Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
267
Suomalaiset
266
tutkijat Arndt ja I! a s k, historioitsija
Keyser ja arkeologi Nilsson. Ensimäinen, joka
tieteellisesti käsitteli s:n antropologiaa, oli
liueek. Hänen jälkeisistään tiedemiehistä, jotka
ovat kansamme rotuominaisuuksia tutkineet ja
selvitelleet, mainittakoon A. II e t z i u s, C. v.
Haartman, VV e 1 k e r, Virchow, G.
Retzius, C. Lovén, E. N o r d e n s o n, R. T i
e-g e r s t a d t, K. H ä 1 1 s t é n ja F. W.
Wester-1 u n d. Arvokkaimmat ja kansamme
rotuominaisuuksia parhaiten selvittävät tutkimukset ovat
ruotsalaisen G. Retziuksen sekä suomalaisten
K. Ilällsténin ja F. W. Westerlundin julkaisemat.
Laajoilla matkoillaan maassamme kesällä 1873
tutki G. Retzius sekä eläviä yksilöitä että
pääkalloja. Hänen laajassa teoksessaan „Finska
kranier jäinte några natur- och litteraturstudier
inom and ra områden af finsk antropologi" (1878)
annetaan kansastamme lyhyesti esitettynä
seuraava kuvaus.
Hämäläiset. Ruumis vahva, kiinteä,
leveäharteinen, yleensä leveähkö, tanakka, vahvat
raajat, keskipitkä; kuitenkin tapaa sekä lyhyitä
että huomattavan pitkiä yksilöitä. Iho kiinteä,
taipumusta lihavuuteen tai laihuuteen ei ole.
Ihon väri vaaleahko. Pää tavallisesti iso, lyhyt
ja leveä (brakykefaali), mutta ei oikeastaan
korkea, usein jotenkin kulmikas, tubera parietalia
kehittyneet. Naama iso, pitkä, mutta etenkin
huomattavan leveä niinhyvin otsan kuin
poskipäiden ja leuankin tienoissa, alaleuka vahva,
sen kulmat isot, etäällä toisistaan. Nenä pieni,
jotenkin leveä, joko nykerö tai vielä useammin
varustettu pienellä, tavallisesti vähän ylöspäisellä
kärjellä. Suu myös jotenkin leveä. Silmäluomien
välinen rako jotenkin pieni, joskus sisäänpäin
vino; iris vaalea, harmaansininen tai useimmin
siniharmaa tai harmaa. Kulmakarvat heikosti
kehittyneet, vaaleat. Kasvojen ilme vähän
nyr-peä, ei sympaattinen; tukka päälaella vaalea,
usein pellavanvärinen, muuten
vaalean-tulikan-harmaa, suora, ei koskaan kihara. Parrankasvu
huono, partakarvat kankeita, lyhyitä ja harvaan
siroteltuja, vaaleita, joskus punertavia. Naisten
naama pyöreämpi, vähemmän kulmikas.
Karjalaiset. Ruumis heikompi kuin
hämäläisten, vähemmän harteva ja kapeampi, ei roteva
eikä vahvaraajainen, vaan pikemmin hoikka ja
kaunissuhtaisempi, usein keskimittaa pitempi,
runsaasti pitkiä yksilöitä. Iho kiinteä, ei
taipumusta lihomiseen, pikemmin päinvastoin. Ihon
väri tummahko tai tuhkanharmaaseen vivahtava.
Pää ei ole iso, sopusuhtainen, jotenkin lyhyt
(brakykefaali), joskaan ei samassa määrin kuin
hämäläisten. Nenä sopusuhtainen, pitkä, ei aivan
leveä. Suu suhteellinen; silmäaukot kohtalaista
kokoa, eivät koskaan tai ainakin hyvin harvoin
vinot. Kulmakarvat tummat, vahvat, usein
tuuheat. Hiukset kastanjanruskeat, joskus
tumman-tuhkanharmaat, tavallisesti kiharat, tiheät.
Parrankasvu huononlainen, paras leuassa. Naisilla
pitkänpyöreä naama, jotenkin sopusuhtaiset
piirteet, suora, terävä nenä, suuret siniset silmät,
kaunis suu ja joskus solakka vartalo.
Karjalassa Retzius mainitsee tavanneensa joskus
kauniitakin naisia, Hämeessä ei ensinkään.
