Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Piperatsiini ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
637
Piperatsiini—Pipping
mun kohottamisesta: jätti jälkeensä tarkkoja
muistiinpanoja, joista Ennes ou julkaissut
otteita. K. W. R.
Piperatsiini, etyleeni-imiiui,
etyleenibroini-ilista ja ammoniakista valmistettu emäksinen
aine, joka virtsahapon kanssa muodostaa helposti
liukenevan suolan, jonka tähden sitä käytetään
lääkkeenä virtsahapon poistamiseksi (kihti,
rakko-kivi).
Piperiini, pippurikasvin alkaloidi, kiteinen,
liuoksissa pippurin makuinen aine.
Pipetti (ransk. pipette), keskiosassaan laaja,
päistään ohueksi sulatettu tai kärjeksi kapeneva,
muualta tasapaksu, avonainen lasiputki, jota
käytetään nestemäisiä aineita isoista astioista
otettaessa ja nesteitä mitattaessa, etenkin
titreerat-taessa, y. m. P:n alapää pistetään nesteeseen ja
keskiosa imetään täyteen yläpäästä, joka sitten
tukitaan sormella tai jota peittää kuminen imuri.
Mittaus-p :ssä on yläpäässä merkki, joka
ilmoittaa sen kuutiosisällön tai voi se myös olla
asteikolla varustettu. S. S.
Pipin, frankki 1. hovimestareita. —
1. P. Vanhempi, myöhemmin nimitetty
Lan-denilaiseksi, Austrasian hovimestari, kuoli
Lan-denissa 639. — 2. P. Keski mäin en (k. 7141,
myöhemmin nimitetty Heristalilaiseksi,
edellisen tyttärenpoika. Oli ensin hovimestarina
vain Austrasiassa, mutta sai. voitettuaan 687
Neustrian major domuksen, vallan käsiinsä myös
viimemainitussa maassa. P:llä oli suurempi valta
kuin itse kuninkaalla. Hallitusta hän johti
ponnella sekä taisteli voitokkaasti friisejä,
aleman-neja y. m. kansoja vastaan. Yksi hänen
pojistaan oli Kaarle Martell. — 3. P. Nuorempi
1. Pieni (n. 715-6S), Kaarle Martellin poika.
Vaikka P. oli pieuikasvuinen, oli hänellä
erinomaiset ruumiinvoimat ja hänen hengenlahjansa
olivat etevät. Tuli 741 Neustrian ja 747 koko
frankkilaisvaltakunnan hovimestariksi, kun veli
Karlmann, joka oli ollut Austrasian major
domuksena, meni luostariin. P. pani toimeen
järjestyksen valtakunnassa. Kukisti 751 paavin
suostumuksella merovingikuninkaan Kilderik
III:n. joka pantiin luostariin, ja P. valittiin
Sois-sonsissa kuninkaaksi. Antoi 754 apua paavi
Stefan 11 :lle langobardien kuningasta Aistulfia
vastaan. ja kun Aistulf toistamiseen ahdisti paavia,
teki P. 756 uuden retken Italiaan, otti
langobar-deilta heidän valloittamansa Ravennan
eksarkkaa-tiu ja antoi sen paaville, tullen itse Rooman
suo-jelusherraksi. Frankkilaisessa kirkossa P. pani
toimeen uudistuksia. Useita naapurikansoja
vastaan P. kävi onnellisesti sotia. P:n vanhempi
poika oli Kaarle Suuri (ks. t.). K. 11". R.
Piplia (ks. Kirja 1.), Raamattu (ks. t.).
Piplia-seurat ks. Raamattuseurat.
Pippi, Giulio, it. taidemaalari, ks. Giulio
Romano.
Pippin Pieni ks. Pipin.
Pipping-s u k u on Saksasta kotoisin, josta sen
suomalainen kantaisä Josef P. 1600-luvun
loppupuolella tuli Turkuun. Hänen samannimisen
poikansa kolmesta pojasta oli vanhin allamainittu
Henrik P.: keskimäisen poika oli professori ja
senaattori F. W. P. (ks. alempana) : kolmannen
poika oli taas lääkäri ja professori Josef P.
(1760-1815), aateloitu 1812 ja aatelisen P i
p-p i n g s k ö 1 d-suvun alkaja.
