Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1067
nfthtävästi miltei koko maassa, paitsi Karjalan
huntualueella. Kaikille seu muodoille oli yhteistä,
että päähineen muodostuva valkea liinakangas
taitettiin kuksiukerroin. että se toisesta taitteen
puoli.-e>ta päästä ommeltiin viiteen ju että
taitteen vastainen syrjä varustettiin kureuauhalla
ja yhteeuommeltujen syrjäin vastaiset syrjät
pitsillä. Tanu on länsimainen laina, joka
maas– imme kotiutui nähtävästi jo 1600 luvulla. Sen
vanhimmat muodot olivat suuria, hiukset
kokonaan kattavia illoutskari, Kymi. Äyräpään
suvu-kot Kurkijoen kihlakunta, Sortavalan pitäjä ja
Pälkjarvij, mutta supistuivat sitten vähitellen
käyden aivan pieniksi esim. Anjalassa. Ruotsin
Pyhtään suom. pitäjissä ja Valkealassa.
Kurkijoen kihlakunnassa ja Sortavalan tienoilla jäi
pursto riippumaan niskaan (kuvataulu IV. 4) :
Mäntyharjulla ja Pornaisissa (kuvataulu IV. 8)
se muodostui niskaa kohti käyristyväksi sarveksi.
Nastolassa oli sillä omituinen muoto: alinna
punaisella kankaalla verhottu tuohivanne. joka
muistutti lemiläisten tyttöjen pintelejä
(..silkin-keiejä". ylinnä mustasta silkistä tehty tano
ji välissä pitsi (kuvataulu IV, 6|. Pohjanmaalla,
Länsi-Suomessa ja Hämeessä, paitsi tämän
maakunnan kaakkoisalueella, oli tanu korkea,
jossakin määrin keilamainen (kuva 40). Paikoitellen
Hämeessä ja Uudellamaalla oli sellainen
1700-luvun jälkipuoliskolla tytöilläkin. Viimeksi, vielä
tuonnoin oli tanu käytännössä Kymissä. —
Tykkimyssy (kuvataulu IV, 7) oli tanun
seuraaja, joka maan länsiosissa tuli muotiin jo
1700-luvulla ja vieläkin on käytännössä
vanhimmilla vaimoilla Virolahdella ja Miehikkälässä. Se
ei kokkaan kotiutunut huntualueella. Se
muistutti tanua siinä, että oli niskapuolelta
kure-nauhalla ja otsapuolelta pitsillä 1. tykillä (ruots.
»lycke i varustettu, mutta tehtiin värillisestä,
usein silkkikankaasta kovalle paperialustalle ja
koristettiin ompelukirjauksilla. Vanhimmissa
muodoissa oli otsapuolella syvä leikkaus ja tämän
ke-Jie>-ä kieleke: myöhemmin otsapuolinen syrjä
suorenemistaan suoreni, ja koko päähine samalla
kapeni ja pieneni. Orimattilassa ja Mäntsälässä
käyristyi myssyn peräosa tanun tapaan.
Tykki-myssy oli suomalaisella pohjalla laina Ruotsista,
mi–ä miltei kaikki vastaavat kehitysmuodot
tavattiin. — Etelä Karjalassa suojasivat naiset
pahalla säällä ja pakkasella päätään vaipalla,
s. o. isolla ruskea- ja valkearaitaisella paksulla
villavaatteella: sen sijasta käytettiin 1800-luvun
alussa usein myös n. s. hurstutta. Jääsken
kihlakunnassa pidettiin talvella hunnun päällä
pä&nästyykkiä 1. pääpyyhettä. joka
oli pitseillä ja reikäompelulla koristettu.
Samantapaisia valkeita, vaikka pienempiä huiveja
olivat lloutskarin hufvudärklet. Huivien
tavallisin väri olikin 1700-luvun lopulla valkea.
Samaan aikaan käytettiin jo semminkin
Pohjanmaalla paljon silkkisiäkiu huiveja;
rannullisia-kin. jotka myöhemmin tulivat niin tavallisiksi,
oli silloin. Pääkampoja pidettiin 1800-luvun
alkupuolella erittäinkin maan etelä- ja länsiosissa.
