Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Szilágyi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
833
Szilågyi—Szombathely
831
Szilågyi, Såudor /silOdji èåndor) (1827-99),
unk. historioitsija, v:sta 1878 Budapestin yli
opiston kirjaston ylijohtaja, julkaissut
erinomaisen suuren joukon tutkimuksia varsinkin
Unkarin vapaussodasta sekä Siebenbiirgenin
historiasta, nk. ,,Unkarin kapinan historia 1848-49"
(1850), „Siebenbürgenin historia" (2 os„ 1866),
historiallisia elämäkertoja m. m. G. Bäthorysta
(1867), Zs. Räkficzysta (1886), G. Riiköczy II :sta
(1891); G. Rdköczy I:stä (1893), useita
historiallisia lähdejulkaisuja Siebenbiirgenin historiasta
ivarsinkin liäköczyen ajoilta); toimitti yhdessä
muiden kanssa suuren Unkarin kansan historian
(l,A magyar nemzet története", 10 os., vista 1895).
vrt. S z i 1 ä d y, A.
Szilasi, Möric /silasi möritsj (1854-1905).
unk. kielentutkija; harjoitettuaan opintoja sekä
klassillisen filologian että suom.-ugrilaisen
kielitieteen alalla, toimi pitkän aikaa
kymnaasin-opettajana Budapestissä, jonka jälkeen
nimitettiin sikäläiseen Eötvös-kollegiumiin
filologi-ylioppilaiden yliopettajaksi sekä 1902 unkarin ja
vertailevan suom.-ugrilaisen kielitieteen
professoriksi Kolozsvärin yliopistoon. S:n julkaisuista
mainittakoon „Vogul szöjegyzék" („Vogulilainen
sanaluettelo", 1896) ja „Cseremisz szötär"
(„Tse-remissiläiuen sanakirja", 1901), jotka hän pani
kokoon saatavissa olevien kirjallisten lähteiden
perustalla ; puutteellisuuksistaan huolimatta nämä
sanakirjat ovat tärkeitä apuneuvoja main.
kielten tutkimiseen. Vähää ennen kuolemaansa S.
alkoi julkaista uutta aikakauskirjaa
uraali-altailaisten kielten tutkimista varten
(„Nyelvé-szeti tanulmänyok, ural-altaji uyelvtudomänyi
folyöirat"); sitä ehti ilmestyä kuitenkin vain
yksi vihko (1905). [E. N. Setälä, „M. S."
(Fin-nisch-ugrische Forschungen V, Anz.).] F. W.
Szinnyei [sinnjäij. 1. Jözsef S. (vanh.)
(1830-1913), unk. bibliografi, biografi ja
kirjal-lisuushistorioitsija, otti osaa Unkarin
vapaussotaan 1848-49 kohoten luutnantiksi; antautui
myöhemmin kirjastomieheksi ja palveli
virkamiehenä Budapestin yliopiston kirjastossa 1872-88
sekä kansallismuseon kirjastossa vista 1888
tullen 1901 sen sanomalehtiosaston johtajaksi. Hänen
monista julkaisuistaan on tärkein toistakymmentä
nidettä käsittävä ..Magyar Trök élete és munkåi"
(„Unkarilaisten kirjailijain elämä ja teokset",
vista 1890).
2. Jözsef S. (nuor.) (s. 1857), kielentutkija,
edellisen poika, yliopp. 1875, fil. toht. 1878,
v ista 1881 kansallismuseon
kirjastovirkamie-henä, vista 1883 suomen kielen ja kirjallisuuden
dosenttina Budapestin yliopistossa, vista 1886
unkarin kielen ja kirjallisuuden ylimääräisenä
sekä vista 1888 varsinaisena professorina
Kolozsvfirin yliopistossa, vista 1893
urali-altailaisen kielitieteen professorina Budapestin
yliopistossa. Harjoiteltuaan aluksi tutkimuksia
unk. kirjallisuushistorian alalla S. antautui
kokonaan kielitieteeseen ja on etupäässä unk. kielit,
aikakauskirjoissa julkaissut suuren joukon
varsinkin unkarin kielihistoriaa koskevia tutkielmia
(m. m. unkarin romaanialaisperäisistä
lainasanoista sekä vanhimpien kielenmuistomerkkien
aikuisen unkarin äännekan nasta). Erikseen
ilmestyneistä julkaisuista ovat huomattavimmat
suom.-unk. sanakirja („Finn-magyar szötär".
