Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
149.1
Ranska—Ranskan kieli ja kirjallisuus
1511
Taineu determinismi, Claude lierunrdi’u ju
mui-deu lu.iket eleellisten kirjailijain
perinnöllisyys-teoriat ovat määräävinä tekijöinä Zolan
massoja ja miljöitu vyörvttelevässä taiteessa.
Hänellä ou llugohou vivahtava mielikuvitus, liätieu
mahtavista proos.» eepoksistaan kasvaa esille
symboleja kaivos, joka nielee työmiehet, alkoholi
kone, jonka tulvat ikääukuin polyypin lonke
rot kietovat maan. Taiteellisuus jää toiselle si
talle, vaikku Zola myöntääkin persoonalliselle
ilmaisutavulle arvon määritellessään taiteen
„pa-lax-ks; todellisuutta katsottuna temperamentin
läpi". - D a u d e t’ssa 1S40-97. ks. t.) on
temperamentti määrää vana tekijänä siinä mielessä,
että hilu kuvatessaan todellisuutta kohdistuu
niihin vksityispiirteisiin, jotka erikoisesti ovat kos:
kett.meet hänen omaa herkkää tunnettaan. Sumuin
myöskin Pierre Loti is. 1850, ks. t.)
bretagnelaisissa ja eksoottisi–u luonnontunnelmissaan
k uv.ui sitä katoava siiuden tunnetta, jonka
haihtuvan elämän näyt hänessä herättävät. — M a
u-passant 11850-93, ks. t.) esittää tavallista
ihmistä novellei-su j.i romaaneissa, joille
tieteellinen tarkoituksellisuus on yhtä olematonta kuin
moraalinenkin. Aistien ja halujen mauiliiia 011 se
näyttämö, jolla hänen ihanteet tumalla objektii
visuudella kuvatut henkilönsä elävät trungillisia
tai koomillisia vaiheitaan, llän on naturalismia
puhdasverisiä edustajia, vanhan fahliau’n
hengenheimolainen. Bourget käsittelee aikaisemmissa
psykologisissa romaaneissaan erilaisia siveellisiä
ristiriitoja ja niiden vaikutusta nykyajan ihm
sen tahtoon.
Teatterin alalla romuntisiniu draama menettää
merkityksensä; sen voi sanoa elävän edelleen
S a r d o u’n juoninilytelmissä. Uutta on se
realistinen tapukoniediu, jota edustaa lähinnä
Angier ’1820-89), porvarillisen elämän ja
porvarillisten. epäromanttisten ihanteiden kuvaaja.
Au-gier’n komedialla on taustanaan vuosisadan
keskipalkoilla tapahtuva tapojen ja katsantokannan
muute-; tarve selvittää uusia
elämänkäsitys-ky-ymyksiä luo 1) u m a s nuor :n (1824-95)
kes-ku.-telukomedian. Hän ou tämän ajan moralisti,
joka jotenkin ankarasti julistaa siveellisiä
aatteitaan ja sosiaalisia totuuksiaan yhteiskunnan
hajaannusoireita vastaan. — Uuden ajanjakson,
uusien lupaavien suuntien antama riemun tunne
ilmene*’ Meilhacin ja Hulévv^n epäkunnioitusta
ja nautiririonhimou pursuvissa tekstisepityksissä
Offenlmchin operetteihin sekä Labichen iloisessa
vaudevillessa.
Runouteenkin tieteellisyys tunkeutuu
vuosi-sadun keskipaikkeilla. Hugon ju de Vignyn
symbolismi, Thf >dore de Banvllen (k. 1891) ja
0.mtier’n loistelin, leikittely loppusoinnuilla ja
poljennolla valmistavat uutta ilmaisumuotoa.
Sen romanttista alkujuurta osoittaa B a u <1
e-luiren 1821-871 eksoottinen ja voimakkaasti
persoonallinen lyriikka. Mutta yleensä
..purnusso-lai-ten" runous on suuressa määrin
muototai-detta. jossa runoilijan oma niinä jää syrjälle jn
runo koettua suurissa symboleissa ilmentää
järkiperäisesti rakenneltuja filosofisia aatteita.
Leconte de I. i s 1 e (1820-94, ks. t.) etsii
muin.-kreik. runoiide-ta ja tragediasta lähtökohtia
objektiiviselle, epäpersoonalliselle taiteelleen.
