Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilaiset kansat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
297
Suomalais-ugrilaiset kansat
-»98
non alalle kuuluvia: taivas, perkele (alk.
’ukkosen jumala’). Vaikkakaan nämä sanat eivät
todista, että kaikki niillä merkityt käsitteetkin
olivat lainatut, antavat ne kuitenkin kuvan
suo-malais-baltilaisten kosketuksen laadusta ja
näiden kansojen silloisesta elämästä. Ne osoittavat,
että suomalaiset olivat baltilaisten
pitkäaikui-sina ja läheisinä naapureina, olennaisesti
rauhallisten, myös avioliittosuhteiden vallitessa
kansojen kesken. Sivistyskanta molemmilla kansoilla i
oli jotenkin sama; sanojen joukossa emme tapaa
minkään huomattavamman viljelyskasvin nimeä
(epätietoista on, oliko edes herne viljellyn
herneen nimi), emme myöskään minkään metallin
nimeä. Baltilaiset lainat eivät semmoisinaan
pakota olettamaan, että kumpainenkaan kansa
olisi ollut kivikauden kantaa korkeammalla; ei
ole kuitenkaan luultavaa, että kivikauden kanta
olisi vallinnut katsoen vaski sanan vanhuuteen.
— Senjälkeen kuin kaikki yhteys
mordvalaisten kanssa lopullisesti oli katkennut, mutta
todennäköisesti vielä baltilaisen naapuruuden
kestäessä, saivat itäsuomalaiset toisiakin naapureja:
germaaneja. Germaanilainen vaikutus on
ollut sangen laajakantoinen ja eri muodoissa
jatkunut uusiin aikoihin asti. Semmoisista
germaanilaisista lainoista, jotka ovat tulleet kieleen
kantasuomalaisena aikana, mainittakoon tässä
muutamia, joilla on kulttuuriarvoa:
karjanhoito-sanoja: lammas, nauta, kana, juusto-,
maanvil-jelyssanoja: pelto, lanta, tade, kuokka, aura,
seula, taikina, leipä, ruis, kaura, akana, mallas,
laukka, humala; asuntoa ja sen sisustusta
koskevia: tanhut, kammio, lattia, tela, kattila, haahla;
pukua koskevia: paita, vantus; kulkuneuvojen ja
ajokalujen nimiä: airo, keula, teljo, purilas,
jukko, marhaminta, satula; metallien nimiä:
rauta, kulta, tina, lyijy, kaupan alalta: kauppa;
työkaluja ja sota-aseita: miekka, keihäs, huotra;
naula, neula, palje, rengas; yhteiskunnallisen
elämän alalle kuuluvia: kuningas, ruhtinas,
kunnia (oik. ’sukukunnia’). valta, tuomita, hallita,
laina, kihla (alk. ’pantti’), sakko, varas, vuokra,
airut, vartia; uskonnon tai uskonnollisen ja
yhteiskunnallisen elämän rajamailta: juhla, taika,
vainaja, menninkäinen, (pellon)pekko ’ohran jumala’.
Näiden lainojen kulttuurihistoriallinen merkitys
on suuri. Vaikkei tässäkään suinkaan sanan
laina läheskään aina todista asian lainaa, ei
saata epäillä, että ne yhtenä kokonaisuutena
todistavat, että kantasuomalaiset germaanien
kautta tutustuivat kehittyneempään kulttuuriin
kuin mikä heillä tähän asti oli ollut. Erittäin
ovat huomattavat metallien nimet, etenkin rauta,
joka todennäköisesti merkitsee rautakauden alkua
kantasuomalaisille, viljelyskasvien nimet ruis ja
kaura, samoinkuin laaja yhteiskunnallinen
sanasto, joka osoittaa, että kantasuomalaiset
täten tutustuivat kiinteämpään
yhteiskunnalliseen järjestykseen — kenties osittain
vallanalaisuudenkin johdosta. Todennäköisintä on. että
vanhimmat germaanit, joiden kanssa
kantasuomalaiset tulivat kosketuksiin, olivat itägermaaneja
1. goottien esi-isiä (ks. Suomen kieli).