1. Henrik P. (1718-67), tuli yliopistollisten
opintojen jälkeen varapormestariksi Vaasaan,
minkä kaupungin edustajana valtiopäivillä 1747
pitkällä ja taitavalla memoriaalilla esiintyi
Pohjanmaata painavaa kauppapakkoa vastaan. Tuli
myöhemmin ensin Helsingin oikeuspormestariksi
ja sitten hovioikeudenneuvokseksi Turun
hovioikeuteen.
2. Fredrik Wilhelm P. (1783-1868),
kirjastonhoitaja, senaattori, tuli yliopp. 1799.
kandidaatiksi 1804, 1S11 kirjaston amanuenssiksi ja
1814 kirjallisuushistorian professoriksi ja
yliopiston kirjastonhoitajaksi. Toimessaan P. osoitti
harvinaista uutteruutta ja taitoa kirjaston
uudesta-järjestämisessä. Periaatteitaan tässä suhteessa
hän esitti 1819 julkaistussa väitöskirjassa ..De
bibliotheea ordinanda". Kirjaston, historian hän
esitti eri osina ilmestyneessä, Turun palon takia
päättämättä jääneessä tutkimuksessaan ,.De
bib-liotheeariis Academiæ Aboënsis" (1813-27)^ Mutta
tuskin hän oli saanut työnsä suoritetuksi, kun
Turun palo sen hävitti ynnä suurimman osan
niistä osaksi korvaamattomista aarteista, joiden
hoitoon hän oli omistanut elämänsä. Työhön oli
siis, yliopiston ja sen kirjaston siirryttyä
Helsinkiin, uudestaan alusta alkaen ryhdyttävä. V. 1841
P. nimitettiin senaatin jäseneksi, jona oli v :een
1855, ja sen kirkollisasiain toimituskunnan
päälliköksi; 1845 hän erosi kirjastonhoitajan
toimesta. Perinpohjaista oppiansa ja uupumatonta
harrastustansa alallaan P. on osoittanut laajoissa
ja työläissä kirjallisissa teoksissaan ..Luettelo
Suomeksi präntätyistä kirjoista" (1856-57),
..Några historiska underrättelser ora
boktrycke-riet i Finland" «Tiedeseuran Aetoissa 1842-67),
„Bidrag tili en historia om
gymnasieboktryeke-riet i Viborg" (Bidrageissa 1859) ja ,.Historiska
bidrag tili Finlands calendariografi" (1858-62).
K. G.
3. Wilhelm P. (s. 1854), edellisen
pojanpoika, lääkäri, tuli 18S6 lääket. tohtoriksi
väitöskirjalla ..Studier öfver Pneumococeus"
ja 1891 lastentautien dosentiksi väitöskirjalla
„Till kännedomen om ventrikelns funktioner
i den späda åldern i normalt ocli patologiskt
tillständ" sekä nimitettiin lastentautiopin
ylimääräiseksi professoriksi 1892 tämän
tieteenhaaran tultua erotetuksi omintakeiseksi
opetusaineeksi yliopistossamme. P:n tieteellisestä
julkaisutoiminnasta mainittakoon vielä:
„Undersök-ningar öfver ämnesomsättningen hos barn vid
skarlakansfeber" (1889), ..Tracheotomier vid eroup
hos barn" (1890). ..Trettio fall af difteri
behand-lade med antidifteriserum" (1897),
,.Skolungdo-mens fysiska utveckling" (1903), ..Om kärnmjölk
vid digestionsrubbningar hos späda barn" (1905).
P. on myöskin julkaissut kansantajuisia
kirjasia: „Om värden af späda barn" „Tuberkulosen
oeh vår kamp mot densamma". il. O-Ii.
4. Knut Hugo P. (s. 1864), edellisen
serkku, kielentutkija, yliopp. 1S82, fil. kand.
1886. fil. lis. 1890: v:sta 1891 fonetiikan
dosenttina, v:sta 1907 ruotsin kielen ja
kirjallisuuden ylimäär. professorina ja v:sta 190S
pohjoismaisen filologian professorina
Helsingin yliopistossa. Hänen lukuisista
julkaisuistaan mainittakoon: ..Om klangfärgen hos sjungna
vokaler" (1890). „über die Theorie der Vocale"
I (1904), ,,Zur Phonetik der finnischen Sprache"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
