Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tanska
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1228
Tanska
122(T
tiin Valdemar Sejrin aikana kirjalliseen
muotoon; itse hiin julkaisi Juutinmaan lain 1241.
Varsinainen orjuus lakkautettiin, mutta entiset
orjat tulivat maaorjiksi. 1300-luvulla joutui
tähän tilaan osa muutakin talonpoikaissUätyä.
Hansalaiset saivat pitkiksi ajoiksi T:n kaupan
käsiinsä.
Myöhempi keskiaika Kristian I I: n
karkoitukseen 152 3. Valdemar Sejrin
jälkeen seuraa taas onnettomia sisällisiä riitoja,
ja valtakunta joutuu hajoamistilaan. Niinpä
Valdemarin vanhimman pojan Eerik P 1 o
v-penningin surmasi 1250 tämän veli Abel,
Etelä-Jyllannin ja Slesvigin herttua, joka ei
tahtonut tunnustaa Eerikkiä lääniherrakseen. Myös
Abel sekä nuorin veli Kristoffer I kuolivat
väkivaltaisella tavalla, ja viimemainitun pojan
Eerik K 1 i p p i n g in murhasivat aateliset
1286. Häiriötä lisäsi ylempi papisto, jonka
valta oli suhteettomasti paisunut. Kristoffer I,
Eerik Ivlipping ja viimemainitun poika Eerik
Menved (k. 1319) olivat riidassa
arkkipiispojen kanssa; kaksi kertaa T. oli julistettuna
interdiktiin. Eerik Klippingin täytyi antaa ensi
mäinen hallitsi javakuutus; Eerik Menvediu veli
Kristoffer II (k. 1333) sai kruunun vain
myöntämällä ylimyksille ja papistolle uusia
oikeuksia, jotka suuresti vähensivät kruunun
valtaa. Taistelussa Holsteinin kreivejä vastaan
Kristoffer joutui alakynteen; hänet karkoitettiin
joksikin ajaksi ja kuollessaan hän jätti T:n mitä
suurimpaan sekasortoon. Ainoastaan Holsteinin
kreivi Gertin kuoleman johdosta (hänet surmasi
ritari Nils Ebbenpoika) T. pelastui joutumasta
saksalaisten saaliiksi. — Kristofteriu poika
Valdemar Atterdag (1340-75) kokosi jälleen
hajaantuneen valtakunnan, anasti 1360 Skånen
lähimaakuntineen, jotka 1332 olivat joutuneet
Ruotsille, ja valloitti (lotlannin. Hän kävi
sitkeää mutta onnetonta sotaa hansalaisia vastaan
1362 71. Valdemarin tytär Margareeta
(hoiti hallitusta 1376-1412) kohotti T:n
entiseen suuruuteen. Hänen avioliittonsa johdosta
Hakon VI:n (folkungi-sukua, k. 1380) kanssa
yhdistettiin T. ja Norja, joissa hän hoiti
hallitusta, ensin alaikäisen poikansa Olavin nimessä
(k. 1387). V. 1389 Margareeta valloitti Albrekt
Meeklenburgilaiselta myös Ruotsin, ja 1397
koetettiin nämä kolme valtakuntaa pysyväisesti
yhdistää n. s. Kalmarin-unionilla. V. 1386 hänen
täytyi jättää Slesvig Holsteinin kreiveille.
Ensi-mäisen unionikuninkaan Eerik P o m m e r
i-1 ai se n aikana (1396-1439) johtui tästä
pitkällinen sota; Slesvigiä ei saatu lähemmin
yhdistetyksi T:aan. — Unioni ei johtanut
tarkoitukseensa, Pohjoismaiden yhdistämiseen lujaksi
kokonaisuudeksi; 1434 talonpoikain sorto aiheutti
Ruotsissa kapinan, ja vihdoin Eerik kaikissa
maissaan syöstiin valtaistuimelta. Hänen
seuraajansa unionikuninkaan Kristoffer
Baijerilaisen (1440-48) aikana Kööpenhamina tuli
T:n vakinaiseksi pääkaupungiksi. Oldenburgin
sukua olevan Kristian I:n (1448-81) ei
onnistunut pysyväisesti saada haltuunsa Ruotsia; 1450
syntyi sensijaan pysyvä yhdistys T:n ja Norjan
välillä. Kristian valitutti itsensä Slesvigin hert
tuaksi voittaakseen siten myös Holsteinin; hän
antoi kummankin maan ritaristolle suuria
oikeuksia; siitä aikaa myöten Slesvigin yhteys
T:n kanssa höltyi. Kristianin aikana
perustettiin Kööpenhaminan yliopisto 1479. Hänen van
hin poikansa Hannu (1481-1513) jakoi 1490
Slesvigin ja Holsteinin veljensä Fredrikin kanssu
ja hallitsi myös vähän aikaa Ruotsissa. Hannun
poika Kristian II (1513-23) yritti kohottaa
porvaristoa ja talonpoikaissäätyä sekä murtaa
piispojen ja aateliston valtaa. Niinikään hän
tahtoi kukistaa hansakaupunkien kauppavallan
sekä masentaa Ruotsin, mutta hänen
julmuutensa (Tukholman verilöyly 1520) joudutti
unionin hajoamista 1523. Sam. v. hänet karkoitettiin
T :stakin.