1884) ja varsinkin unk. murresanakirja
(„Ma-27. IX. Painettu >«/, 17.
gyar täjszötär" I-II, 1893-96 ja 1897-1901);
yliopistollisten luentojen pohjaksi ilmestyi 1896
nimellä „Magyar nyelvhasonlltäs" (,,Unkarilaista
kielivertailua") luonuoksenomainen esitys
etupäässä niistä suom.-ugrilaisen äänne-, johto- ja
muoto-opin sekä sanavertailun kohdista, jotka
valaisevat myös unkarin kielen historiaa (5:spaiu.
1916; yleiseminältä kannalta muodosteltu
saksankielinen laitos: ..Finnisch-ugrische
Sprachwissen-sehaft", 1910). Sitäpaitsi S. on julkaissut jou
kon oivallisia unkarin kielen oppikirjoja (m. m.
suomalaisiakin varten) sekä (unkarilaisia varten)
apuneuvoja suomen kielen oppimiseksi. Unk.
aikakauslehtiin hän on kirjoittanut useita Suomea ja
suomalaisia koskevia yleistajuisia kirjoitelmia;
erikseen ilmestyi kirjanen „Az ezer t6 orszäga"
(,.Tuhatjärvien maa", 1882). [J. Szinnyei (vanli.),
„A Szinnyei-esaläd Iröi" (1909).] " Y. W.
Szlachcic ks. S z 1 a c h t a.
Szlachta [slahta] (puol., < mysaks. slahta =
suku), Puolan aateli; szlachcic, sen
yksityinen jäsen. Ehtoina aatelisarvon saavuttamiselle
Puolassa oli sota- (sittemmin yleensä valtion-)
palvelus ja maanomistus. S. oli vanhassa Puolan
valtakunnassa lopulta hyvin lukuisa (n. 150,000
miestä). Suurin osa s:n jäseniä oli rutiköyhiä,
minkä vuoksi heidän täytyi ruveta rikkaiden
ylimysten palvelukseen. Puol. aatelismiehet nautti,
vat suuria etuoikeuksia: heillä oli oikeus ottaa
osaa kuninkaan valitsemiseen ja tulla myöskin
itse valituiksi, yksinomainen oikeus korkeimpiin
kirkon ja valtion virkoihin, „liberum veto"
(ks. t.) valtiopäivillä, verovapaus, y. m.
Aateliston lyhytnäköinen itsekkyys oli tärkeänä
syynä Puolan valtakunnan kukistumiseen.
Szlankamen [sl-J 1. S 1 a n k a m e n,
paikkakunta Etelä-Unkarissa, Ivroatsia-Slavoniassa,
Sze-rémin komitaatissa, Tonavan varrella, jossa 19 p.
elok. 1691 Badenin rajakreivin Ludvikin johtamat
keis. joukot (50,000) voittivat suurvisiiri
Mustafa Ivöprilin komentamat turkkilaiset (100,000).
Voittajain mieshukka 16%, voitettujen 20’%.
Mustafa Köprili ja 19 turk. ylempää päällikköä
kaatui. Taktill. arvo 2,i. -Iskm-.
Szlävy Jözsef [slävi jözäf] (1818-1900),
unk. valtiomies; alk. vuorikaivosvirkamies; istui
osanottonsa johdosta vv:ien 1848-49 tapauksiin
kaksi vuotta vankeudessa. Oli sittemmin
hallinnollisissa viroissa ja valittiin 1867 valtiopäiville;
tuli 1870 kauppaministeriksi, oli 1872-74
pääministerinä. 1880-82 Itävallan ja Unkarin
yhteisenä raha-asiainministerinä; tuli 1878
edustajahuoneen esimieheksi, 1882 unk.
„kruununvar-tiaksi" ja oli 1894-96 magnaattihuoneen
esimiehenä.
Szolnok Iso-], kaupunki Keski-Unkarissa,
Budapestista itään, Jåsz-Nagykün-S :n
komitaa-tin pääkaupunki, Tiszan oik. rannalla (yli kaksi
siltaa), Zagyvan suussa, ratojen risteyksessä;
28,778 as. (1910), unkarilaisia, enimmäkseen
roomal.-katolisia. — Komitaatintalo,
fransis-kaaniluostari; ylälukio. Valtion tupakkatehdas,
myllyjä, saha, viinatehdas, rautatienkonepaja,
tynnyritehdas y. m. — S. oli aikanaan
linnoitettu; 1552-1685 turkkilaisten hallussa. Unk.
kenraali Damjanich voitti 5 p. maalisk. 1849 S m
luona kenraali Kargerin johtamat itävaltalaiset.
Szombathely [somhathäj] (saks. Steinamanger),
kaupunki Länsi-Unkarissa, Vasin komitaatin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
