Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilaiset kansat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
293
Suomalais-ugrilaiset kansat
-»98
Todennäköisesti palvoi kukin suku omia
vainajiaan, isiään ja esi-isiiiiin. Myös usko
luonnon-henkiin on ikivanha: sitävastoin on epävarma,
onko luonnonhenkiä myös palvottu.
Erityisen-laatuisen henkilön, tietäjän eli noidan sielun
luultiin saattavan asettua välittömään yhteyteen
henkimaailman kanssa ja saattavan tuoda siitä
tietoja. Uskonnonhistoriallisia nimityksiä tältä
varhaiselta ajalta on harvoja. Nimellä koljo
tarkoitettiin henkeä, joka asui maassa (tai järvessä)
ja tuotti tauteja. Myös ilmanhengen nimitys
ilma (ilmari) näyttää olevan tältä ajalta ja
todistavan puolestaan uskoa luonnonhenkiin. Tähän
kuuluvia vanhoja nimityksiä ovat niinikään eräät
perin vanhanmuotoiset lainasanat semmoiset kuin
mordvan pavus, ’jumala, onni’ (vrt. muin.-int.
bhagas ’onnentuottaja’, mordv. azoro ’herra
jumala’ (muin.-int. asuras ’ihmevoimainen
jumala’), suom. kouko ’kuolleenhenki, kuolema,
kuo-lemanhenki’. samoin marras (muin.-int, mrtas),
joka alkuaan on merkinnyt kuollutta.
Palvonta-paikkoina olivat pyhät metsiköt. Jonkinlaisena
temppelin alkuna oli haltioille omistettuja pyhiä
aittoja, joissa säilytettiin jumalankuvia ja jonne
uhreja vietiin (ks. myös S u o m a 1 a i s-u g r
i-laisten kansain pakanallinen
uskonto).
Naapureina suom.-ugrilaisilla on
epäilemättä ollut indoeurooppalaisia kansoja, niinkuin
suom.-ugrilaiseen aikaan kuuluvat lainasanat
todistavat (ks. S u o m a 1 a i s-u g r i 1 a i s e t
kielet); suom.-ugrilaiset näyttävät olleen
yhteyksissä sekä itse indoeurooppalaisen
kanta-kansan tai sitten jonkun tuntemattoman
indoeurooppalaisen kansan että edelleen
indoiraani-laisten eli arjalaisten kanssa. Varmaan ovat
suom.-ugrilaiset indoeurooppalaisilta
naapureiltaan myös paljon oppineet. Tätä näyttävät
todistavan sellaiset lainasanat kuin jyvä, mordvan
’sirppiä’(?), unkarin ’maitoa’ ja ’lehmää’
merkitsevät sanat, mehiläisen ja meden nimet,
lainatut lukusanat (-deksan ’kymmenen’, sata,
tuhannen’ nimitys muutamissa suom.-ugrilaisissa
kielissä), käsityön (ora, vasara), perhe-elämän
(orpo, orpana), uskonnon (koljo, marras, mordv.
pavas. azoro) alalle kuuluvat sanat. Eräät
metallien nimet — ainakin ’kullan’ nimi itäisissä
suom.-ugrilaisissa kielissä — osoittavat s.-u: n k : n,
ainakin myöhempinä aikoina, ennen täydellistä
hajaantumistaan saaneen lisiä myöhemmiltä
indoiraanilaisilta. s. o. varmaan nimenomaan
iraanilaisilta kansoilta.
Suom.-ugrilaisen kantakansan
asuinpaikoista ei voi tietää mitään muuten kuin
päätelmien tietä. Se luonto, johon suom.-ugrilainen
sanavarasto viittaa, saattaa esiintyä useammilla
paikoilla, metsäisessä seudussa, missä suvi ja
talci vaihtelevat, missä talvisin on runsaasti lunta
(niin että sukset käyvät), missä kasvullisuus ja
eläinmaailma ovat olleet pohjoisen lauhkean
ilmaston. Porojen esiintyminen, samoinkuin
kaikissa suom.-ugrilaisissa kielissä tavattavat
varmasti yhteiset metsäpuiden nimet, niinikään
muuraimen nimi viittaavat pohjoiseen seutuun,
itäisissä suom.-ugrilaisissa kielissä säilyneet vanhat
sembramännyn ja siperiankuusen nimet
viittaavat itäänpäin. Eläinmaantieteellisessä suhteessa
on huomattava mehiläisen nimi, jota alkujaan ei
ole tavattu toisella puolen Uralia; muista nimistä
viittaa pohjoiseen lohtaja (kuikan toisintonimi),
mutta etelään siili ja samoin vanha sian nimi
porsas, jolla varmaankin on villisikaa
tarkoitettu. Huomiota ansaitsee vanha meren nimi
sarajas, joka indoiraanilaiselta taholta saatuna
varmaankin on tarkoittanut joko Mustaamerta
tai Kaspian-merta. — Suuren avuni isän
suom.-ugrilaisen kantakansan asuma-alojen
määräämiseksi voisivatkin tarjota naapurikielten avulla
saatavat tiedot naapuruussuhteista, jos vain
tietäisimme varmasti naapurien vanhat asuma-alat.
