Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Taivutusmuoto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1101
Taivutusmuoto—Tajunta
1102
ilostun jokaisessa leikkauksessa t„ joka
leikkauksen keskustaan nähden on .1/=/’e. — T.n avulla
voidaan taivutusrasituksen alaisissa rakenteissa
esiintyvät jännitykset laskea taikka rakenteet
muodostaa niin, että niissä tietyistä kuormista
muodostuvat jännitykset eivät tule
rakennusaineen lujuutta (ks. t.) suuremmiksi.
[»Teknillinen käsikirja"; Tallqvist. ..Teknillinen [-mekaniikka".]-] {+meka-
niikka".]+} J. C-én.
Taivutusmuoto, jonkin sanan paradigmiiu
iks. t.) kuuluva muoto. T. saattaa olla joko
pelkkä sanauvartalo (talo, ruots. bät, kom, spring,
a pr av g, saks. schlug) tai vartalo yhdessä yhden
tai useamman taivutusmerkin (ks. t.) kanssa
i talo n, tahi i ssa, nous-ta-isi-in, ruots. bdt-ar-na-s,
saks gr-xchlag-en). ks. Vartalo. A. h.
Taivutuspihdit ks. Pihdit.
Taivutuspääte, kieliop., sellainen
taivutus-merkki (ks. t.), joka liittyy joko
sauanvar-talon tai yhdellä tai useammalla tunnuksella
muodostetun alivartalon loppuun muodostaen
uiideu kanssa taivutusmuodon. A. h.
Taizz ks. Tai s.
Taj Mahal [tadi], suurmogulin Shäh-Jahäuin
1627-58) puolisolleen Mumtaz-i-Mahalille
pystyttämä kupolikattoinen mausoleum Intian Agrassa,
Itä-Intian kuuluisin rakennus, sen
muhamettilaisen rakennustaiteen helmi. Neljän siron
minareetin ja puutarhan ympäröimänä se
moni-värisine hienoine seinäinkrustatsioueineen kohoaa
penkereeltä valkean ihanana marmoritaruna.
Rakentamista sanotaan kestäneen 17 v., työssä
olleen 20,000 miestä ja maksetun yksin
työmiesten palkkoina 15 milj. mk. ja kahden
eurooppalaisenkin taiteilijan, ransk. kultasepän Austin’in
ja it. Venoneon, ottaneen sen koristustöihin osaa.
17-0 N.
Tajmyr (ven. Tajmyrskij poluostrov),
suunnattoman suuri niemimaa Pohjois-Siperiassa,
Jeni-seiskin kuvernementissa, Jenisein ja Ilatangau
suulahtien välissä. Siitä pistää pohjoiseen suuri
Tseljuskinin-niemi, jonka pohjoiskärki Kap
Tsel-juskin (ks. t.) on Aasian pohjoisin kohta.
Tseljuskinin-niemeu itäpuolella on Pyhän
Fad-dejn-, länsipuolella T:n-lahti. Rannikko on
enimmäkseen alavaa, paikoitellen kuitenkin kallioista;
edustalla oleva meri on matalaa. Useita
pienehköjä saaria (T:u-, Nordenskiöldin-, Nansenin-,
Kjellmanin- y. m. saaret) on pitkin rannikkoa.
— T:n sisäosassa on idästä länteen kulkeva
Byrrangan vuoriselänne (n. 300-600 m yi.
me-n-np.). Sen katkaisee Tajmyra niminen joki
’450-500 km), joka virtaa T:n-järven (lahti- ja
saaririkas, yli 100 km pitkä) läpi laskien
T:n-l.ihteen. Niemimaan länsiosassa on Pjasina
niminen joki. — T. on kauttaaltaan metsätöntä
tundraa. Pohjoisosat ovat asumattomia,
etelämpänä. T:n-järven tienoilla, elelee tavgy-samojedeja
■ ks. Samojedit, palsta 729). — T:n
tutkijoista mainittakoon Middendorff. E. E. K.
Tajo [taho] (port. Tejo, vanhan ajan Tagus),
joki Pyreneitten niemimaalla, niemimaan pisin
virta, alkaa Muela de San Juanin länsirinteeltä
(1,593 m yi. merenp.) Lounais-Aragoniassa, tekee
suuren mutkan pohjoista kohden, virtaa sitten
länsi-lounaista pääsuuntaa enimmäkseen syvässä,
< anonimaisessa uomassa (poikkeuksena m. m.
