Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaisen kirjallisuuden seura
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
255
Suomalaisen kirjallisuuden seura
256
maisterit B. O. Lille, Elias Lönnrot
(pöytäkirju-rinal, K. H. Ståhlberg ja J. Fr. Ticklén sekä
konreht. A. G. Lindfors; seuraavassa samat ynnä
prof. J. G. Linsén; kolmannessa tulivat lisäksi
m. m. M. Akiander, G. F. Aminoff, II. V.
Furuhjelm ja A. A. Laurell, keväämmällä E. A.
Ingman, R. von Becker, Fr. J. Rabbe, R. V. Frosterus,
W. S. Schildt (Kilpinen), J. J. Teugström, Gabr.
Oeitlin, E. G. Melartin, J. J. Nervander,
J. L. Runeberg y. m.
Jo mainitun tarkoitusperän mukaisesti,
joka sääntöjen myöhemmässä, 1858 vahvistetussa
laitoksessa määritellään näillä sanoin: „Seuran
tarkoituksena on edistää kaikkia kotimaan
tuntemiseen ja Suomen kielen viljelemiseen
koskevia aineita", S. k. s:n
toimintaohjelmaan tuli A) monipuolinen tieteellinen k
e-räilytyö, joka käsitti 1) kaikenlaiset
Suomen entisaikoja, sen runoutta ja
muinaisuskontoa, maantiedettä, tilastoa, kielen
harjoittamista y. m. ,,kotimaisia asioita" koskevat
teokset ja kirjoitukset, painetut ja painamattomat,
olivatpa mitä kieltä tahansa; 2) suullisena
perin-näistietona ja -taitona säilyneet suomenkielisen
kansanrunouden tuotteet, kansantiedot ja
-uskomukset ; 3) suomenkieliset painotuotteet,
sisällykseen katsomatta; sekä 4) „vanhanaikaiset
kalut", s. o. kansa- ja muinaistieteelliset esineet ;
•— B) Suomen historiaa, kieltä ja kirjallisuutta
valaisevain tutkimusten edistäminen
kilpa-kysymysten julistamisella, kunniapalkinnoilla ja
oman tieteellisen aikakauskirjan
julkaisemisella. Lisäksi tuli seuran C) varainsa mukaan
tukea arvokkaan suomenkielisen
kirjallisuuden syntymistä sekä valistunutta lukijakuntaa
että rahvasta varten, ja m. m. siten D) edistää
suomen kielen viljelyä kirja- ja
sivistyskielenä.
Alkuperäinen ohjelma, joka jonkun verran
laajennettuna riittäisi tiede- ja
kirjallisuusakatemiallekin ja jonka laajuus osittain ainakin saa
selityksensä siitä, että Suomessa 1831 ei ollut
muuta tieteellistä seuraa kuin eläin- ja
kasvitieteellinen Societas pro fauna et flora fennica,
on vuosikymmenten kuluessa osittain supistunut,
osaksi varain ja työmiesten vähyyden vuoksi,
osaksi sen tähden, että muutamat tehtävät
viehätysvoimallaan ja olojen pakosta ovat vaatineet
keskitetympää toimintaa, osaksi sen takia, että
myöhempinä aikoina on erikoisaloilla syntynyt
nuoria, ripeitä erikoisseuroja, ja vihdoin siitä
syystä, että suomenkielisten sivistyspyrinnöiden
edistyessä myöskin suomenkielistä kirjallisuutta
palveleva kustannusliiketoiminta, varsinkin
1880-ja 1890-luvuilta alkaen, on käynyt kannattavaksi
ja laajentuneen lukijakunnan kasvavia tarpeita
tyvdyttävämmäksi. Toiminnan keskittyminen on
ollut suomenkielisten sivistyspyrintöjen
lähim-päin kirjallisuudentarpeiden kanssa läheisessä
yhteydessä ja suureksi eduksi sekä näille että
seuralle itselleenkin.
Jäseneksi voidaan kutsua, jonkun jäsenen
ehdottamana, ,,kukin seuran etua etsivä,
lailliseen ikään tullut Suomen alamainen"; seuran
pyrintöjä harrastavia ulkomaisia oppineita
voidaan kutsua kirjeenvaihtojäseniksi,
kunniajäseniksi taas „niitä Suomen ylimyksiä, jotka
nimeltänsä ja neuvollansa seuran ahkeroimisia
puoltavat". Jäseneksi kutsuttu maksaa 24 mk. tulo-
rahana", josta kirjeenvaihtajat ja kunniajäsenet
ovat vapaat. Kotimaisia jäseniä liittyi seuraan
toimivuosina 1831-1916 n. 3,885, joista 13 p.
maa-lisk. 1916 oli elossa n. 2,000.
