Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Päivännouto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1261
Päivän nouto—Päiväsokeus
1262
Päivännouto ks. Helianthe m u m.
Päivänsappi ks. Auringonsappi.
Päivänsävu ks. A u e r.
Päivänseisauspisteet (s o 1 s t i t- s i o-, soi
stitsiaalipisteet) ovat ne ekliptikan pis
teet, missä auringon deklinatsioni saavuttaa
ääri-mäisarvonsa (+ 23,5° ja —23, s°) ja sen
liikunta deklinatsionissa on = 0. Kesäpäivänseisaus
on kesäkuun 22 p. ja talvipäivänseisaus 22 p.
jouluk. P. ovat 90° :n etäisyydellä kevät- ja
syys-piiiviintasauspisteistä, puolipäiväpisteistä (vrt.
Pä i v ä). H. R.
Päiväntasaaja, maapallon pinnalla napojen
keskivälille vedetty viiva, pisin leikkausviiva
maanpinnan ja maapalloa leikkaavan tason välillä.
P:u pituus on 40,076.5 km. Auringon ollessa p:n
tasossa ovat yö ja päivä yhtä pitkät. P :sta
lasketaan maant. leveys navoille päin. 11. R.
Päiväntasaajavirta, päiväntasaajalta navoille
piiin kulkeva meri- tai ilmavirta (vrt. Meri).
Päiväntasaus tapahtuu, kun aurinko
näennäisesti radassaan tulee ekvaattorin, päiväntasaajan,
kohdalle. Silloin on sen deklinatsioni = 0 ja yö
ja päivä yhtä pitkiä kaikkialla (ks. Päivä).
Ekliptika leikkaa ekvaattorin kahdessa pisteessä,
kevätpäiv&ntasauspisteessä (21 p. maalisk.) ja
svyspäiväntasauspisteessä (23 p. syysk.). 11. R.
Päiväpalkka ks. Työpalkka.
Päiväperhoset (Rhopalocera 1. Diurna),
hentoja, kepeitä perhosia, joilla on hoikka pitkä
ruumis. nuijapäiset tuntosarvet ja suuret, leveät,
lepoasennossa enimmäkseen pystyyn kohotetut
siivet. Toukilla on kolmen tavallisen
rintajalka-parin lisäksi takaruumiissa useita
käsnäjalka-pareja. Toisilla lajeilla on pitkä silkinhieno
karvapeite, toiset ovat kaljuja; mutta
kummassakin tapauksessa niiden värit ovat
silmään-pistävät ja kirkkaat. Kotelot ovat kulmikkaat ja
kiinnitetyt hienolla silkkirihmalla puiden oksiin,
seiniin, kiviin j. n. e. — P. ovat liikkeellä
enimmäkseen vain auringonpaisteessa. — Useimmat
vierailevat ahkerasti kukissa, joista ne imevät
mettä. Samalla ne välittävät kasvien pölyytystä
(ks. t.). Lepoon laskeutuessaan p. valitsevat usein
istumapaikkoja, joissa niiden väri tarjoaa suojaa
ollen sopusoinnussa ympäristön kanssa.
Useimmat p. ovat kotoisin lämpimistä maista. Niitä
tuunetaan n. 5,000 lajia, joista n. 100 on
Suomessa tavattu. Meikäläisistä huomattavimmista
p:sta mainittakoon: ritariperhonen (Papilio
Machoon), apolloperhonen (Parnassius Apollo),
kaali-perhonen (Pieris brassicæ), nokkosperhonen
(Vanessa urticce), suruperhonen (V. Autiopa),
amiraali (V. Atalanta), hopeatäplä 1.
helmiäisperho-nen (Argynnis, Suomessa 16 lajia), sinisiipi
(Ly-ccena, Suomessa 14 lajia), kultasiipi
(Polyomma-tus. Suomessa 4 lajia). — Etelämaitten kaikkein
laji rikkaimpiin ja komeimpiin päiväperhosiin
kuuluu suku Papilio. (ks. Perhoset, liitekuva
Suomen perhosia I ja II.) U. S-s.
Päiväraha, palkkio, jonka virkamies
matkustussäännön mukaan on oikeutettu saamaan
(varsinaisten matkakustannusten lisäksi) jokaiselta
matka- ja toimituspäivältä; sen suuruus riippuu
virkamiehen arvoluokasta.
