Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Temudžin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1375
Tengström
137(5
joen nimellä, itäisempi taas usealla
latvahaa-ralla (Vuosku j ok i, Pahtajoki,
Palojoki), joiden vedet kerilytyvät Eaanujitrveen ja
Tsovietoseen; molemmat haarat yhtyvät Mieko
järvessä, josta T. sitten virtaa Lohijärvien y. m.
kautta sekä lopuksi Portimojärven läpi ja laskee
Aavasaksan kohdalla (kiertäen sen
pohjoispuolitse) Tornionjokeen. T. tuo Tornionjokeen
korkean veden aikaan 30’2 m® vettä sek :ssa ja
matalan veden aikaan 22 m3. L. H-nen.
Tengström, nyk. miehenpuolelta sammunut,
ruots. alkuperää oleva suku (siitä yksi haara
aateloitu), jolla historiassamme on useita
huomattavia edustajia.
1. Jaakko T. (1755-1832), arkkipiispa.
T. (joka oli A. Chydeniuksen sisarenpoika) tuli
ylioppilaaksi 1771 sekä
1780 filosofian ylimäär.
apulaisopettajaksi Turun
akatemiaan. Herätti
aikaisin huomiota runoillaan
sekä k i r j a 11 isuush istori a 1
-lisillä ja historiallisilla
kirjoitelmillaan ja sai
useamman kerran
Ruotsin kirjallisuuden
akatemian palkintoja.
Käännyttyään sitten papilliselle
uralle T. tuli 1790
jumaluusopin professoriksi sekä
1800 jumaluusopin
lehtoriksi; kirkollisessa
käsityksessään T. kallistui
18: unen vuosis.
vapaamielisyyteen luopumatta silti oikeaoppisuudesta. Sen
ohessa hän oli kirjallisen elämän pääkannattajia
Turussa, Porthanin apulainen ,,Äbo Tidningar"
lehden toimituksessa sekä itse päätoimittajana
1781-83 julkaisten sekä opetus-, hartaus- ja
tilapäärunoja että myös historiallisia, taloudellisia,
elämäkerrallisia ja kasvatusopillisia kirjoituksia.
T:n runoissa esiintyy muodon sujuvuutta
enemmän kuin innostuksen voimaa. Hän otti myös
aloitteen ..Allnüin Litteraturtidning" lehden
perustamiseen, joka kuitenkin pian lakkasi (1803).
Porthanin vaikutuksesta T. yhä enemmän käänsi
harrastuksensa historiaan, kirjoittaen arvokkaat
piispain Terseruksen (1795) ja Rotlioviuksen (lat.
1790-1813) elämäkerrat. V. 1795 hänet valittiin
Ruotsin kirjallisuuden seuran jäseneksi. —
T. vaikutti myös suurella menestyksellä
lastenkirjailijana.
T. näytti monipuolista kykyänsä
käytännölliselläkin alalla, m. m. hän oli yliopiston
uudes-taanrakentamiskomitean puheenjohtajana sekä
Suomen talousseuran perustajia 1797 ja kauan
seuran johtavana henkenä. Otti osaa
Norrköpingin valtiopäiviin 1800 sekä oli kolmasti
valtiopankin ja valtiolainakonttorin tarkastajana.
V. 1803 T. tuli Turun piispaksi, jona hän kuten
myös yliopiston sijaiskanslerina osoittautui
toimeliaaksi ja taitavaksi hallintomieheksi. Piispana
hänellä oli Parainen aneksipitäjänä.
