Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilaiset kansat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
295
Suomalais-ugrilaiset kansat
-»98
ollut Volgan mutkasta itäänpäin olevalla
seudulla. Edelleen on huomattava, että ugrilaisissa
kielissä on yhteiset ’hevosen’ ja ’satulan’
nimitykset. Näyttää siis olevan päätettävissä, että
ugrilaiset, jotka todennäköisesti jo suom.-ugrilaisena
aikana tunsivat kesyn lehmän ja ehkäpä viljan
kasvatuksen ensi alkeet, nyt ugrilaisena
yliteis-aikana alkoivat muodostua skyyttalaisten
tapaiseksi ratsastajakansaksi. Metsästystä ja
kalastusta ugrilaiset varmaankin kotieläimenhoidon
ohessa harjoittivat. Sitävastoin viljankasvatus
varmaankin 011 ollut vähäpätöinen. Jos vogulien
ja ostjaakkien esi-isät kerran ovat olleet
ugrilaisen kantakansan muodostusaineksina, niin on
niiden kulttuurikannassa tapahtunut ilmeinen
taantuminen: ugrilainen ratsastajakansa on
edettyään pohjoisille seuduille muuttunut
olennaisesti metsästäjä- ja kalastajakansaksi, hevosen
sijaan on astunut koira ja poro. Toinen
mahdollisuus on, että vogulit ja ostjaakit ovat
alkujaan olleet erisukuisia heimoja, jotka ovat
kierrelleet ugrilaisista pohjoiseen päin ja jouduttuaan
näiden vallan ja vaikutuksen alaisiksi
omistaneet ugrilaisen kielen. Vogulien ja ostjaakkien
asumasijoiksi heidän jouduttuaan unkarilaisista
erilleen tuli Uralista länteenpäin oleva seutu,
jonka asukkaita — joskus itse seutuakin —
sittemmin nimitettiin Jugraksi (ks. t.) ja josta ne
sittemmin vähitellen, Jugran nimi mukanaan,
siirtyivät Uralin itäpuolelle. Sitävastoin
unkarilaisten tiet johtivat etelään ja länteen (ks. U
n-karilaiset).
Ugrilaisten erottua muodostivat muut s.-u. k.
vielä yhteyden, jota nimitämme äärimäisten
heimojen mukaan suomalai s-p ermiläiseksi
yhteydeksi. Suomalais-permiläisen kantakansan
elämässä olivat ilmeisesti ainakin ne suuret
edistysaskeleet suoritetut, joiden asettaminen
suom.-ugrilaiseen aikaan on jossakin määrin epävarma.
Varmaan olivat lehmä ja hevonen tutut,
varmaan karjaa myös lypsettiin (tämä saattaa
kuitenkin olla vain jatkoa suom.-ugrilaisille oloille).
Myös manviljelys oli varmasti joko pantu alulle
tai, jos se oli alkanut jo suom.-ugrilaisena aikana,
saanut melkoista suuremman merkityksen kuin
ennen. Viljalajeista näkyy entisten lisäksi vehnä
tulleen tunnetuksi. Viljan Hihittämistä
todistavat semmoiset sanat kuin riihi, varsta, politaa,
Siikanen. Jauhattamisesta ei ole positiivista
tietoa, vaan luultavasti jyviä keitettiin rokaksi
jauhamatta. Käsiteollisuussanoista mainittakoon
kehrätä, työ- ja sota-aseiden nimistä nuija ja
uhersin ’jonkinlainen taltta’, asuntoon kuuluvista
’lukkoa’ merkitsevä sana (säilynyt virossa
muodossa taba) ja uudin, pukujen alalla kenkä ja
hattara ’jalkariepu’, mittojen nimistä kyynärä ja
vaaksa, yhteiskunnalliselta alalta orja,
uskonto-historiallisista nimistä haltiannimi, joka virossa
on muodossa mumm, sekä kekri, köyri (kenties
ei kuitenkaan uskonnollisessa merkinnössä vielä
tähän aikaan). Naapureina oli
suomalais-permi-läisellä kantakansalla iraanilaisia kansoja.
Suo-malais-permiläisten asuntopaikkojen
määräämiseksi on erikoisen tärkeä huomata, että pähkinän,
jalavan ja miintpuun nimet, mahdollisesti vielä
tammikin, ovat suom.-permiläisiä sanoja, joten
suomalais-permiläinen koti varmasti on ollut
näiden puiden pohjoisrajojen eteläpuolella ja siis
suhteellisesti etelässä. Todennäköisesti suom.-ugri-
laisen alkukodin läntiset alueet, Volgan mutkasta
länttä kohti, ovat olleet suomalais-permiläisenä
kotina.
