Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Porthan ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
861
Porthan
862
ylioppilaspolvelle valistuneen
maailmankatsomuksen perusteet.
Opetustyöltä riitti aikaa monipuoliseen
tutkimustyöhön, jonka tulokset enimmäkseen
latinankielisinä väitöskirjasarjoina julkaistiin, ja joka
ensi sijassa kohdistui Suomen kansan olemukseen,
sen runouteen, kieleen ja historiaan. P. oli näet
aikaisin omaksunut ne suomalais-isänmaalliset
harrastukset, jotka äidin setää Daniel Jusleniusta
olivat innostuttaneet, ja joita siihen aikaan
vaalittiin toisen etäisen sukulaisen, piispa K. F.
Men-nanderin lähipiirissä. Niinpä P. vv. 1766-78
julkaisi tutkimuksen suomalaisesta runoudesta, ..De
poësi Fennica", jossa runoutemme laatu ja
rakenne ensi kerran yksityiskohtaisesti selvitettiin;
ainehistona oli silloisten harvojen taiderunojeu
ohella käytetty kansanrunoja, joita P. itse
keräili ja joiden arvon hän sivistyneelle yleisölle
osoitti. Tutkimuksellaan Turun akatemian
kirjaston historiasta ..Historia Bibliothecæ
Aeade-ntiæ Aboënsis", joka vv. 1771 95 ilmestyi, pyrki
hiin samoihin aikoihin kiinnittämään
suomalaisen yleisön huomiota kotimaiseen
kirja-aarteeseen. Säätyläisyleisö oli saatava tutustumaan
kaikkeen mikä omaa oli. omaan maahan, kansaan
ja kieleen, jotta suomalainen säätyläissivistys
tälle pohjalle rakentuisi. V. 1770 P. yhdessä
ys-tiiväinsä ja sukulaistensa Pietari Jusléniu ja
nuoremman Mennanderin kanssa perusti
Aurora-seuran. jonka tehtäviä oli sivistyneen
seurustelu-tavan ja ruotsin kielen viljeleminen, mutta sen
ohella, ilmeisesti P:n vaikutuksesta, myös
suoma-lais-isänmaallisen tiedon kehittäminen. Tätä
tarkoitusta varten perustettiin seuran sanomalehti,
ensimäinen laatuaan maassamme, joka nimellä
..Tidningar utgifne af et sällskap i Aho" ja P:n
toimittamana ilmestyi vv. 1771-78 sekä 1782-85.
Sanomalehdessä julkaistiin osittain
kaunokirjallisia ja opettavaisia kirjoitelmia, osittain omaa
maata, erittäinkin sen historiaa koskevia
tutkielmia, historiallisia asiakirjoja v. m. Yleisö ei
kuitenkaan ollut tällaisia yritv-ksiä varten kypsynyt:
siksipä seura 1780 :n tienoissa harrastajain
puutteeseen kuoli, ja kun sanomalehden täyttäminen
jäi miltei kokonaan P:n huoleksi ja tilaa
jamiiärä-kin väheni, oli sekin muutamaksi vuodeksi
lakkautettava.
Perehdyttyään 1779 ulkomaanmatkalla
erittäinkin Saksan tieteelliseen elämään, P. sitä
innokkaammin ryhtyi tieteellisiin tutkimuksiin.
Kulkien uusimman tutkimuksen osoittamaa tietä hän
sekä väitöskirjoissa että ruotsalaisen
kirjallisuusakatemian julkaisuissa (Vitterhetsakad.