Vv:n 1808-09 sodan aikana T. osoitti
venäläisiä viranomaisia kohtaan suurta
myöntyväi-syyttä, jota paljon moitittiin. Kun hänen sodan
jatkuessa täytyi siitä syystä pelätä Ruotsin
hallituksen kostoa, muutti hän joksikin ajaksi
Turun seuduilta sisämaahan. V:n 1S09 valtio-
päiväin ajoista, joihin T. otti vaikuttavalla
tavalla osaa pappissäildyn puhemiehenä, hän oli
läheisissä suhteissa Aleksanteri I :een ja
Spe-ranskiin. Valtiopäiväin jälkeen hänen lapsensa
korotettiin aatelissäätyyn. — T. sai yliopiston
hyväksi toimeen, että suuriruhtinas Nikolai tuli
sen kansleriksi; hän myötävaikutti myös Suomen
pipliaseuran ja evankelisen seuran perustamiseen.
V. 1817 vietetyn uskonpuhdistuksen
muistojuhlan johdosta Turun hiippakunta korotettiin
arkkihiippakunnaksi, ja T. tuli Suomen ensi mä i
seksi arkkipiispaksi. Samalla hän luopui
yliopiston sijaiskanslerinvirasta; hän otti vielä
osaa suom. ja ruots. virsikirjan, käsikirjan y. m.
uudistamistyöhön; silloiset olot kuitenkin
estivät suurempia reformeja tällä alalla.
T:n voidaan yleensä sanoa Porthanin
seuraajana harrastaneen Suomen kehitystä kansalliseen
suuntaan. Hänen historiallisista teoksistaan
mainittakoon vielä tutkimus Turun hiippakunnan
papiston virkatehtävistä ja palkkasuhteista;
asiakirjoja Suomen kirkkohistorian
valaisemiseksi (ruotsiksi, kuten hänen useimmat
teoksensa). T. avusti myös vävyjensä V. G. Laguksen
ja J. J. Tengströmin historiallisia tutkimuksia.
V. 1811 T. sai Närpiön persoonalliseksi palkka
pitäjäkseen. Viime vuotensa hän enimmäkseen
vietti Paraisten pappilassa omaisten ja
sukulaisten piirissä, joihin myös kuului J. L. Runeberg
2. Johan Jakob T. (1787-1858), yliopiston
opettaja, edellisen veljenpoika ja vävy. yliopp.
1803, fil. toht. 1810, tuli
kirjallisuushistorian
dosentiksi 1811. Tutki ensin
(myös ulkomailla) etu
päässä kreik.
kirjallisuutta (kirjoittanut esi
tyksen kreikan kielen
opinnoista Suomessa „De viris
in Fennia peritia littera
rum gpæcarum claris",
1814-21), kääntyi sitten
filosofiaan ja oli 1827-4S
käytännöllisen filosofian
professorina; tässä
tieteessä hän edusti Hegelin
oppisuuntaa. T. kuului
samaan isänmaalliseen
piiriin kuin hänen setänsä.
..Aura" lehdessä 1817-18 hän kirjoituksillaan
kehoitti suomen kielen tutkimiseen,
kansanrunojen kokoamiseen y. m. Setänsä jälkiä kulkien
T. kirjoitti Juhana Gezelius vanhemman sekä
nuoremman elämäkerrat: ,, Johan Gezelii den
äldres minne" (1825) ja „Gezelii den yngres
minne" (1833) ; hän kirjoitti myös
yliopiston-opettajain elämäkertojen muotoon laaditun
yliopiston historian ,,Chronologiska förteekningar
och anteekningar öfver finska universitetets
fordna proeancellerer samt öfver faeulteternas
medlemmar och adjuncter" (1838). Hänen muut
teoksensa koskevat enimmäkseen nekin tiede .
kirjallisuus- sekä myös valtiollista ynnä
taloudellista historiaa; mainittakoot vielä ..N&gra
blad ur Finlauds häfder fore K. Gustaf I :s
regeriugstid" (Suomi, 1853) ja ,,Finland och
finska lagöfversättningar, bidrag tili inhemska
historiestyeken I-VI" (1864-65). T. otti osaa
Suomalaisen kirjallisuuden seuran perustamiseen;
Jaakko Tengstrüm.
J. J. Tengslrüm.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
