Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sulosointu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Sulosointu—Sulva
182
hänen runosuonensa pulppusi vielä jonkun aikaa
ehtymättä. V. 1872 ilmestyivät ..La révolte des
fleurs" ja ..Les destins" ; 1875 hän julkaisi
kokoelman ..Les vaines tendresses". jonka surumielinen
ja toivoton sävy on voimakkaampi kuin
edellisten kokoelimiin. Rohkeampi ja toivorikkaampi on
kaunis runoelma ..Le Zénith" (1876), „hymni
tieteelle jft sen voitolle"; se sepitettiin erään
aikoinaan huomiota herättäneen
ilmapallo-onnettomuuden johdosta. V. 1878 valmistui huomattava
laajempi runoelma ,.La justice", ja kymmenen v.
myöhemmin ilmestyivät ..Le bonheur" —
Faust-motii-vin edelleeu-kehittelyä — ja lyyrillinen kokoelma
„Le prisme" (1888). Tämän jälkeen S.-P.
esiintyi vain tilapäisesti runoilijana: filosofiset
harrastukset ja tutkimukset kiinnittävät etusijassa
hänen mieltään. Hänen tähän alaan kuuluvista
julkaisuistaan mainittakoon: ..De 1’expression
dans les beaux-arts" (1884), „Reflexions sur l’art
des vers" (1892), ..Que sais-je? Exarnen de
con-scienee" (1895) sekä joukko tutkielmia (m. m.
Pasealista) erinäisissä aikakauslehdissä. — S.-P.
valittiin 1881 Ranskan akatemiaan, 1901 hän
sai ensimäisen kirjallisen Nobel-palkinnon. —
Yleispiirtein katsottuna S.-P:n runous on
etusijassa filosofista ja tieteellisen katsantotavan
läpitunkemaa — seikka, missä piilee myös sen
heikkous, se kun on enemmän harkittua kuin
tunnettua. Mutta milloin hän — kuten on laita
etupäässä hänen aikaisimmissa tuotteissaan —
päästää sydämensä syvimmät ja herkimmät tunteet
väräjämään. on hän tosilyyrikko. Hänen
sanontansa saattaa olla miellyttävän yksinkertaista
ja täsmällistä, vaikkakin toisaalta hänen
tyylinsä on usein kovin teennäistä ja vaikeatajuista.
Hänen säkeistään puuttuu usein väri- ja
sointu-rikkautta, mutta sitä mestarillisempia ne ovat
muodolliselta kokoonpanoltaan, kuten kaikkien
j.parnassolaisten". Sellaisenaan S.-P. on luettava
Ranskan kirjallisuuden huomattavimpien
laulu-runoilijoiden joukkoon. — S.-P:n teokset ovat
ilmestyneet useina julkaisuina: ..Poésies" (5 nid.,
1877-881, ..CEuvres eomplètes" (1882-88; 5 nid.),
,.CEuvres" (6 nid. 1883-1904). [Meissner, „S.-P."
(1895), Gaston Paris, ..S.-P." (ruots. 1901); E.
Zyromski, „S.-P." (1907); C. Hémon, „La
Philo-sophie de S.-P." (1907).] E. W-s.
Sulosointu 1. tasasointu ks. K o n s
o-n a n s s i.
Sulottaret, naisellisen sulon runolliset
olen-noimat, sulouden haltiattaret, kreik. taruston
khariitit (lat. Gratice, ransk. les Gräces).
Kuvaamataiteissa s. tav. esiintyvät kolmen
hennon ja hempeän alastoman neitosen ryhmänä.
(Kuva ks. K h a r i s.) O.’ E. T.
Sulphur ks. Rikki.
Sulpicius [sülpi’-], muinaisroom. suku, jonka
jäseniä olivat m. m. Sullau (ks. t.) vastustaja
kansantribuuni Publius S. Rufus (k. 88
e. Kr.), keisari G a 1 b a (ks. t.) sekä S u 1 p i e i a.
jonka aistilliset runoelmat ovat seuranneet
mukana Tibulluksen runokokoelmassa. K. J. II.
Sulpicius Severus [sülpi’- -v?-], (k. n. 420
j. Kr.), ensin asianajaja, sittemmin munkki,
Akvitaaniasta kotoisin. Hänen teoksensa
„His-toria sacra" esittää maailmanhistoriaa alkaen
maailman luomisesta vuoteen 400 j. Kr.
Toisella osalla, ]ossa esitetään samanaikaisia
tapahtumia, on lähdekirjallista arvoa. „Vita Mar-
tini" teoksessa S. S. esiintyy munkkilaisuuden
hartaana ihailijana. E. K-a.