handlin-gar IV) selvitteli suomalaisten alkuperää ja
varhaisinta muinaisuutta, kumosi vallitsevat
käsitykset suomen ja heprean kielen mutta myös
suomen ja lapin perin likeisestä sukulaisuudesta ia
osoitti kansamme suhteellisesti myöhään kaakosta
kiisin asuinsijoilleen saapuneen. Salaperäiset
kainulaisetkin hän tutkimuksessa ..De antiqua
gente Qvencrum" (1788) koetti todistaa
suomalaisille vieraaksi kansanheimoksi, ja sekavia
käsitteitä Poh jolan muinaisista kansallisuusoloista
selvittääkseen hän toimitti tarkistetun laitoksen
Alfred kuninkaan maantieteellistä kuvausta
selityksineen (Vitterhetsakad. handlingar VI i. Myös
kansamme muinaista taikauskoa hän tutki (..De
superstitione veterum Fennorum theoretica et
prac-tica" [1782]. joka osittain perustui Erik Lenc-
j qvistin kokoamaan ainehistoon, ja „De fama
ma-giæ Fennis attributæ", 1789), ryhmitellen sen
il-I menemismuotoja ja osoittaen niitä
naapurikansoiltakin lainatun. Vanhalla taikauskolla, jota
I papit vainosivat ja valistuneet halveksivat, oli
I hänestä suuri arvo todistuskappaleena kansamme
I sielullisesta kehityksestä; ja samasta syystä hän
’ yhteistyössä Rantsilan kappalaisen Gananderin
j kanssa keräili suomalaisia sananlaskuja ja
sanan-tapoja sekä suunnitteli suurta suomalaista
sanakirjaa, josta myös sanojen alkuperä sekä
murresanojen kotipaikka selviäisi. Gananderin
sana-ainehistoa hän tähän suuntaan täydensi ja
korjaili, mutta työ jäi keskeneräiseksi, ja vasta
Renvall perusti siihen sanakirjansa (1826).
Myöskin viitoitti P. väitöskirjassa suomen kielen
tärkeimmistä murteista „De præeipuis dialectis
lin-guæ Fennica?" (1801) suomalaisen
murretutkimuksen vastaisen tien. Ja lopuksi: koska kielen
kehityksessä kuvastui kansan kehitys, saattoi
vieraista lainasanoista päätellä, mitä
sivistyskäsit-j teitä suomalaiset aikain kuluessa olivat
naapuri-I kansoilta lainanneet, ja alkuperäisistä sanoista,
mitkä käsitteet ja tavat olivat vanhaa
suomalaista perua. Näin P. kielestämme saamillaan
todisteilla loi kuvan suomalaisten sivistystilasta
pakanuuden ajan lopulla (tulijaispuhe Ruotsin
kirjallisuusakatemiaan 17S8).
P :n kirjallinen suurtyö oli kuitenkin Juustenin
piispainkronikan julkaisu selityksineen i,.M. Pauli
Juusten — Chronicon Episcoporum Finlanden
sium. annotationibus et svlloge monumentorum
illustratum"), joka ilmestyi vv. 1784-1800 56
väitöskirjasena. Julkaisijan tarkoituksena oli
aluksi toimittaa Juustenin suppeasta mutta silti
arvokkaasta kronikasta uusi tarkistettu laitos
muutamien lisätietojen täydentämänä. mutta
aine-histo kasvoi työn kestäessä, semminkin
senjäl-koen kuin P. Tukholmasta sai käsiinsä Turun
tuomiokirkon keskiaikaisen asiakirjakokoelman,
n. s. mustan kirjan. Täten paisuivat julkaisijan
selitykset ja selitysten selitykset monta kertaa
laajemmaksi kuin itse kronikka. Tarkasti tieteellisen
menetelmän mukaisesti P. niissä seuloi
siihenastisen tietovaraston keskiajastamme. jossa oikeaa ja
väärää oli sekaisin, osoitti väärät tiedot vääriksi,
selitti mistä erehdys kulloinkin oli alkunsa saanut
ja varmensi oikeat tiedot tosiksi. Ennen kaikkea
hän kronikoitsijain niukkojen ilmoitusten lisäksi
käytti runsain määrin alkuperäisiä asiakirjoja,
antaen niinmuodoin kansamme keskiaikaisesta
kehityksestä ensi kertaa selvän, runsaspiirteisen
ja yleensä oikean kuvan. Käyttämistään
asiakirjoista hän sitäpaitsi vv. 1802-04 julkaisi tiirkeim
mät „Sylloge monumentorum ad illustrandam
historiani Fennicani pertinentium" nimisenä ko
koelmana; ja kun nuoremman Mennanderin
italialaisten tuttaviensa välityksellä onnistui Roo
man Vatikaanista hankkia jäljennökset lähes
300 paavillisesta bullasta, jotka koskivat
Suomea ja Ruotsia, niin P. 14 väitöskirjasessa
toimitti niiden sisällöstä selostuksen liitteenä
(„Accessio") von Celsen samantapaiseen
julkaisuun. Suurten julkaisujen ohella hän ehti myös
sepittää erikoistutkielmia historian alalta,
kuten väitöskirjat suomalaisten saarnain
historiasta ..Historioin concionum sacrarum
Fennica-rum" (1781). pirkkalaisista ..De Bircarlis" (1786.
1789), Porvoon historiasta ..Historia Borgoæ.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
