Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1067
Puku
1077
(ruots. skört), samaa kangasta kuin
jälkimäinenkin (kuvataulu IV, 6) ; sittemmin ne tehtiin
halvemmasta kankaasta ja vihdoin
heukselimäi-set; kun nämä hävisivät pois, laskeutui hame
hartioille; kortti nimen syrjäytti vähitellen
hame nimi; kortiksi sanottiin nyt liivin
vyötäisten alapuolista osaa. Leninki, jossa
useinkin kurenauhoilla. kiinnipantava röijy oli
ompelemalla liitetty hameeseen, tuli semminkin juhla-,
kirkko- ja hää-p:na 1850-luvulla muotiin.
Tavallisimpia talonpoikain 1700-luvulla käyttämiä
ulkomaalaisia hamekankaita olivat kamlotti,
kal-minkki, kamritsi, satiini, flanelli ja karttuuni,
harvinaisempia silkki ja sametti. 1600-luvun
lopulla ja seuraavan sataluvun alkupuoliskolla
lienee käytetty, kuten vielä 1800-luvulla
Etelä-Karjalassa, paljon yksivärisiä kankaita. Kotimaisen
kutomateollisuuden ruvetessa kukoistamaan
1700-luvun puolivälissä, tulivat muotiin pitkä- ja
leveä-raitaiset kankaat (kuvataulu IV, 3, 6, 7) ;
myöhemmin ja semminkin 1800-luvulla raidat yhtenään
kapenivat, kunnes sataluvun puolivälissä jo
alettiin käyttää poikki- ja ristiraitaisiakin kankaita.
Liivi on suomalaisella pohjalla verraten uusi
puin: Itä-Venäjällä asuville heimokansoille se on
edelleen tuntematon ja Karjalan eteläisimmällä
alueella ei sitä entisen kansanomaisen
vaateparren aikana vielä käytetty (kuvataulu III, 1, 3;
IV, 2. 4). Ensi kerran mainittaneen liivit
Hämeestä Kalmin Hauhon kertomuksessa 1756.
Tällä vuosis. ja paikoin myöhemminkin ne olivat
kurenauhoilla kiinnipantavia (kuvataulu IV, 8),
1780 luvulla esim. Tyrväällä muita puvunosia
koreammat ja vedettiin kiinni tinaisissa ..maljuissa"
juoksevilla nyöreillä. Kureliivit kotiutuivat
Ruotsin kansannaisten keskuudessa 1700-luvulla.
Etelä-Karjalassa pantiin jo vanhimmat liivit hakasilla
kiinni. Liivien kortit olivat 1700-luvulla ja vielä
1800-luvun alulla pitkät, mutta lyhenivät sitten
niin, että Etelä-Pohjanmaalla ja Hämeessä paita
joutui näkyviin hameen ja niiden välistä. Ne
tehtiin useimmin samasta kankaasta kuin hamekin.
Ylipäänsä pantiin niihin erikoista huolta, sillä
1700-luvulla ja pitkälti vielä seuraavallakin
vuosisadalla käytiin lämpimänä vuodenaikana
paitahihasillaan" (kuvataulu III, 3, 7; IV, 4, 6-8).
Lam-masnahalla vuorattua talviliiviä sanottiin
Etelä-Karjalassa rystlapiksi (ruots. bröstlap, jota
jo keskiajalla käytettiin; lapun muoto oli
ryst-lapilla myös Äyräpään alueella).
Päällysvaatteina käyttivät varmaan
naisetkin muinoin paidanmallisia mekkoja.
1800-luvun alulla pitivätkin vielä Kirvun ja
Kaukolan naiset kirkkomatkoillaan muiden vaatteiden
yllä n. s. päällyspaitaa; Kaukolassa oli
siinä takana riippuvat pitkät hihat samoinkuin
setukaisten viitoissa ja vienankarjalaisten s u
s-sunoissa; keskiajalla käytettiin paljon
riippuvia hihoja länsimailla, missä saman ajan lopulla
jo edestä avonaiset viitat tulivat muotiin.
Suomen naisten viitoista on tietoja vain maan
itäosista (Mäntyharju läntisin seutu). Ne
olivat useimmin valkeasta, harvemmin harmaasta
tai lampaanmustasta sarasta, monissa pitäjissä
rinnalta kirjattuja (kuvataulu III. 2: IV, 1).