Savolaisista ei Retzius tutkimansa
aine-histon niukkuuden vuoksi anna mitään kuvausta,
viittaa vain Haartmanin lausuntoon, että savo-
laiset nähtävästi ovat sekarotua, jossa
hämäläinen aines on vahvemmin edustettuna kuin
karjalainen. Muista suomalaisista heimoista ei Retzius
myöskään sano voivansa tehdä mitään
johtopäätöksiä fju vuoksi, että hänen omat tekemänsä
havainnot ovat siinä suhteessa liian vähäiset.
S:n kallot Retzius jakaa kahteen ryhmään:
1) vahvat ja jykevät sekä 2) vähemmän vahva
tekoiset kallot, linsimäisen ryhmän kallot, joita
näyttää olevan runsaammin, ovat Retziuksen
tutkimusten mukaan huomattavan vahvarakenteisia,
ne „kuuluvat suurimpiin normaalisiin kalloihin,
joita antropologia tuntee. Etenkin naaman luusto
on näissä kalloissa erittäin vahvasti kehittynyt,
joskus melkein suhteettomasti verrattuna
aivo-ontelon luustoon". — Ylhäältä päin katsottuna
on kallon muoto (norma verlicalis) kiilamaisesti
munamainen, eikä soikea kuten esim.
ruotsalaisissa kalloissa, kallon muoto takaa päin (norma
occipitulis) viisikulmainen siten, että yksi
viisikulmion kärjistä on ylöspäin. Kallo edestä (norma
fronlalis) muistuttaa norma oecipitalista. Naama
on sekä leveä että myös korkea. Alaleuka
etenkin takaosissa leveä. Kallo sivulta (norma
tem-poralisJ: aivo-ontelon profiiliviiva alkaa nenän
juuresta syvänä sisäänpainumana, kaartaa
suuren, ulkonevan glabellan ympäri otsaan, kohoaa
senjälkeen loivasti taaksepäin viettävänä ylös
ulkonevia otsakyhmyjä kohti, sitten loivassa
kaaressa taakse- ja vähän ylöspäin, lakikyhmyjen
seutuun, laskeutuu sitten loivassa kaaressa
matalan niskakyhmyn yli, kulkien lopuksi pienenä
kaarena eteenpäin. Päälaen huomattava kehitys
on silmiinpistävä, Hammasreunus ja hampaat
vahvat, hammasasento ortognaattinen.
F. W. Westerlundin tutkimusten mukaan
ruotsalaisen kansanaineksen keskimitta Suomessa
on 1,084,2 mm ja suomalaisen l,6G7,e mm, jotenka
ero Suomen ruotsinkielisten ja suomenkielisten
mitan välillä on 16,i mm. Päänmuoto on
niinikään huomattavasti erilainen eri osissa maata.
Ruotsinkielisten pään muoto on yleensä
dolikoke-faali, joskin heidän joukossaan on brakykefaaleja
30-41%. Suomalaisten joukossa on
brakykefaali-tyyppi voitolla Savossa, Karjalassa ja
Pohjanmaalla, kun sitävastoin Varsinais-Suomessa,
Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä ja Uudellamaalla
doliko-kefaalien prosenttiluku on suurempi vaihdellen
51-C5 välillä. Suurin prosentti (nim. 68)
brakykefaaleja on Pohjois-Pohjanmaalla(kainulaiset).
Viimemainitussa seudussa on ruumiin keskimitta
alin. Yleensä on huomattava, että missä ruumiin
keskimitta on suuri, siellä on
dolikokefaalipro-sentti myös suuri ja päinvastoin. Pituusmitat
131,697 :sta asevelvollisuusiässä mitatusta
nuorukaisesta vuosilta 1885-92 voidaan esittää
seuraavassa taulukossa
Mitattujen
yksilöiden luku Laskettu
keskimitta Alamittaisia < 1,570 mm °/o Lyhyitä 1,570-1.619 mm °/o heskipitkiä 1,620-1.699 mm °/o Pitkiä 1,700—1,800 mm % Isokasvuisia > 1,800 mm %
[-Länsisuomalaiset-]
{+Länsisuoma- laiset+} 26,122 1.685,4 2,29 8,83 44,53 42,31 2,u
Hämäläiset. 36,478 1,678,5 3,.2 11,,9 45,96 37.85 1,88
Karjalaiset 42,552 1.653,7 7,80 18,M 48,76 24,6S 0,73
Kainulaiset, 10,924 l,644,o 9,» 21,60 49,20 19,50 0,40
Suonien
ruotsinkieliset 15,621 1,684,» 2,69 9,89 44,28 40,79 2,45
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
