Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sveitsi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
691
Sveitsi
694
asui 124,S48 S:ssä syntynyttä, Saksassa oli sara.
v. 68,257 S: n alamaista, Ranskassa 1906 68,892.
— V. 1910 1,000 miestä kohden tuli 1,032 naista.
Syutvneisyvs on tasaisesti alenemassa (1879:
30,j°/oo, 1912: 24,i °/M, 1913: 23,i »/m;
syntyneistä aviottomia vain 4,7 %) ja vaikka
kuolleisuus on vielä enemmän alentunut (ollen 1879:
22,6°/oo. 1912: 14,i°/oo, 1913: 14,>»/oo), joten
yli-syntyneisyys on melkoisesti noussut (7.9°/oo :sta
1879 10°/oo 1912), on syntyneisyys kuitenkin
siksi alhainen, että ylisyntyneisyys on Euroopan
alhaisimpia. Siirtolaisuuden ollessa verraten
alhainen, on asukasluvun lisääntyminen kuitenkin
verraten korkea, 1900-10 keskimäärin vuosittain
1,14%. Väestön lisääntyminen tulee myöskin
maaseudun hyväksi, sillä teollisuus ei S:ssä ole
läheskään samassa määrässä kuin muissa
teollisuusmaissa keskittynyt kaupunkeihin. S:n
kaupungit ovatkin niinollen verraten pieniä (vaikka
nopeasti kasvamassa) ; vain kolmen kaupungin
asukasmäärä 1913 nousi yli 100,000 hengen
(Zii-rieh 200,600, Basel 137,500 ja Genëve 135,000 as.).
Asukastiheys S:n eri osissa vaihtelee
tavattomasti, kuten alussa esitetystä
kanttoniluettelos-takin ilmenee; harvin asutus on Alppialueen
kaakkoisosassa, jossa asukastiheys on vain n.
25 as. km2:llä, taajin Välimaalla, n. 180 as.
km2:llä. Jurassa on n. 113 as. km2:llä. —
Uskonnoltaan S:n asukkaista 1910 oli 2,107,814
protestanttia (56,2%; 1900: 57,8%), jotka
asuvat etupäässä pohjoisessa ja lännessä
(jokseenkin puhtaasti protestanttisia ovat kuitenkin vain
Appenzell Ausser-Rhoden ja Vaud), 1,593,538
roomal.-katolista (42,s’%; 1900: 41, s%),
Alppialueella (melkein puhtaasti katolisia ovat Uri,
Schwyz, Unterwalden, Luzern, Zug, Tessin,
Appenzell Inner-Rhoden, Valais ja Fribourg) sekä
18,462 juutalaista (0,4%). Täydellinen
uskon-vapaus vallitsee; jesuiittakunnan toiminta on
kuitenkin, yhteiskunnalle ja valtiolle
vaarallisena, kielletty. Valtiokirkkoa ei ole, mutta eri
kirkkokunnat voivat kuitenkin kanttonittain
muodostua kansankirkoiksi (Landeskirche, église
nationale); useimmissa kanttoneissa on sekä
protestanttinen että roomal.-katolinen kansankirkko,
muutamassa myöskin vanhakatolinen
kansankirkko. Kolmessa kanttonissa on lisäksi
evankelinen vapaakirkko (église libre).
Protestanttisissa kanttoneissa kirkollisten asiain etunenässä
on kirkkoneuvosto; muuten kirkolliset olot ovat
järjestetyt eri tavalla eri kanttoneissa.
Katolisilla on viisi piispaa (Solothurnissa, Churissa,
FribourgMssa, Sankt Gallenissa, Sittenissä ja
Luganossa), lisäksi vanhakatolisilla
(„kristillis-katolinen kirkko"), joita on n. 60,000 henkeä, on
oma piispansa (v:sta 1876, Bernissä).
Elinkeinot. Vaikka taloudellisen
kehityksen luontaiset edellytykset ovatkin verraten
huonot maan vähäisen viljelyskelpoisuuden ja
mineraaliköyhyyden takia, ovat kansan
työte-liäisyys, tarmo ja henkinen kyvykkäisyys
kuitenkin luoneet erinomaisen korkealla asteella
olevan taloudellisen elämän. Vaikeinta on ollut
maatalouselinkeinojen kehittäminen, ja niillä
onkin toisarvoinen sija. Elinkeinojen suhteellinen
merkitys käy ilmi elinkeinoluokituksesta; 1900
S:n koko väestöstä harjoitti 46,9% jotain
elinkeinoa ja näistä kuului maatalouteen 30,9%
U888: 37,4%), teollisuuteen ja vuorityöhön 44,9%
(enemmän kuin missään muussa maassa; 1888:
41,s%), kauppaan ja liikenteeseen 13,o% (1888:
9,8%).
