Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
149.1
Ranska—Ranskan kieli ja kirjallisuus
1502
uskalluksen merkittävin edustaja. Hänen
..Pan-tagruel" ja „Gargantua" romaanejaan
kannattava katsomus on lyhyesti sanoen se. että luonto
on hyvä. eli moraalina on oppi. että se
ihminen. joka 011 antautunut luonnon ohjattavaksi,
osuu oikeaan: Physis-käsitteen vastakohdaksi ase
tetaan Antiphysis. Thélèmen luostarin vapaata ja
pakotonta yhdyselämää elävillä
normaali-ihmisillä on siis ohjeena: ,.fais ce que voudras".
Uskontona taas on se ajatus, että Jumala ilmestyy
hyvässä ja kauniissa luonnossa. Tiedonhalu,
määrätön havainnollisen ja käsinkoskettavan
tietämisen jano. on toinen puoli, joka täydentää
Ra-belais’n persoonallisuutta ja tekee hänestä
va-remman ransk. renesaussin tyypillisimmän
kirjallisen ilmiön. — Tätä naturalistista
maailmankäsitystä vastaan asettuu toinen, kristillinen.
Mutta sekin rakentaa luonnontarkastelun
pohjalle. ja Calvin (..Institution ehrétienne".
ranskaksi 1541) asettuu periaatteellisesti
vastakkaiselle kannalle skolastiikkaan nähden. Niistä
käännöksistä, jotka avaavat antiikkisen maail
mankatsomuksen ransk. renesanssille. on erikoi
sesti mainittava Amyot’n ,,Vies de Plutarque"
1559), jolla oli merkitystä ajan käytännöllisen
elämänihanteen muodostumiselle. Renesanssi sa.tt
taa valtaan kansankielen. Rabelais*n
..Pauta-gruel", Calvinin ..Institution" ja Amyot’n
Plu-tarkhoksen käännös merkitsevät ranskan kielen
rikastuttamista ja kehittämistä eri suuntiin.
Robert Estienne k. 1559) ja Henri Estienne
|k. 159S) y. m. liittävät näiden käytäntöön
teoreettiset selvittelynsä.
Lyyrilliselle runoudelle antaa leimansa ajan
mieltymys antiikkisen ja it. sävyn tavoitteluun.
Xe 7 runoilijaa. Pierre Ronsard (1524-85).
Joachim du Bellay (k. 1560). É ti en ne
J o d e 11 e (k. 1573) y. m., jotka muodostivat L a
P 1 é i a d e nimisen ryhmän, koettivat ranskaksi
sepittää kreik. ja it. runoutta. Heidän
lyriikkansa oli ..oppinutta". Se oli samalla, tietoisesti
pyrkien välttämään jokapäiväisyyttä.
..artistista". Niin toinen kuin toinenkin antoi sille
ylimyksellisen ja piiriinsäsulkeutuvan sävyn, ja
se häipyi vähitellen maneeriin ja teennäisyyteen.
Plejadin yrityksellä on kuitenkin ollut suuri
merkitys runotaiteen ja myöskin kielen
muodostumiselle. ja osa sen lyriikkaa, varsinkin
Ron-sard’in lemmenrunous, on jäänyt elämään
hetkeänsä kauemmin. Toinen tausta on Agrippa
d’Aubignén (1550-1630) runoudella. Hän on
protestanttisuuden puolustaja, ja hänen karuja
ja hehkuvia säkeitään (..Les Tragiques", v:sta
1577 alkaen) täyttää omituisen voimakas
uskon-nollis-poleeminen intomieli. Sisällisten sotien
ajan uskonnollisista ja valtiollisista
vastakohdista tekee pilaa muutamien Pariisin porva
rien vähää myöhemmin sepittämä ..Satire
Mé-nippée" (1594). — Perustuksen tragedialle
laskevat Jodelle ja Alexandre Hardy (k. n. 1631).
— Se henkilö, joka itseensä sulkee koko
rene-sanssikauden, samalla kuin hän viittaa klassi
sismiin päin. on Michel de Montaigne
iks. t., 1533-92), jonka tutkistelut ...Essais")
ilmestyivät, yhä suurenevina painoksina. 15S0.