Tyyppi oli pääasiassa sama kuin Virossa ja
Venäjän Karjalassa: kupeilla levityskiilat, joiden
yläpiiät päättyivät vyötäisille, mihin
muodostuivat n. s. rohkamot 1. sarvena t, mistä ni-
met r o h k a m o v i i 11 a, sarven nuttu, s a
r-venatakki. Viittoja koristivat usein
rohka-moihin, hakasien alle ja hihansuihin ommellut
säämyskäpalat. Kesällä pidettiin sarkaviitan
asemasta liinaviittaa. Se oli alkuaan pitkä,
polviin asti ulottuva (kuvataulu IIT, 6). mutta
lyheni sitten vähitellen eräissä pitäjissä miltei
röijyn tapaiseksi. Rintapielet 1. sepalukset
kirjailtiin komeimmiksi äyrämöisalueella.
Tavallisimmin oli liinaviitassa kaulus, joka —
lukuunottamatta Valkjärven savakkojen kostolin —
kirjattiin. Varelius mainitsee vanhojen naisten
Tyrväällä kertoneen, ettei heidän lapsuudessaan (v:n
1780 vaiheilla) vaimoviiellä ollut turkkeja eikä
minkäänlaista päällysvaatetta, ja samaan
suuntaan käy J. R. Aspelinin tieto Maalahdelta, että
naiset 1700-luvun loppupuolella lämpimän vuoksi
pukeutuivat useampiin röijyihin. Epäilemättä oli
kuitenkin maan länsiosissakin aikaisemmin
naisilla päällvsverho, joka vielä keskiajan lopulla
oli vaippa. Tämä puin, jota hautalöydöistä
päättäen niin Karjalan kuin Lounais-Suomenkin
asukkaat pakanuudenajan lopulla näyttävät
käyttäneen, siirtyi sitten niin Ruotsissa (jo
keskiajalla) kuin Suomessakin kapan tieltä.
Ehren-svärdin matkakertomuksessa on hämäläinen kappa
kuvattuna v :lta 1747 (kuva 40); 1790-luvulta se
on nättikappa nimisenä saatu talteen
Nastolasta. Maan länsi-, etelä- ja keskiosissa
käytettiin vielä 1870-luvulla k a p o 11 i a, vyötäisiltä
poimuttua, kovin leveällä, väliin useammallakin
kauluksella varustettua päällyspukua.
Röijy syntyi jo keskiajan lopulla mekon
jakautumisesta vyötäisiltä kahtia. Se oli maan
länsiosissa ja Hämeessä 1700-luvun
alkupuoliskolla ja 1800-luvun alulle asti pitkillä körteillä
varustettu, mutta lyheni sitten viimemainitun
sataluvun alkupuoliskolla niin. että parahiksi
ulottui vyötäisten alle. Se varustettiin ylipäiten
isolla pääntiellä ja tehtiin samanlaisista
kankaista kuin hamekin, mutta oli harvemmin kuin
tämä rannullinen, Jo 1700-luvun alkupuolella
käytettiin paraissa pukimissa nappeja, mutta
niiden ohella esiintyivät vielä siderihmat ja
hakaset kauan. Etelä-Karjalassa tuli röijy, jota
siellä sanottiin västiksi 1. hihaniekaksi
tankiksi, muotiin vasta 1800-luvun alulla.
Se oli siellä aina sarkainen.
Esiliinoja, pronssikierrukoilla koristettuja,
pitivät suom. naiset jo pakanuudenajan lopulla.
Ne olivat Länsi-Euroopassa 1400-luvulla ja
myöhemminkin ylipäiten valkoisia, samoinkuin vielä
1700-luvulla Suomessa (kuvataulu IV. 6).
1700-lu-vun lopulla ja 1800-luvun alulla olivat maassamme
jo käytännössä nokkos- ja kamaripalttinaiset.
karttuuniset, puuvillakankaiset ja silkkisetkin
esiliinat. Samoihin aikoihin alkoivat raidalliset
kin esiliinat tulla muotiin. Etelä-Karjalassa,
jossa komeimmat tehtiin, ne olivat kolmea eri laa
tua: nyytinkisiä 1. pitsivälisiä, jotka
alkoivat 1800-luvun puolivälissä jäädä pois
käytännöstä (kuvataulu III. 3.7; IV, 1. 2.),
kirja-v i a. punaisella veralla ja ompelukirjauksilla ko
ristettuja, joita etupäässä tehtiin Muolaassa, sekä
kudonnaisia 1. rannullisia palttinaisia, joita
useimmissa Jääsken kihlakunnan pitäjissä
pidettiin.
Sukat olivat vanhempina aikoina
epäilemättä nahasta, kuten vieläkin esim. pohjoi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
