Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilaiset kansat - Suomalais-ugrilaiset kielet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
303
Suomalais-ugrilaiset kielet :i166
Kaikista eusimäisenä ou sitteu tapahtunut
liiviläisten siirtyminen pitkin Väinäjokea tämän
joen suulle. Vepsäläiset ja karjalaiset ovat
kulkeneet koillista kohden, ja siitä vepsäläiset ja
osa karjalaislieiinoa luultavasti kulkeneet
Laatokan eteläpuolitse, toiset karjalaiset taas
Kar-jalan-kannasta myöten Suomeen ja Vienan
Karjalaan. Nimenomaan ..suomalaiseksi" nimitetty
heimo, venäläisten kronikkain aum’, lienee
kulkenut virolaisten ja vatjalaisten edellä pohjoista
kohti, saapunut yhdessä virolaisten kanssa Viron
alueelle, sekä sieltä edelleen meren poikki
Lou-nais-Suomeen. Kaiketi ovat myös hämäläiset ja
kainulaiset saapuneet Suomeen meritietä:
todennäköisesti hämäläiset ja kainulaiset aikaisemmin,
suomalaiset taas ovat eronneet virolaisista
myöhemmin.
Aivan arvoituksenomainen on
lappalaisten esihistoria. Tuskin saattaa epäillä, että
lappalaiset ovat aivan eriheimoista väkeä, joka on
omistanut suom.-ugrilaisen kielen. Tämä on
kuitenkin tapahtunut varhain, kenties jo
suom.-ugrilaisena aikakautena: mahdollisesti lappalaiset
jo silloin ovat kierrelleet suom.-ugrilaisen
kantakansan asuma-alojen pohjoispuolella ja joutuneet
tämän vallan alaisiksi sekä myös omaksuneet sen
kielen, kuitenkaan koskaan täysin omaksumatta
suom.-ugrilaista kulttuuria. Vähitellen
siirtyessään länttä kohti lappalaiset ovat sitten
todennäköisesti yhä edelleenkin pysyttäytyneet
suomalaisten (suomalais-permiläisteu,
suomalais-vol-galaisten ja itämerensuomalaisten)
pohjoispuolella; viimeistään suomalais-volgalaisena aikana
on lappalaisten — kielellisistä syistä päättäen —
täytynyt omistaa suom.-ugrilainen kieli (ks.
muuten Lappalaiset).
Erikoisten suom.-ugrilaisten kansojen vanhempi
historia on esitetty eri kansoja koskevissa
artikkeleissa.
Kirjallisuutta: ks. yksityisiä suom.-ugrilaisia
kansoja koskevia kirjoituksia, vrt.
Sivistyssanat, S u o m a 1 a i s-u grilaiset
kielet, Suomensukuiset kielet. Laajempi
bibliografia on tavattavana
..Maailmanhistoriassa" IV, siv. 515-16.
E. N. S.
Suomalais-ugrilaiset kielet (toisinaan
nimitetty : suomalaiset kielet, toisinaan u g r i
laiset kielet, välisti: s u o m a 1 a i s-u n k a r
1-laiset kielet), kielikunta, johon nykyään
elävistä kielistä kuuluvat seuraavat ryhmät ja
aliryhmät eri kielineen: 1)
Itämerensuomalaiset kielet (ks. t.; näitä nimittävät
jotkut suomalaisiksi, toiset taas, jotka
nimittävät koko kielikuntaa suomalaiseksi,
länsisuomalaisiksi kieliksi), joihin
kuuluvat a) suomen kieli (ks. t.) sekä
joukko tämän läheisiä sukulaiskieliä, nim.
b) karjalan kieli (ks. t.), joka itäpuolella
Suomen valtiollista rajaa välittömästi liittyy
suomen itäisiin murteisiin (siihen luetaan myös
valtavan suomalaisen vaikutuksen alaisena ollut
inkeroismurre); c) au n uksen kieli
(liüdi 1. liügi) (ks. t.) Aunuksessa ja Suomen
puolella Salmin kihlakunnassa, ryhmä murteita,
jotka välittömästi liittyvät karjalan kieleen
ja joita ei voi tarkoin rajoittaa karjalan
kielestä; d) n. s. lyydiläismurteet (ks. t.