Päivärinta, Pietari (1827-1913), suom.
kan-sankirjailija, synt. Ylivieskassa 18 p. syysk. 1827
köyhässä salotorpassa ja joutui jo nuorena
ansaitsemaan itse leipänsä, ensin kerjuulla, sitten renki-
poikana, loismiehenä ja uutisviljelijänä. Hyvän
lauluäänensä vuoksi hän pääsi 1856
Alavieskan lukkarin apulaiseksi ja, tutkinnon
suoritettuaan, 1861 Oulun
salon ja 1868 Ylivieskan
vakinaiseksi lukkariksi,
jossa virassa hän pysyi
kuolemaansa asti. P. oii
myös edustajana kolmessa
kirkolliskokouksessa ja
neljillä valtiopäivillä.
Varsinaisen kirjailijatoimensa
hän aloitti vasta 50 v :n
iässä — sitä ennen hän oli
julkaissut vain pienen kan
santarinan „Seurakunnan
kosto" (1867) — ja hän
suoritti sillä alalla parhaan
päivätyönsä 1870-luvun
lopussa ja 1880-luvulla. Hän
oli saanut kansallisen ja
kirjallisen herätyksen sanomalehdistä sekä
etupäässä Runebergin ja Topeliuksen teoksista, sikäli
kuin niitä suomeksi ilmestyi. Ja hänestä tuli
itseoppinut kansankirjailija, joka rehellisesti pyrki
toteuttamaan kansallisia ihanteita ja
valistusaatteita runsaassa tuotannossaan. Tärkeimmät
hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat
seuraa-vät: ,.Elämäni, perhe-elämällinen kuvaus’’ (1877),
„Elämän havainnoita" (ensin Suomen
Kuvalehdessä 1879-80, sitten eri sarjana 1880-84),
..Pentti ja Inka" (1882), .,Naimisen juoruja"
(1882), „Tintta-Jaakko" (1883), ..Torpan poika"
(1883), „Minä ja muut" (1885), „Kylään
tullessa" (1885), ,,Isäin pahat teot lasten päällä"
(1887), ..Oukkari" (1S89), ..Jälkipohnintoja"
(1889), »Pikakuvia 1867 katovuodesta" (1893),
„Syyslelitiä" (1900) ja „Pikku Mari" (1903).
Koottuina on parhaimpia niistä ilmestynyt
sarjassa „Valitut teo&set" (1895-96). P. tunsi omasta
kokemuksestaan tarkoin kansan elämän
kotiseudullaan ja hän kuvasi sitä yksinkertaisella
hartaudella ja järeällä selkeydellä. Köyhän
uutis-viljelijän taistelu tylyä luontoa vastaan, opin ja
sivistyksen jano, naissydämen jalous ja
äidinrakkaus, hairahduksien kasvattava merkitys,
säätyrajojen kierous, rehellisen työn siunaus —
siinä joukko hänen tavallisimpia aiheitansa.
Varsinkin hän tunsi köyhälistön asian omakseen, ja
monet hänen parhaimmista kertomuksistaan
huokuvat lämmintä myötätuntoa kärsiviä ja
vähäväkisiä kohtaan. P:lla oli tarkka silmä ja
luontainen kyky koota elämyksensä ja näkemyksensä
koruttomiksi, havainnollisiksi kuviksi. Se antaa
hänen kertomuksillensa suuren
sivistyshistorialli-sen arvon sekä naiivin taiteellisen viehätyksen.
Mutta P. ei ollut ainoastaan kansan kuvaaja, hän
tahtoi myös olla kansan opettaja. Siksi hän
kirjoissaan neuvoo lukijaa seuraamaan hyvää ja
välttämään pahaa, ja siitä hänen teoksensa ovat
saaneet vankan tarkoitusperäisen sävyn. Ne ovat
meillä olleet sangen suosittua kansan lukemista
ja niitä on useita käännetty vieraillekin kielille,
ruotsiksi, saksaksi ja venäjäksi. [V. Tarkiainen,
..Ivansankirjailijoita katsomassa", Eino Leino,
„Snomalaisia kirjailijoita".] V. T.
Päiväsokeus (nyktalopia), taudillinen tila.
jolloin ihminen hämärässä näkee paremmin kuin
kirkkaan valon vallitessa: tällöin silmän valon-
Pietari Päivärinta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