Aranjuezin viljava tasanko), on jonkun matkaa
1’ortugalin ja Espanjan välisenä rajana siirtyen
sitten kokonaan Portugalin alueelle (kaikkiaan
308 km rajajokena ja Portugalissa), kääntyy
lounaiseen saatuaan oik. Zezere nimisen vuolaan
lisäjoen, jakautuu Salvaterran alapuolella Tejo
Novo (päähaara, läntinen) ja Mar de Pedro
nimisiin suuhaaroihiu, joiden välillä Lezirias niminen
deltamuodostuma, laskee sitten mainiosatamaisen,
järvenluontoisen Lissabonin-lahden kautta
Lissabonin alapuolella Atlantin valtamereen; 912 km,
vesialue vain 82,525 km2. Kuljettava
pienemmillä aluksilla vain Abräntes-kaupungin kohdalle,
suuremmilla Santaremiin asti, jonne vuoksi
tuntuu. Suurimmat lisäjoet: Jarama, Alberche,
Tié-tar, Alagon, Zezere oik., Zatas 1. Sorraia vas.
E. E. K.
Taju ks. Tajunta.
Tajunta 1. t a j u (lat. conscie’ntia, ruots.
med-retandc, saks. Bevusstsein) muodostuu kaikista
niistä toiminnoista, jotka tapahtuvat ihmisen
mielessä. T:n käsite osoittaa sitä kaiken
sielullisen olevaisen omituisuutta, että olento
,,tajuaa", s. o. käsittää 1. tuntee omat
sisäiset tilansa sekä niiden vaihtelut. Tajuisuus on
sielullisen olevaisen perusominaisuus, mikä
erottaa sen aineellisesta olevaisesta, jolla, mikäli me
voimme huomata, ei ole tätä kykyä. Sielun
kaikki paraikaa tapahtuvat 1. todellisina mielessä
esiintyvät toiminnat muodostavat t:n sisällyksen;
siihen kuuluvat sekä mielteet 1. tietopuoliset
sie-luntoiminnat että tunteet ja tahtomiset. Yhtaikaa
voivat ainoastaan muutamat, verraten harvat
sielulliset ilmiöt olla »aktuaalisina" 1. todelli
sina, s. o. paraikaa läsnä t:ssa („t:n ahtaus").
Siitä tavattoman suuresta mielteiden, tunteiden
ja pyrkimysten moninaisuudesta, mikä kuuluu
jokkisen ihmisen sielunelämään, on sentähden
välttämättä kullakin hetkellä suurin osa
himmentyneenä; se on olemassa vain potentsiaalisena 1.
mahdollisena, s. o. se voipi ilmaantua t:aan, niin
pian kuin jokin erityinen syy aiheuttaa sen. —
Kaikki yhtaikaa tajuisina olevat
sieluntoimin-nat liittyvät toisiinsa yhteydeksi, joka on sitä
lujempi, jota selvempi t. on („t:n yhteys"). Ne
kuuluvat yhdelle ja samalle minälle, ovat sen
toimintoja 1. tiloja. Sentähden rakentuu niiden
välille moninaisia siteitä, jotka liittävät ne
toisiinsa (ks. Assosiatsioni, Mielikuva).
— T:lla on eri selvyyden asteita. Selvimpänä
on se osa t :n sisällystä, johon tarkkaavaisuus
paraikaa on kiintynyt. Sen rinnalla on t:ssa
melkein aina toisiakin ilmiöitä, jotka esiintyvät
syrjäisempinä ja heikompina, mutta kuitenkin
tajuisina; näiden joukossa on monesti
sellaisiakin, jotka ilmenevät hyvin hämärinä ja
haihtuvina, mutta joita kuitenkin voidaan huomata
t :ssa. Siis on tosiasiallista, kokemusperäistä
aihetta puhua „puo!itajuisista", vieläpä „melkein
tajuttomista" sieluntoiminnoista. Näyttääpä
olevan syytä olettaa, erinäisten tajullisten
sielun-tapahtumain selittämiseksi, sellaisiakin
sielullisia toimituksia, joita ei voida ollenkaan
suorastaan vaarinottaa t:ssa, mutta jotka välittävinä
renkaina sitovat toisiinsa joitakin tajullisia
sie-lunilmiöitä. Sentähden useimmat sielutieteilijät
olettavat olevan tajutontakin sielunelämää.
Erinäisissä tapauksissa tällaiset ihmisen sielussa
piilevät toiminnat, jotka eivät ole hänen
itsetietoisen t:nsa havaittavissa, näyttävät yhtyvän
siitä riippumattomaksi kokonaisuudeksi, jota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