Paita oli Etelä Karjalassa vielä 1800-luvun
alussa arkioloissa kotona ja lämpimän aikana
samalla mekko; sama oli asianlaita edellisinä
vuosisatoina Virossa, ja vielä nytkin käyvät
vot-jaakki . tseremi-si- ja mordvalaisnaiset monilla
seuduilla mekko paitaan puettuina (ks. Mordva
1076
laiset, kuva palstalla 094). Siinä ei ollut eri
tvisio, hienommasta kankaasta tehtyjä yläsiä
ja karkeammasta kankaasta tehtyjä alasia,
jotka länsimailla nähtävästi tulivat käytäntöön
keskiajan lopulla eli samaan aikaan kuin eri
puvunOHut yleensäkin vyötäisiltä jaettiin kahtia.
Pääntiensä puolesta säilyivät vanhanaikaisimpina
äyrümüisten ja savakkojen paidat, joista
edellisissä oli sepalus vasemmalla puolella ja ompe
lulla kirjattu vaatekappale, r e k k o, keskellä
edessä (kuvataulu III, 2; IV, 2); jälkimäisissä
oli sepalus keskellä: kaulus matala, usein kir
jaeltu (kuvataulu III. 4). Etelä-Karjulasta
länteen olevissa seuduissa oli kirkkopaitojen
pääntie jo 1700-luvulla — samaan tapaan kuin
länsimailla — kovin iso, varustettu ripsureunaisella
ja usein reikäompelulla koristetulla kauluksella,
josta sepalus kokonaan hävisi (kuvataulu IV, 0, 7).
ISOO-luvun alulla alettiin monin puikoin
naistenkin paidoissa pitää suppeampaa, korkeaa ja
sepa-luksellista kaulusta. Aikaisemmin pantiin sepalus
pyöreällä soljella, sittemmin napilla kiinni.
1800-luvun alussa käytettiin Kirvussa vielä
omituista ..puolihametta", s. o. leveillä valkoisilla,
sinisillä ja punaisilla raidoilla koristettua
vaatekappaletta, joka yläkulmiin kiinnitetystä,
leveästä nauhasta, n. s. v i r o n v y ö s t ä
ripustettiin toiselle olalle siten, että saman olkapään
puolinen kuve jäi avonaiseksi. Pyhäjärvellä
pidettiin vielä 1700-luvun lopulla kummallakin
olalla sellaista vaatetta, n. s. hurstutta,
joten paita peittyi kummaltakin kupeelta. Inkerin
puolella Hevaullu elää vielä muutamia vanhoja
vaimoja, jotka kantavat samanlaista pukua. s. o.
vasemmalla olalla hurstutta ja sen päällä oikealla
olalla tummansinistä a a n u a a (kuvataulu III, 1).
Puoliimme vyötettiin Etelä-Karjulassa n. s.
1 a p p a v y ö 1 1 ä. Sentapaisia pukuja oli vielä
1700-luvulla monissa osissa Itämeren-maakuntia
ja Preussin liettualaisillakin, jotka panivat eri
puoliskot olkapäiltä kiinni soijilla, siis samaan
tapaan kuin muinaiset vaipat. Tosiaan näyttää
hurstul muodostuneenkin vaipasta olkamuksella
varustetuksi pukimeksi, joka umpeutuessaan
kehittyi li artuus hameeksi 1.
hurstut-hameeksi (kuvataulu IV, 2). Siihen verrattuvu
oli muinnisten kreikkulaisten kilon ja nykyisessä
Pohjois-Saksassa ajanlaskumme ensimäisillä
vuosisadoilla käytetty vartalonverho. Suomessa oli
hume 1100-1300-luvuilla todennäköisesti
kokoonpantu kahdesta kangaspalasta, joiden syrjät
olivat kainalojen alta harvaan yhteenommellut :
ainakin joAkus oli toinen kankaansyrjä paksuilla
solmupäisillä ripsuilla koristettu; olkamuksistaan
ne yhdistettiin soijilla toisiinsa. Kun olkasoljet
jäivät pois ja olknmukset kasvoivat yhteen,
muodostui karjui, sopu. Vanhantyylinen vaipasta
juon-tautuva hurstuthame, joku oli hartiuksilla I.
olku-nuuhoilla varustettu, oli vielä 1800-luvun alussa
Koivistolla käytännössä. Vyötäisille laskeutuneita
hurstuthumeita pidettiin vielä 1850-luvulla
useimmissa Jääsken kihlakunnan pitäjissä;
muunlaisista kuin hurstutkankaista valmistettuja
hartuushumeitu pidettiin vielä saman sataluvun
alussa niin äskennminituissa pitäjissä kuin Etelä
Karjalasta länteen ja pohjoiseen olevissa osissa
maatamme. Niin kauan kuin liivit olivat
tuntemattomia, olivat hartuukset, jotka ompelemalla
yhdistettiin varsinaiseen hameeseen I. k ö rt ti i n
Puku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
