkoja
Kuropatkin, jolla nyt oli 210 tuh. miestä
japanilaisten 170 tuh. vastaan, lokakuun alussa
ryhtyi hyökkäykseen. Näin syntyi 10-päiväinen
taistelu Šaho-joella, jossa ven. menettivät
enemmän kuin 40 tuh. miestä, jap. vain n. 20
tuh. Se jäi ratkaisematta, ja sotajoukot jäivät
entisiin asemiinsa Mukdenin eteläpuolella. —
Port-Arthurin edustalla japanilaisten
piiritys-linjat lähenivät lähenemistään linnoitusta, jossa
Stössel 2 p. tammik. 1905 suostui
heittäymykseen; sitä ennen oli satamassa oleva laivasto
hävitetty joulukuun alussa. Port-Arthurissa oli
silloin vielä n. 50 tuh. miestä. Venäläiset
olivat menettäneet kaikkiaan n. 31 tuh.,
japanilaiset n. 61 tuh. Linnoituksen antautumisen
jälkeen Nogi’n armeia lähetettiin pohjoiseen
Ojaman joukkojen avuksi. Kuropatkin oli
talven kuluessa saanut niin paljon lisäväkeä,
että hänen joukkonsa jaettiin kolmeen
armeiaan (yhteensä 285 tuh.), joita johtivat
Gripenberg, Linevits ja Kaulbars.
Tammikuun lopulla 1905 Gripenberg teki
Sandepun luona onnistumattoman hyökkäyksen
Okun armeiaa vastaan. Helmikuun 24 p.
japanilaiset aloittivat oikealla siivellään ne liikkeet,
joista oli seurauksena Mukdenin suuri
taistelu (helmik. 25 p.-maalisk. 10 p.). Saatuaan
apuväkeä Linevits tosin torjui itäpuolella
Kuroki’n hyökkäykset, mutta 28 p. helmik. kävi
selville, että Nogi oli sillä välin kiertänyt
venäläisten oikean siiven ja tullut aivan lähelle
Mukdenia uhaten sulkea venäläisten peräytymistien.
Veristen taistelujen jälkeen täytyi Kuropatkinin
illalla 7p:nä maalisk. antaa peräytymiskäsky
joukoilleen, jotka pääsivät järjestymään vasta
Telinin pohjoispuolella Harbiniin vievällä tiellä.
Mukdenin tappelu on maailman historian
suurimpia, ehkä sen suurin taistelu. Taistelevien
lukumäärä oli molemmin puolin jotenkin yhtä
suuri, yhteensä n. 620 tuh. miestä. Venäläisten
tappiot olivat n. 91 tuh., japanilaisten n. 71 tuh.
Maalisk. 10 p. japanilaiset marssivat Mukdeniin
ja miehittivät saman kuun 21 p:nä 170
kilometriä Mukdenista pohjoiseen päin olevan
Tšangtun. Mukdenin tappelun jälkeen nimitettiin
venäläisten ylipäälliköksi erotetun Kuropatkinin
sijaan Linevits, jolla kesän loppupuolella oli
komennossaan n. 600 tuh. miestä japanilaisten
380 tuh. vastaan. Japanilaiset karkoittivat
venäläiset myöskin Koillis-Koreasta ja valtasivat
Sahalinin heinäkuussa. Venäjä ei vielä
Mukdeninkaan tappion jälkeen ollut taipuvainen
rauhaan toivoen että Itä-Aasiaan matkalla oleva
Itämeren laivasto voisi hankkia Venäjälle ylivallan
merellä ja siten katkaista manterella olevilta
Japanin joukoilta yhteyden Japanin kanssa.
Rožestvenskijn johtama Itämeren laivasto
läksi liikkeelle Libausta 15 p. lokak. 1904,
ampui yöllä vasten 22 p:ää engl. kalastajalaivoja
Pohjanmerellä ja saapui tammik. alussa 1905
Madagaskariin. Viivyttyään siellä useita
viikkoja se jatkoi matkaansa Ranskan Taka-Intiassa
olevaan Honkohebaihin, jossa siihen 12 p. toukok.
yhtyi Nebogatovin johtama lisäeskaaderi.
14 p. toukok. Rožestvenskij lähti liikkeelle
Honkohebaista pyrkiäkseen Korean salmen kautta
Vladivostokiin, mutta Japanin laivasto, jossa oli
kahta vertaa vähemmän panssarilaivoja, sulki
häneltä tien Tsušiman saaren kohdalla ja
tuhosi melkein kokonaan hänen laivastonsa
toukok. 27 ja 28 p:nä; kahdeksasta ven.
taistelulaivasta upposi 6, 2 valloitettiin, yhdeksästä
risteilijästä upposi 4, 3 pelastui Manilaan;
ainoastaan muutamat pienemmät laivat pääsivät
Vladivostokiin; japanilaiset menettivät vain 3
torpedoalusta. Rožestvenskij ja Nebogatov
joutuivat vangiksi.
Tsušiman taistelun jälkeen presidentti
Roosevelt ryhtyi välittämään rauhaa. Elok. 8 n.
alkoivat rauhanneuvottelut Portsmouthissa
Yhdysvalloissa. Venäjän edustajana oli Witte,
Japanin Komura ja Takahira.
Rauhansopimuksessa, joka saatiin aikaan syysk. 5 p. 1905,
Venäjä luovutti Japanille Šahalinin eteläosan
(50:nnen leveysasteen eteläpuolella), siirsi sille
vuokraoikeutensa Port-Arthuriin ja Liautungin
eteläkärkeen (Kvantungiin), tunnusti Japanin
ylivallan Koreassa, antoi Japanille Itä-Kiinan
radan eteläisen osan Harbinin eteläpuolella
olevaan Kuentšenhen asemaan asti ja myönsi
Japanille kalastusoikeuden Siperian rannikolla,
mutta ei maksanut minkäänlaisia sotakulunkeja.
Vankien ylläpitokustannukset suoritettiin
molemmin puolin takaisin. Japanin sotakustannukset
nousivat n. 2.500 miljoonaan Smk:aan, Venäjän
lähes 4,000 miljoonaan Smk:aan. Kuolleita,
haavoittuneita ja kadonneita oli edellisellä 254,700
miestä, jälkimäisellä 217,900 miestä.
[„Kriegsgeschichtliche Einzelschriften”, julk. Saksan
yliesikunta; J. Hamilton, „A staff officer’s scrap book
during the russ.-jap. war”; „Venäjän
yliesikunnan esitys sodasta”; Kuropatkin,
„Rechenschaftsbericht an den Czaren über den russ.-jap. Krieg
und die Ergebnisse des russ.-jap. Krieges”;
v. Lignitz, „Der jap.-russ. Krieg"; Klado, „Die
Kämpfe zur See im russ.-jap. Kriege".] J. F.
Japanin uskonnot. Japanilaisten
alkuperäinen kansanuskonto, šinto, on vainajain
henkien ja luonnonhaltijain (kami) palvelusta. Vanha
pyhä kirja, Kodžki, sisältää runsaan
jumalaistaruston. Taivas ja maa synnyttävät sen mukaan
useampia jumalapareja, joista viimeinen on
Izanagi ja Izanami. Näiden jälkeläisistä ovat
tärkeimmät auringonjumalatar Amaterusa ja
mvrskynjumala Susano. Mikado, joka on auringon-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
