- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
879-880

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkökone - Sähkökulkuneuvot

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

879

Sähkökulkuneuvot

S80

eivät lähdekkään itsestään käymään. Mutta
kerran liikkeelle saatuina ne pysyvät käynnissä.
Niissä ei nimittäin alkujaan synny kiertävää
magneettista kenttää. Vasta sitten, kun
roottorikin tultuaan liikkeelle synnyttää kentän,
aikaansaa se yhdessä staattorin kanssa kiertävän
kentän. Moottori pannaan sentähden käyntiin joko
mekaanisesti ulkoapäin tai synnytetään
käyntiin-panoajaksikin erityisen apukäämityksen avulla
kiertävä kenttä.

Viime aikoina on vaihtovirtamoottorien alalla
tehty huomattavia edistyksiä. On nimittäin alettu
rakentaa suurella menestyksellä vaihtovirta
kommutaattorimoottoreita pääasiassa
sähköratoja varten, mutta kun niitä voidaan
edullisesti käyttää myöskin muihin tarkoituksiin, ovat
ue teollisuuden eri aloilla saavuttaneet jo
huomattavan merkityksen. Kaikissa yksivaiheisissa
kommut.aattorimoottoreissa käytetään roottorina
tavallista tasavirta-ankkuria, johon vaihtelevat
magneettiset kentät vaikuttavat.
Kommutaatto-rilla taaskin on yleisesti se ominaisuus, että
harjojen avulla muodostunut ankkurivirtapiiri aina
pitää saman asentonsa vaihteleviin kenttiin
nähden. Kun magneettikentät ovat vaihtelevia,
tulee magneettinapojen ja -kehyksenkin olla
eristetyistä levyistä kokoonpantuja. Seuraavat kuvat
näyttävät kaaviollisesti muutamia tärkeimpiä
yksivailie-komnuitaattorimoottorien yhdistyksiä.
Kuvat 00 ja 61 esittävät sarja moottoria
ilman kompensatsioni- 1. tasoituskäämitystä ja
sillä varustettuna, kuvat 62 ja 63 repulsion
i-moottoreita. W i n t e r-E ichbergin
moottorin ilman herätintransformaattoria näyttää
kuva 64 ja herätintransformaattorilla
varustettuna kuva 65. Näillä kuudella moottorilla on
samat ominaisuudet kuin
tasavirtasarjamootto-reilla, joten ne kehittävät voimakkaan käytiin
liihtövääntömomentin ja niiden nopeus laskee
kuormituksen kasvaessa. Herätintransformaattorilla
säädetään moottorin kierroslukua
vääutömoment-tia muuttamatta ja sen avulla voidaan moottori
myös panna edullisesti käyntiin. Kuvat 66 ja 67
esittävät moottoreita, joilla on
sivuvirtamootto-rin ominaisuudet.

Viime aikoina on myös onnistuttu rakentamaan
k o 1 m i v a i h e k o m m n t a a 11 o r i m o o 11 o
r e i t a, joitten kierroslukua voidaan edullisesti
säätää ja joille voidaan antaa joko sarja- tai
sivuvirtamoottorin ominaisuudet riippuen siitä,
mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Tällaisen
moottorin näyttää kuva 68.

Häviöt nykyaikaisissa sähkökoneissa ovat
verraten pienet, niin että jo vallan pienien (noin
2 kw) koneiden vaikutusaste nousee noin
80%:iin ja sitten koon mukana aina 96 %: ii n
asti. Koneiden koko taaskin vaihtelee muutaman
kymmenen watin tehosta useampiin kymmeniin
tuhansiin (höyryturbiinigeneraattoreissa 40,000)
kw:iin asti.

Useasti on tarpeen virtalajin toiseksi
muuttaminen, etenkin vaihtovirran tasavirraksi tai
päinvastoin. Tähän tarkoitukseen käytettävät
koneet ovat joko moottorigeneraattoreita,
yksi-ankkurimuuttajia tai kaskadimuuttajia. M o o
t-torigeneraattori on yhdistys kahdesta
tavallisesta koneesta, jotka kytketään
mekaanisesti yhteen ja joista toinen käy moottorina ja
toinen generaattorina (kuva 69 ja kirjoitus