1588. 1595. Kiinteänä pisteenä Montaignen
skep-tillisessä ja epikurolaisessa
elämänkatsomuksessa. joka sallii hänen siirtyä itseysoppiansa
ulommaksi, on se ajatus, että ihminen lopulta-
kiu aina on identtinen oman itsensä kanssa ja
että järki aina ou ja pysyy samana, ja että siis
on olemassa yhteinen pohja sille pyrkimykselle
järjellisiin elämänmuotoihin, jota kaikkien
ihmisten on velvollisuus koettaa toteuttaa
elämässään. Tässä ilmenee myönteinen ajatus, jota
seuraava aika. klassisismi, edelleen kehittelee.
Klassisismi. Se valtiollinen aate, jonka
voittaessa uusi ajanjako alkaa on
vallankeskit-tämisaate: Henrik IV :n, Ludvik XIII:n ja
Richelieu’n monarkia merkitsee valtion ja
yhteiskunnan vakauttamista. Työ tämän aatteen
toteuttamiseksi ou vallitsevana 17:nnen vuosis. ensi
kymmenluvuilla. Kielen alalla se ilmenee
pyrkimyksenä esikuvalliseen normaalikieleen.
Malherbe (k. 1628, ks. t.) taistelee edellisen ajan
omaksumia arkaismeja ja lat.-kreik. oppisanoja
vastaan, asettaen periaatteeksi, että kielen tulee
olla kaikkien tajuttavaa, s. o. mahdollisimman
yleiskelpoista. Hän vaatii runoilijalta
taidekei-nojen vallitsemista ja erikoisesti kykyä ilmaista
sen, mikä esitettävässä on olennaista. Uuden
hovin kera syntyi uusi seurapiiri, la société polie.
Sen päämajana oli markiisitar Rambotiillefn
salonki 1624 4*i. Kielen kehittäminen ja
seu-rustelutapojen hienostuttaminen ovat. tämän pii
rin molemmat tärkeät harrastukset: laiksi tulee
se, mikä on sopivaa, s. o. ylhäisinten piirien
tapa. Tässä hengessä työskentelee Balzac ik. 1654i
proosan, erittäinkin kirjetyyliu. kehittämiseksi
yhä suurempaan muodolliseen sopusointuun ja
täsmällisyyteen, kun taas Chapelain (k. 16741
muodostelee muutamia klassillisen estetiikan tär
keimmistä oppilauseista. ennen kaikkea opin
tragedian kolmesta yhteydestä, paikan, ajan ja
toiminnan. Kielellisen ja esteettisen työskentelyn
julkiseksi äänenkannattajaksi tulee Ranskan
akatemia (per. 1634). Akateemikko Yaugelas
esittää (,.Remarque» sur la laugue Irankaise". 1647 i
useita ratkaisevan tärkeitä kielellisiä huomioita
ja käsitemäärittelyjä: tärkein on se. joka
asettaa ..hyvän kielenkäytön", ei vain sellaisenaan
kuin se jo on olemassa, vaan sellaisenaankin,
miksi se kehittyy, ylimmäksi määrääjäksi.
Akatemian oma sanakirja ilmestyy ensi kerran 1694.
— Nuo molemmat aatteet alkavan klassisismin
työssä uuden ihanteen muodostamiseksi kielelle,
kirjallisuudelle ja elämälle, saavat ilmaisunsa
Descartesin (1596-1650. ks. t.) teoksissa
..Discours de la méthode" (1637) ja ..Traité des
passions" (1649). Yleispätevä järki, joka on
kaikissa itsensä kaltainen, tahdon kyky vaikuttaa
intohimoihin — siinä on klassisismin esteettisen
ja käytännöllis-eetillisen järjestelmän kaksi
kulmakiveä. Se merkitsee toiselta puolen, että
mikään ei ole kaunista, joka ei ole ..totta", sekä
toiselta puolen, että ihmisellä on kyky
muodostaa elämänsä järjen mukaan. — Tämän,
klassillisen ajan kirjallisuudelle leimanantavan
ajatus-kannan rinnalla vaikuttaa toinenkin tärkeä
tekijä; uskonnollinen ajatus. Sen edustajana
vuosisadan alussa on Saint Francois de
S ai e s (1567-1622), joka opettaessaan, että
hurskauden paikka ou ulkona maailmassa
vhtähyvin kuin kuunaan luostarikammioissa,
antaa vastaheränneelle uskonnollisuudelle
myöskin yhteiskunnallisen tehtävän. — Pierre
Corneille (1606-S4. ks. t.) yhdistää nämä
realistiset ja uskonnolliset suunnat toisiinsa ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