Toimintaa 1831-1915. Tieteiden alalla
on suom. kansanrunouden (ks. t.) ja
muun kansantietouden keräys ja
tutkimus muodostunut S. k. s:n erikoisalaksi, alussa
jo senkin tautta, että seuran alkuaikoina sen
toimeliain jäsen ja työmies, Elias Lönnrot (ks. t.).
antausi siihen. Vähäinenkin aineellinen ja
henkinen kannatus, minkä samanmielisten ystäväin
piiri saattoi antaa Kajaanin kaukaisella
kulmakunnalla yksinään uurastavalle Lönnrotille,
elähdytti hänen mieskohtaista keräysintoaan; ja
toisaalta ne odottamattoman runsaat ja arvokkaat
löytösaaliit., joilla hän pian saattoi
hämmästyttää seuraa ja syntymämaataan, lisäsivät seuran
virkeyttä, luottamusta sen työn tulevaisuuteen sekä
vähitellen sen varoja ja ulkonaista arvoakin.
Sillä jo Kalevalalla (ks. t.) ja
Kantelettarella (ks. t.), joihin pian liittyi
„Suo-men kansan sanalasku j a", ja „Suomen
kansan arvoit ukse t", Lönnrot ja S. k. s.
laskivat vankan pohjan uudelle kirja-, etenkin
runokielelle, sekä suomenkieliselle
kansalliskirjallisuudelle, samalla antaen ennen aavistamatonta
voimaa ja sisällystä elpyvälle
kansallisuustunteelle ja -liikkeelle. S. k. s:n kannattamana,
johtamana ja keskittämänä tämä keräystyö, johon
1880-luvulle asti etupäässä seuran stipendiaatit
ottivat osaa, muuttui vähitellen yleiseksi
kansal-lisasiaksi, jota sadat erisäätyiset ja eri-ikäiset
henkilöt ovat suoranaisella osanotollaan
edistäneet. Samalla kehittyen menettelytavoiltaan ja
tieteellisestä tarkoitusperästään tietoisemmaksi
se on jatkunut 20:nnelle vuosisadalle asti. Ennen
v. 1876 nousi osanottajain luku vähän toiselle
sadalle, vv. 1876-1900 oli kokoelmain lähettäjiä yli
puolen seitsemättäsadan, seuraavina seitsemänä
vuonna yht. 262 ja vv. 1908-12 yht. 265 (osittain
samojakin henkilöitä). Seuraavan
kolmivuotiskauden kuluessa on m. m. pari
ylioppilasosakuntaa pannut kotimaakunnassaan toimeen
järjestelmällisen loppukeräyksen, jonka tulokset myös
ovat tulleet S. k. s:n kokoelmiin. Näiden
laskettiin v:n 1912 lopussa sisältävän n. 29,000 sa
tua toisintoineen, n. 43,000 vanhaa runoa ja
loitsua, n. 35,000 uudempaa laulua, n. 72,000
taika-muistiinpanoa, n. 5,000 leikkiä ja tapain
kuvausta eri seuduilta, n. 600 itkuvirren
toisintoa, n. 145,000 sananlaskua ja sananpartta, sekä
(1916) n. 12,038 kansansävelmää ja
sävelmän-toisintoa. Muistiinpanojen yhteissumma, joka
1876 laskettiin n. 43.000 :ksi, oli v:n 1912 lopussa
n. 385,000 numeroa. Kun vuotuinen lisäys
vv. 1901-12 ou ollut n. 10-11,000 numeroa ja
ka"r-tunta vv. 1913-15 on ollut osittain runsaskin (m. m.
Uudeltamaalta 1915 alku kolmatta tuhatta
numeroa), nousi kansanrunouskokoelmain numeroluku
kolmen viimemainitun v:n kuluessa kappaleen
matkaa 400,000: n yläpuolelle. Tästä summasta
puuttuvat vielä virolaiset ainekset, joista suurin
osa (n. 50,000 runoa ja laulua sekä n. 60,000
taikaa) on vertailevia tutkimuksia varten kopioittu
J. Hurtin (ks. t.) ja M. J. Eisenin (ks. t.)
kokoelmista sekä Tallinnan ja Tarton seurain
arkistoista ja vain vähempi osa (muutamia tuhansia)
on alkuperäisiä runomuistiiupanoja (M. Wesken
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