Suomalais-permiläinen kieliyhteys hajaantui
vähitellen siten, että itiiisempi ja pohjoisempi
osa kielialuetta toiselta puolen — permiläiskielet
— sekä eteläisempi ja läntisempi toiselta puolen
muodostuivat eri kieliyhteyksiksi. Viimeksimai
nittu haara oli se, josta sittemmin vähitellen
eristäytyivät itämerensuomalaiset ja volgalaiset:
mordvalaiset ja tseremissit; tähän katsoen näiden
yhteisaikaa nimitämme suomalai s-v o 1 g
a-laiseksi ja puhumme suomalais-volgalaisesta
kantakielestä ja kantakansasta.
Suomalais-volga-lainen kulttuuri edelliseen verraten osoittaa
huomattavaa edistystä. Nautakarjan ja sen tuottei
den tuntemisesta ja sen tuotteiden käyttämisestä
on tältä ajalta ilmeisiä todisteita (lehmä, pettää
1. p y äh tää ’härkitsemällä valmistaa voita’).
Maanviljelyksen kasvavaa merkitystä kuvastavat eivät
ainoastaan haran, vihneiden ja akanoiden nimet,
vaan myös sanat jauhaa ja kyrsä, jotka
todistavat jauhamisen ja leiväksi valmistamisen
taitoa. Käsiteollisuuden alalla ovat huomattavat
kutomistermit (esim. vyyhti, loimi) sekä veitsi,
hioa, huuhmar, asuntojen ja kotikaluston alalta
kynnys, kaukalo, vakka, soimi, pukusanastosta
solki, kulkuneuvosanastosta vene, uskonnon alalta
palvoa, ljumala. Naapureina
suonialais-volgalai-sillakin oli ilmeisesti iraanilaisia kansoja sekä
myös baltilaisia (liettualais-lättiläisiä), jälkimäiset
ehkä kuitenkin niin sijoitettuina, että ne
välittömästi olivat sen tai niiden heimojen naapureina,
joista sittemmin kehittyi itämerensuomalaisia.
Asuma-alojen laajetessa sitten eristäytyivät
itämerensuomalaiset siirtyen pohjoista kohti sekä
toiselta puolen Volgan kansat, mordvalaiset (ks. t.)
ja tseremissit (ks. t.) osittain pysyen entisillä
asemillaan, osittain siirtyen idemmäksi.
Itämerensuomalaisiksi eli
kantasuomalaisiksi nimitämme sitä heimoa, joka
mordvalaisista eronneena oli lähennyt
Itämeren-maita ja puhui n. s. itämerensuomalaisten kielten:
suomen, karjalan, vepsän, vatjan, viron ja liivin
yhteistä kantakieltä, kanta- 1. alkusuomea
(ks. Suomensukuiset kielet, vrt.
Suomen kieli). Tämän kielellisen yhteyden
kestäessä tapahtui edellisiin aikakausiin verraten
valtava kulttuurikehitys; huomattavalta osalta
tämä kehitys johtui siitä hedelmöittävästä
vaikutuksesta, minkä kosketukset naapurikansojen
kanssa tuottivat. Kosketukset baltilaisten
kanssa jatkuivat edelleen; sen sijaan, että
mordvassa (ja tseremississä) tavataan vain pieni
määrä baltilaisia sanoja, on niitä
itämerensuomalaisissa kielissä runsaasti. Tärkeimmistä
sanoista, joilla on kulttuurihistoriallista
merkitystä, mainittakoon tässä seuraavat:
karjanhoidon alalta: härkä, oinas, vuohi, villa, harja,
vuota, hihna, paimen, heinä; maanviljelyksen
alalta: herne, siemen, pelut, vako-, asuntoja ja
niiden rakentamista osoittavia: seinä, silta,
malka, pirtti (alk. ’sauna’), aitta, tarha-,
koti-kalustosanoja: kaulia, ratas, Ireki;
käsiteollisuuden ja työkalujen alalta: kirves, vaaja, niisi,
kela; merenkulun ja kalastuksen alalta: Imeri,
karvas ’vene’, laiva-, purje; ankerias, lohi, ahingas,
tuulus; perhe-elämän alalta: morsian, ncpaa,
heimo, kaima, talkoo; lukusana: tuhat; uskon-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