Sähkölaitos). Moottorigeneraattorien eri
puolien jännitykset ovat toisistaan
riippumattomia ja niitä voidaan mielinmäärin säätää.
Yksiankkur im uuttaja on tavallinen
tasavirtakone, jonka ankkurikäämitys on vielä
kytketty liukurenkaisiiu, kuten kuva 70 esittää.
Se voi siis käydä tasavirtamoottorina ja antaa
vaihtovirtaa tai päinvastoin. Tasa- ja
vaihto-virtajännitysten suhde on täysin määrätty, eikä
sitä voida ilman muuta muuttaa. Sentähden
käytetäänkin vaihtovirtapuolella melkein aina
trans-formaattoria, kuten kuva 70:kin näyttää.
Kokonaiskuvan yksiankkurimuuttajasta esittää kuva 71.
Kaskadimuuttaja on taaskin molempien
edellisten välimuoto. Sen muodostaa
tasavirtakone ja induktsionimoottori, jotka ovat sekä
mekaanisesti että sähköisesti keskenään kytketyt.
Ominaisuudetkin ovat molempien edellisten välillä.
Sisäisen kytkennän esittää kuva 72. Siinä on
O tasavirtakoneen ankkurikäämitys, K
kommu-taattori, F magnetoimiskäämitys, II induktsioni
koneen roottorikäämitys, L liukurenkaat, h\ käyn
tiinpanovastus ja S staattorikäämitys. —
Moot-torigeneraattoria käytetään myös tasavirran
jännitystä toiseksi muutettaessa. Samaan tarkoi
tukseen voidaan myös käyttää, jos jännityksiä
ei tahdota toisistaan riippumatta säätää, tasa
virta-tasavirta-yksiankkurimuuttajaa, jossa
.samalla ankkurilla on kahdet käämitykset ja kaksi
kommutaattoria. Vaihtovirtajänuityksen
muutta-miseen käytetään transformaattoreita (ks. t.) ja
ainoastaan silloin, kun vaiheluku tai jaksoluku
on muutettava, moottorigeneraattoreita, jotka
tässä tapauksessa muodostaa kaksi keskenään
mekaanisesti kytkettyä synkronikonetta. [E.
Arnold, „Die Gleichstrommasehine" Bd. I ja II.
sama, ,,Die Wechselstromtechnik", Bd. III, IV
ja V; Emil Kosack, „Elektrische
Starkstrom-anlagen"; Herbert Kyser, „Die elektrische
Kraft-iibertragung"; A. Thomälen, „Kurzes Lehrbueh
der Elektroteehnik"; E. Blattner, „Lehrbueh der
Elektrotechnik" Bd. II; Rudolf Goldschmidt, ,.Die
normalen Eigenschaften elektrisclier Maschinen":
G. Rossier, ..Elektromotoren fiir Gleichstrom".
sama, „Elektromotoren für Wechselstrom und
Drehstrom"; Julius Heubach, „Der
Drehstrom-motor"; H. Mtiller ja W. Mattesdorff, „Die
Bahnmotoren fiir Gleichstrom"; Gispert Kapp.
„Dynamomaschinen für Gleich- und YVechsel
strom"; S. P. Thompson, ..Dynamoelectric machi
nery"; H. M. Hobartli, ..Electric motors";
,,’1’ek-nillinen käsikirja"; W. Turunen, „Sähkökoneet";
Mikko Heikinheimo, „Kaskadimuuttajat".]

M. E-h-o.

Sähkökulkuneuvot. Erittäin tärkeäksi
sähkön käyttö on tullut rautatieliikenteessä, mutta
myöskin automobiili- ja laivaliikenteen alalla on
sillä saavutettu huomattavia käytännöllisiä
tuloksia. — S. voidaan, huolimatta siitä ovatko ne
aiotut teillä, raiteilla vaiko vedenpinnalla
kulkeviksi, ryhmittää kolmeen periaatteellisesti
toisistaan eroavaan ryhmään. -—■ 1. S., joissa
itsessään ei kehitetä energiaa, vaan joihin tätä sähkö
virran muodossa jatkuvasti siirretään
metallijoh-toja myöten jostakin kiinteästä voima-asemasta.
Niiden käyttökoneisto supistuu siis
sähkömoottoreihin, joiden tehtävä on muuttaa muualla
kehitetty sähköenergia liikunnan aikaansaamiseksi
tarvittavaan mekaaniseen työhön, eikä näitä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:53:01 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/9/0470.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free