Maataloudessa pääpaino on karjanhoi
dolla, johon alppinurmet ja -niityt erinomaisen
hyvin soveltuvatkin. Maanviljelyksellä on vain
Välimaalla sekä Juran alavammissa osissa
parempia edellytyksiä. V. 1912 S:n koko
pinta-alasta oli peltoa 13%, viinitarhoja 0,7%,
niittyjä, nurmia ja laidunmaita 41,7%, metsää 22,2%
sekä tykkänään tuottamatonta (järviä, jokia,
jäätiköitä, kallioita y. m. s.) 22,4%. Pellosta
käytetään viljan viljelykseen vain kolmasosa;
viljansato (1913: 145.500 ton. vehniä, 55,600 ton.
rukiita, 75,300 ton. kauroja, 9,900 ton. ohria ja
n. 2,700 ton. maissia) tyydyttääkin vain n.
viidesosan (21%) väestön vii jantarpeesta. Muista
viljelyskasveista tärkeimmät ovat perunat
(860,400 ton. 1913), sokerijuurikkaat (vain yksi
sokeritehdas), vihannekset ja muut
keittiökas-vit, viiniköynnös (keskimäärin n. 1,2 milj. hl,
arvoltaan n.’ 37 milj. mk.; 1913 vain 181,200 hl.
arvoltaan 9,s milj. mk.), jonka pääviljelysalueet
ovat Genëve-järven, Neuehätel-järven,
Biel-jär-ven, Boden-järven ja muutamien muiden järvien
rantamilla. Mainittakoon lisäksi hedelmäpuut,
pellava, hamppu ja tupakka. Minkään
edellämainitun viljelyskasvin sato ei riitä tarpeisiin;
vain perunansato vastaa likipitäen kulutusta. —
Karjanhoidolla on paljoa paremmat
edellytykset ja useita sen tuotteita riittää
myötä-väksi ulkomaillekin. Karjan arvo laskettiin 1906
688 milj. mk :ksi. V. 1911 S:ssä oli 144,128
hevosta, 4,717 muulia ja aasia, 1,443,483 nautaa,
570,226 sikaa, 161,414 lammasta, 341,296 vuohta.
Arvokkain on nautakarja (1906 arvioitu 448
milj. mk:n arvoiseksi). Maitotalouden
pääpaikat ovat Alppien pohjoisilla rinteillä ja
Välimaalla (varsinkin mainittakoon Vaud,
Fri-bourg’in vuorinen osa, muutamat Bernin ja
Lu-zernin piirit) ; juustoa (huomattavimmat mark
kinapaikat: Bern, Langental, Burgdorf,
Lang-nau, Herzogenbuchsee, Sankt. Gallen ja Bulle),
maitoa ja kondensoitua maitoa viedään suuret
määrät ulkomaille. Voi sitävastoin ei aivan
riitä, vaan on sitä tuotava ulkomailta,
vuosittain n. 14 milj. mk:n arvosta. Lihaa ei liioin
saada läheskään tarpeeksi omasta karjasta;
teuraskarjaa ja lihaa tuodaan vuosittain
kymmenien milj. markkojen arvosta (70 milj. mk:n
arvosta 1913; lisäksi siipikarjaa) Ranskasta,
Italiasta ja Itävalta-Unkarista. Lihan ja voin
riittämättömyys johtuu suureksi osaksi
tavattomasta matkailijaliikkeestä.
Nautakarjanhoi-dosta puhuttaessa on vielä mainittava
siitoseläinten kasvattaminen; maailman maineessa
ovat Simmentalin ja Schwyzin naudat.
Rotu-eläimiä viedään vuosittain ulkomaille lähes 10
milj. mk:n arvosta. — Hevosia ostetaan
ulkomailta, vaikka hevoshoito onkin viime
vuosikymmeninä melkoisesti edistynyt.
Lampaanhoito on tuntuvasti taantunut, eikä tyydytä
tarvetta, yhtä vähän kuin sianhoitokaan.
Maatalouden sivuelinkeinoina mainittakoon siipikar
jan- ja mehiläishoito. Vähäpätöinen on
sitävastoin muutamissa Tessinin ja Graubiindenin
lämpöisissä laaksoissa harjoitettu
silkkiäistou-kanhoito. — Kalastuksella ja metsä
s-tvksellä on enää enimmäkseen vain paikal-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