Uuden ajan alusta itsevaltiuden
perustamiseen 1 6 6 0-luvulla. Kristian II: n
sedän Fredrik I:n (1523-33) aikana Lutherin
oppi alkoi levitä maahan. Fredrikin kuoltua
raivosi ..kreivisota" (ks. t.), osaksi uskonsota, osaksi
säätyjen välinen taistelu, missä Lyypekki avusti
aatelittomia säätyjä Kristian II :n kohottamiseksi
jälleen valtaistuimelle ja samalla menetetyn
kauppamahtinsa uudistamiseksi. Fredrikin pojan
Kristian III:n (1533-59) päästyä Kustaa
Vaasan avulla voitolle vahvistettiin
uskonpuhdistus Kööpenhaminan valtiopäivillä 1536 ja
poistettiin piispanvirat, jonka johdosta aateli
tuli ainoaksi vallitsevaksi säädyksi. Kuitenkin
kuningasvaltaa vahvistettiin ja hallintoa
parannettiin ; Norja lakkasi olemasta edustettuna
valtaneuvostossa säilyttäen kuitenkin
kuningaskunnan nimen. Kristianin jakoi jälleen
herttua-kunnat veljeinsä kanssa; yksi näistä tuli T:lle
vihamielisen Holstein-Gottorpin suvun
kantaisäksi. Kristianin poika Fredrik II (1559-88)
kukisti Ditmarskenin talonpojat ja kävi Ruotsia
vastaan sotaa vaihtelevalla menestyksellä 1563-70.
Tanskan (kuten Ruotsinkin) merivallan kasvaessa
Hansan merkitys lakkaa. Aateliston valta T:ssa
paisui; v:n 1570 jälkeen ei talonpoikia enää
kutsuttu valtiopäiville. Tähän aikaan T:n aateli
kuitenkin kunnostautui valtion palveluksessa;
ylimykset kuten kuningas itsekin suosivat myös
tieteitä ja niiden harjoittajia. Fredrikin poika
Kristian IV (1588-1648) puuhasi
tarmokkaasti maan vaurastuttamista. Varsinkin
kaupungit edistyivät, mutta kuninkaan uudistuksia
talonpoikain hyväksi ehkäisi aateli. Kalmarin
sota (1611-13) Ruotsia vastaan oli
menestyksellinen, mutta Kristianin sekaantuminen
kolmikymmenvuotiseen sotaan päättyi huonosti
(Lyypekin rauha 1629), ja myöhemmin hänen
kateutensa Huotsia kohtaan synnytti uuden sodan,
jossa T:n täytyi Brömsebron rauhassa 1645
luovuttaa Ruotsille Jämtland, Hiirjedal, Gotlanti ja
Osel sekä Halland 30:ksi v:ksi. Kristianin pojan
Fredrik III:n (1648-70) täytyi antaa uusi
entisiä laajempi hallitsi javakuutus. Hänen
yrityksensä hankkia T:lle korvausta sen tappioista
päättyi huonosti: Kaarle X:n Kustaan joukot
valtasivat nopeasti T:n, jonka täytyi Roskilden
rauhassa 1658 luovuttaa Skäne, Halland, Blekinge,
Bohuslän, Trondhjemin alue ja Bornholm; täten
Ruotsi lopullisesti sivuutti kilpailijansa T:n
Itämeren herruudessa. Kaarle X:n alettua
uudestaan sodan T. oli vähällä joutua perikatoon,
mutta pääkaupunki pelastui urhean puolustuksen
avulla; Kööpenhaminan rauhassa 1660 voitettiin
takaisin Trondhjemin alue ja Bornholm. Maa
oli kuitenkin sotien johdosta suuresti kärsinyt.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