Sulttaani (arab. sult,ä’n = herruus, hallitsija),
muhamettilaisessa maailmassa hallitsijan
arvonimi, jolla alkuaan tarkoitettiin ainoastaan
hänen maallista herruuttaan, mutta kalifikunnan
hävittyä hengellistäkin johtoasemaa. I\. T-t.
Sulttaanikanat 1. purppurakanat
(Por-phyrio) ovat liejukanan heimoon (Hallidce)
kuuluva kahlaajasuku. Nokka on melkein pään pi
luinen, suora, korkea, paksu ja kova. Otsakilpi
on suuri, varpaat pitkät ja erillään toisistaan.
Takavarpaan kynsi on yhtä pitkä kuin
keski-varpaan. Ruumiin väri sininen. S:oja tavataan
holarktisella, int. ja austr. alueella. — Lajeista
mainittakoon e u r o o p p. s. (P. hyacinthicus),
jota tavataan Välimeren maissa ja
Etelä-Venä-j ällä. soisissa seuduissa ja riisi viljelyksillä.
Ravintoonsa nähden se on osaksi petolintu.
Entiseen aikaan roomalaiset ja kreikkalaiset
elättivät tätä lintua temppeliensä läheisyydessä
E. M-o.
Sulukafferit = s u 1 u ks. K a f f e r i t.
Suluke, kirjap., pieni lyijykappale, jollaisia
kirjapainossa käytetään erottamaan ladelmau
sanoja toisistaan, täyttämään vajanaisiksi jää
viä rivejä j. n. e. Kullakin kirjasinasteella
täytyy tietenkin olla omat. keilinmitaltaan
yhtäläiset s:t. Suurten aukkojen täytteiksi käytetään
s:den kerrannaisia: neliöitä 1.
kvadraat-teja ja t a s a v i a. Tasavia on puolitasavia
(myös kolmas- ja neljäsosia) ja vielä hienompia,
n. s. ohukkeita 1. spatsioita.
Ohukkei-den avulla suoritetaan myös n. s. harvennukset,
asettamalla kirjasinten väliin ohukelevyjä, joista
hienoimpia sanotaan hieno-ohukkeiksi.
Sulu-maa (Zulu-land) ks. Natal.
Sulu-meri (Jolö-meri, alankomaalaisten Min
doro-Zee), Filippiinien, Palawanin, Borneon ja
Sulu-saariston ympäröimä välimeri Itä-Intian
saaristossa. Itäosassaan yli 4,000 m syvä.
-Alankomaalaiset nimittävät, S:ksi (Soela-Zce)
usein Celebes-merta (ks. t.).
Sulu-saaristo (Jolö-saaristo), Itä-Intian
saaristossa, Filippiinien (Mindanaon) ja Borneon
koilliskulman välillä, Sulu-meren
kaakkoisreunana, kuuluu valtiollisesti Filippiineihin
(Yhdysvalloille) ; 2,587 km2, n. 35,000 as.,
muhamettilaisia malaijilaisia, vähän kiinalaisia ja
espanjalaisia. — Suurimmat saarista: Basilan, Sulu
ja Taui-Taui. Vuorisia, osaksi
korallimuodostu-mia. Viljavia. Viedään syötäviä linnunpesiä,
helmiä y. m. Kauppa Manilan kiinalaisten
käsissä. — Saariston asukkaita mainittiin
ennen aikaan rohkeiksi merirosvoiksi, joiden
ryöstöretkiä eivät alankomaalaiset eikä Borneon
Radza Brooke saaneet taukoamaan. Vasta
espanjalaiset kukistivat heidät vallattuaan saaret
1876. V. 1899 S :n sulttaani antautui
Yhdysvaltain yliherruuteen. (E. E. K.)
Sulva (ruots. Solf). 1. Kunta, Vaasan 1..
Korsholman kihlak.,
Maalahden-Petalahden-Berg-ön-Sulvan-Pirttikylän nimismiesp.; kirkolle
To-byn rautatieasemalta 11 km. Pinta-ala 168,2 km2,
josta viljeltyä maata (1910) 5,433 ha (siinä luvussa
luonnonniityt 1.796 ha). Manttaalimäärä 3631/«8.
talonsavuja 367, torpansavuja 8 ja muita savuja
260 (1907). 3,520 as. (1914), joista
suomenkielisiä ainoastaan 8. 669 ruokakuntaa, joista maan-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