Myöskin varmasti pohjoisgermaanilaisia vanhoja
lainoja tavataan itämerensuomalaisissa kielissä —
kenties nämä johtuvat Suomeen muuttaneiden
itämerensuomalaisten heimojen ja siellä
asuneiden pohjoisgermaanien 1. skandinaavien koske-
tuksista. — Vihdoin joutuivat
itämerensuomalaiset heimot — ainakin ennen yhteyksien
täysinäistä katkeamista kosketuksiin kolmannenkin
vieraan heimon: slaavilaisen kanssa.
Todisteina ovat itämerensuomalaisiin kieliin
laajalta levinneet slaavilaisperäiset sanat, joista
tässä mainittakoon: kalastuksen alalta: katitsa,
ahrain, vir. und ’onki’; maanviljelyksen alalta:
papu, sahra, sirppi, kuomina, talkkuna, piirakka;
teollisuustoiminnan alalta : taltta, kuontalo,
värttinä, sukkula, pasma, pirta; asunto- ja
rakennusalalle kuuluvia: akkuna, lava, läävä, veräjä;
taika ’alusta’; lusikka; kaupan alalta: turku
’tori, kauppapaikka’, tavara; yhteiskunnallisen
elämän alalta: suntio (alkup. ’tuomari’), vapaa,
raja; ativo ’vanhemmilta poisnaitu tytär’;
kristinuskoon kuuluvia: risti, pappi, pakana,
raamattu, kuoma. Vanhat slaavilaiset lainat ovat
verraten harvalukuiset; erinäistä huomiota tuntuvat
ansaitsevan kutomista merkitsevät sanat sekä
myös mainitut kristinuskon käsitepiiriin
kuuluvat, jotka ilmeisesti ovat tällä alalla vanhimmat.
Ne tuskin ovat todisteena itäisen kirkon
puolelta tehdyistä käännytysyrit.yksistä, vaan
pikemmin siitä, että eräät kristinuskoon kuuluvien
käsitteiden nimet ovat suullisesti levinneet
aikaisemmin kuin itse kristinusko. Vanhimmat slaavi
laiset lainat lienevät suomalaiselle taholle tulleet
ajanlukumme ensi vuosis:ina. —Suom.-germ.
kosketuksen ajoilta on vanhin kirjallinen tiedonanto,
jonka voidaan ajatella tarkoittavan
kantasuomalaisia: Taeituksen kuvaus fenneistä v:lta 98 j. Kr.;
hänen kansatieteellinen kuvauksensa lienee
kuitenkin tarkoittanut lappalaisia, joita vanhoista
ajoista on mainittu samalla „fennien" nimellä;
näihin „fenneihin" Tacitus on sekoittanut
itämerensuomalaiset fennit, joiden asuma-alat
Tacitus nähtävästi likimäärin oikein ilmoittaa.
Itämerensuomalaisten siirtyminen nykyisille
asuinsijoilleen on epäilemättä tapahtunut aivan
vähitellen alkaen todennäköisesti ajanlukumme
alussa. Jakautuminen heimoihin on tietysti
jo alkanut kantasuomalaisena aikana.
Kielellisillä perusteilla (ks. Suomen kieli) voimme
ajatella, että itämerensuomalaiset vielä
asuessaan Suomenlahden ja nykyisten
Itämerenmaa-kuntien eteläpuolella olivat sijoitettuina siten,
että ne muodostivat ikäänkuin kolmion, jonka
kärki oli etelää kohti. Kärjessä olivat
liiviläiset länsipuolella ja vepsäläiset itäpuolella,
itäisellä sivustalla karjalaiset, läntisellä liiviläisistä
pohjoiseen virolaiset ja vatjalaiset. Pohjoisessa
olivat ..suomalaiset", s. o. varsinaissuomalaiset,
sekä kaiketi vielä pohjoisempana hämäläiset ja
kainulaiset, jos viimeksimainittu heimo on jo
näin vanhaksi katsottava.
Hämäläiset. Kainulaiset.
Suomalaiset.
Vatjalaiset.
t-.
>
O*
£; M
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