Elämän epävakai-nus, kaiken ikuinen vnihtuininen,
olioiden ja kansojen kulku elämästä kuolemaan
on katsomuksena, joku innoittaa nuo hänen
muodon täydellisyyteen pyrkivät ja pääsevät
runokuvansa. Sully-Prudhomme (1839-1907)
korostuu filosofista piirrettä. Muodonpalvontn
ainoana aatteena kohtaa 11 e redi an (1842-95)
sonetti runoudessa, jossa teknillinen kauneus
näyttää saavuttaneen ehdottoman täydellisyyden.
90-luvun kera alkaa uusi ajansuunta.
Materialistinen ujutus ei tyydytä enää; tavoitellaan
uutta maailmankatsomusta. Kriitikko Ferdinand
Brunet i-re leimaa tilanteen sanalla ..tieteiden
vararikko". Reuktsioni pukeutuu monenmoisiin
muotoihin, yhteispiirteenä on ..idealistisuus".
,1. K. 11 u y s m a n s is. 1848), joka
romaanirunoi-lunsu alkukaudella oli edustanut iiärimiiistä
naturalismia. päätyy katolisuuden helmaan. Pierre
Loti koettaa, vähemmällä menestyksellä, kulkea
samoja polkuja; Édouard Rod y. m. julistavat
..uuskristillisyyttä"; Bourget, myöhemmällä
kaudellaan, kannattaa kirkkoa voimana, joka lujan
liirjestyksensii ja traditsioniensa arvovallan
nojalla kykenee antamaan vakuutta sekä
yhteiskunnan ettii yksityisen elämälle. Skeptillisenii
leikittelynä sovinnaisilla arvoilla esiintyy uusi
mielensuunta n. s. dilettantismissa. Ernest
R en a u issa (1823-92), joka valmistaa sille alaa,
yhtyy tieteellinen kulttuuri käsitykseen
ratsio-naalisen tieteen rajoituksesta johtaen hänet
hymyilevään ja hyväntahtoiseen
suvaitsevaisuuteen; Anatole France (s. 1844) kohdistaa
ivansa selviöön tieteen ja kulttuurin
oivallisuu-desta, Jules Lemattren (k. 1014)
impressionistisessa kritiikissä ilmenee ajanhenki
vapautuneena, sensuaalisena leikinlaskuna siveellisistä
ja esteettisistä arvoista; Maurice Bnrrös
on näitä lähellä miniitipalvonnassaan („la eulte
du moi"). Dilettantismin ironia ja egotismi
eivät kuitenkaan ole mikään elämänkatsomus,
vaan ainoastaan tapa katsella elämää. Milloin
elämänkatsomuksen tarve käy pakotta vammaksi,
etsivät he sitä eri tahoilta: Leniäitre ja Barrös
valtioll’sen natsionalismin ja kirkollisen
oikea-uskoisuuden aatteista, France sosialismista ja
antiklerikalismista. Kuvaavaa ajan mielialalle on
vihdoin se tavaton merkitys, minkä
yhteiskunnallinen runous saavuttaa, niinpä esiin. Zolan
miljöötä kuvaavissa romaaneissa
yhteiskunnallinen ohjelmallisuus huomattavasti kärjistyy. —
Nämä erilaiset ilmiöt ovat tulleet näkyviin
suorasanaisessa kirjall’suudessa. Runoudessa esiintyy
vastaavalla tavalla ..symbolismi" ohjelmanaan
..aatteen ilmentäminen maalauksellisilla ja
musikaalisilla mielenliikunnoilla". Stephan e
Malli r m é (1842-98) edustan tiitä suuntaa kenties
enemmän nimellään kirii teoksillaan.
Symbolististen runoili jäin luku on legio: Jean Moréas;
Éntile Verhaeren (s. 1855) ja Henri de
Itegnier. jotka kumpikin kasvavat siitä irti:
Albert Samain. Frnnc’s Viélé-Griffin, jonka
elämääylistävä lyriikka on kehittynyt yhä
syvä-sävelisemmäksi. Fernand Oregh. Stuart Merril,
Albert Mockel, Robert de Souza, sumulla suunnan
esteetikko, j. n. e. Merkittävin nimi on
kuitenkin Paul Veri ai ne (1844 90). suuri
runoilija. jonka runouden molempina lähteeiisuonina
on voimakkaasti aistillinen sekä uskonnollinen
tunne. Symbolismi merkitsee runouden
rikastuttamista tavalla, joka muistuttaa romuritismia.
Kieli ja tyyli tulevat persoonallisemmiksi, musi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