Tietosanakirjan täydennysosasta), ryhmä mur-
teita, jotka Aunuksen kaupungin ja Petroskoin
välillä sekä Petroskoin pohjoispuolella
pitkänä kapeana murrevyöhykkeenä välittömästi
liittyvät auuukselaismurteisiin, mutta samalla
muutamien ominaisuuksien puolesta ovat
siir-tymämurteina e) vepsän kieleen (ks. t.),
joka on nykyään maantieteellisesti erillään
lyydiläismurteista (kuitenkin näyttää Kuu järven
lyydiläismurre Syvärin pohjoispuolella olevan
jäännöksenä yhdistävästä renkaasta
lyydiläismurteiden ja vepsän välillä) ja muutenkin
muodostaa rajoitetun kokonaisuuden; f) vatjan
kieli (ks. t.), kuolemaisillaan oleva kieli,
väliaste suomen ja viron välillä; g) viron
kielj (ks. t.); h) liivin kieli (ks. t.),
myöskin kuolemaisillaan oleva kieli. Näissä
kielissä voidaan erottaa kaksi pääryhmää: 1) poh
jois-itäinen, johon kuuluu suomi,
karjala-aunus-lyydi ja vepsä, sekä 2) eteläis-läntinen, johon
kuuluvat vatja, viro ja liivi; näiden välillä on
kuitenkin siirtymiä, niinpä liittyy vatja eräissä
suhteissa suomeen ja samoin taas viro suomen
lounaismurteisiin (ks. Suomen kieli)
2) Lapin kieli (ks. t.) jakautuu useampiin
toisistaan siihen määrään eriäviin murteisiin,
että yhtä hyvällä syyllä voitaisiin puhua lappa
laisista kielistä; vaikka siinä on suuria yhtä
Iäisyyksiä itämerensuomalaisten kielten kanssa,
edustaa se kuitenkin täysin omintakeista tyyp
piä, joka välistä osoittaa suurempaa
yhtäläisyyttä muiden suomalais-ugrilaisten kuin
itämerensuomalaisten kielten kanssa ja on
kielihistorialliselta kannalta erittäin mielenkiintoi
nen. 3) Mordvan kieli (ks. t.) jakautuu
kahteen päämurteeseen, moksa- ja
erzä-murtei-siin. 4) Tseremissin kieli (ks. t.)
jakautuu useihin murteisiin, jotka voidaan jaoittaa
kahteen pääryhmään: länsi- ja itämurteisiin.
Mordvan ja tseremissin kielen katsotaan
muodostavan yhteisen aliryhmän, jota nimitetään
volgalaiseksi. 5) Permiläiseen
ryhmään kuuluu kaksi sisarkieltä: votjaakin
kieli ja syrjäänin kieli. 6) Vogulin
kieli ja 7) ostjaakin kieli,
äänteellisessä ja historiallisessa suhteessa erittäin
mielenkiintoiset kielet, ovat nopeasti häviämässä; ne
muodostavat yhteisesti n. s. Obin-ugrilaisen
aliryhmän. Läheistä sukua näiden kanssa on
8) unkarin eli m a g y a r i n kieli Unka
rissa, jonka usein yhdessä vogulin ja ostjaakin
kielen kanssa sanotaan muodostavan n. s.
ugrilaisen kieliryhmän. — Nimitys
„suoma-lais-ugrilainen" ou muodostettu äärimäisten
kieliryhmäin nimien mukaan, jotka kieliryhmät
samalla sisältävät sivistyksellisessä suhteessa
näistä kielistä huomattavimmat.
Suom.-ugrilainen kielikunta muodostaa
rajoitetun kokonaisuuden, jonka eri kielet ovat
„suku-laisuudessa" toistensa kanssa, s. o. kaikki s.-u. k.
ovat saman kantakielen jatkajia (ks. Suomen
sukuiset, kielet). Muista kielikunnista on
samojedilainen kieltämättä sukulaisuudessa suom.
ugrilaisen kanssa, s. o. suom.-ugrilaisilla ja
samojedilaisilla kielillä on ollut yhteinen kanta
kieli, suomalaisugrilais-samojedilainen 1. urali
lainen kantakieli, jonka luonteesta jo nykyisin
kin keinoin voimme luoda itsellemme yleispiir
teisen kuvan (ks. Uralilaiset kielet).
Se, mitä tämän takana on, on epävarmaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