Joka tapauksessa tuskin saattanee epäillä, että
olennaisesti indoeurooppalaista kantakieltä
puhuvaa väestöä on ulottunut aina nykyisen
Keski-Venäjän seuduille saakka ja että siis täällä
indoeurooppalaiseen kielimuotoon viittaavat
kosketukset tämän väestön ja suom.-ugrilaisten välillä
ovat olleet mahdolliset. Edelleen täytynee olet
taa, että jos indoeurooppalaisten alkukoti,
niinkuin nykyjään yleisesti oletetaan, on ollut
Euroopan puolella, indoiraanilaisen kantakansan
vähittäinen siirtyminen Aasian puolelle on
käynyt nykyisen Etelä-Venäjän tietä ja että siis indo
iraanilainen väestö täältä käsin on voinut olla
pohjoisempana asuvain suom.-ugrilaisten
naapurina. Odottaessamme niitä avunlisiä, joita
toivottavasti voidaan saada paikannimi- ja
muinais-tutkimukselta, tulee meidän myöskin hyväksemme
käyttää kaikki se mitä voidaan tietää
myöhempien s.-u:n k:n asuinpaikoista. Tähän katsoen on
otettava huomioon, että nykyisistä itäisistä
s.-u:sta k:sta enimmät ovat aikaisemmin asuneet
lännempänä, niin vogulit ja ostjaakit varmasti
tällä puolen Uralia, samoin myös votjaakit,
tseremissit ja mordvalaiset nykyisiä olopaikkojaan
lännempänä. Kasvinnimistöstä voimme päättää,
että myöhemmät suom.-ugrilaiset heimoyhtymät.
ainakin suom.-volgalaiset, ovat asuneet esim.
tammen pohjoisrajan eteläpuolella — seikka, joka
osoittaa ettei näiden koti saata olla asetettava
kovin kauaksi pohjoiseen eikä itään. Edelleen
viittaavat länttä kohti kosketukset
itämerensuomalaisten ja baltilaisten välillä (ks. alemp., vrt.
Suomen kieli), jotka ovat ulottuneet mordvaan
ja tseremissiin, osittain vielä pitemmälle.
Edellisen mukaan ei Aasia, niinkuin aikaisemmin on
ajateltu, voi olla suom.-ugrilaisten alkukotina
mahdollinen — eihän yksikään suom.-ugrilainen
kansa varhaisempina aikoina ole asunut Aasiassa
—, ei myöskään Suomi, sillä jos tämä olisi
alkukotina. ei meidän olisi mahdollista selittää
suom.-ugrilaisten kielten keskinäistä yhteyttä eikä
vanhoja kosketuksia muiden kielten kanssa.
Todennäköisimmältä tällä hetkellä näyttää, että
suo-malais-ugrilaisten alkukoti on asetettava Volgan
keskijuoksun tienoille.
Aikaan nähden ei voi enempää sanoa kuin että
suom.-ugrilainen aika ei ole voinut kestää
kauemmin, kuin noin v:een 2500 e. Kr.
Jakautuminen heimoihin tietysti oli
jo alkanut suom.-ugrilaisen aikakauden kestäessä.
Enimmän erilleen muista joutui nähtävästi
itäisin, ugrilainen heimo, jonka kielen
jatkajia ovat voguli, ostjaakki ja unkari. Ilmeisesti
on tämä ugrilainen kantakieli ollut kosketuksissa
indoiraanilaisten kielten kanssa, mikä seikka
vaatii asettamaan ugrilaisen yhteiskodin melkoista
etelämmäksi obin-ugrilaisten kansojen nykyisiä
asuinsijoja. Todennäköisesti tämä yhteiskoti on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
