Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Toscanalainen pylväsjärjestö ... - (Printed column numbers are offset by +100)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1843
Totleben—Tott
1844
552 hiin kärsi ratkaisevan tappion Narsesta vas
taan Taginæn 1. ..Gallienkalmiston" luona ja
kaatui itse taistelussa. K. 0.
Totleben [löllö-], Eduard (1818-84), kreivi,
ven. kenraali; tuli 1830 upseeriksi
insinöörikuntaan; otti 1847-50 osaa taisteluihin Kaukaasiassa
toimien useissa piirityksissä. Itämaisen sodan
aikana hiin kunnostautui 1854 Silistrian
piirityksessä, mutta suurimman maineen hän saavutti
Sevastopolissa, missä hiin tarmollaan ja
insinööritaidollaan saattoi kaupungin eteläpuolen niin
hyvään puolustuskuntoon, että kaupunkia
voitiin kauan ja sitkeästi puolustaa; haavoittui
kesiik. 1855. V. 1859 T. nimitettiin
sotaministe-riön insmööriosaston johtajaksi ja 1863
insi-nöörilaitoksen ylitarkastajan apulaiseksi.
Plev-naa ja Osman pasan armeiaa vastaan
suunnattujen onnistumattomien rynnäkköjen jälkeen T.
kutsuttiin syksyllä 1877 johtamaan
hyökkäystoi-mia Plevnaa vastaan, jonka täytyikin jouluk.
antautua; tuli liuhtik. 1878 Turkissa olevien
sotavoimien ylipäälliköksi; määrättiin 1879 Odessan
kenraalikuvernööriksi ja Odessan sotilaspiirin
sotajoukkojen komentajaksi, 1880 samanlaiseen
toimeen Vilnassa; kirjoittanut m. m. „Défense
de Séwastopol" (1864). [Brialmont, „Le général
comte T."; Kralimerin (saks.) ja Sehilderin
(ven.) elämäkerrat.] J. F.
Totmes ks. T h o t m e s.
Tott, ruots.-suoin., alkuansa tansk.
ylimyssuku (Thott), Skånesta peräisin (vaakuna:
neli-jakoinen kilpi), joka kohosi suureen merkitykseen
tansk. ritarin ja valtamarskin Axel
Pedersson in aikana (k. 1446). Hänen poikiansa
kahdessa aviossa, toisella kertaa erään ruotsikon
kanssa, olivat Tanskan valtaneuvokset Olof ja
A g e sekä Ruotsi-Suomen historiassa
tunnetuiksi tulleet Eerik, I i v a r ja Lauri T.
(ks. alemp.). Age Axelssoninkin jälkeläisistä
muutamat asettuivat Ruotsiin ja heistä
polveutuu 16:nnella ja 17:nnellä vuosis. Suomessa
tavattava T.-suvun haara.
1. Olof Ax el s so n T. (k. 1464), Tanskan
valtaneuvos ja marski, Valion herra, oli niitä
herroja, jotka 1438 ensiksi luopuivat Eerik
Pommerilaisesta, ja sai Kristofer kuninkaalta
marskin arvon. V. 1449 hän tansk. laivaston
päällikkönä purjehti Gotlantiin, jonka hän
valloitti ja joka sitten läänityksenä suotiin hänelle.
Se oli hänen hallussaan hänen kuolemaansa asti
ja sieltä hän teki useita sotaretkiä Ruotsiin.
2. Eerik A k s e 1 i n p o i k a T. (k. 1481),
Ruotsin valtionhoitaja, Viipurin linnanisäntä,
tuli Kristofer kuninkaan kruunauksessa 1441
ritariksi, mutta mainitaan tämänkin jälkeen
iiidinpuolisen sukulaisensa marski Kaarle
Knuu-tinpojan palveluksessa olevana, ja korotettiin
kohta tämän tultua kuninkaaksi
valtaneuvok-seksi. V. 1450 Maunu Grenin paettua hän tuli
Turun linnanisännäksi, jona oli kaksi vuotta.
T. oli tähän asti ollut Kaarle kuninkaan
kannattajia, mutta tämän jälkeen hän joksikin
ajaksi siirtyi unionipuolueeseen; nähtävästi
olivat persoonalliset syyt määräävinä. Kapinan
leimahtaessa 1456 Kaarlea vastaan T. oli
kapinoitsijain joukossa, tiili valtionhoitajaksi ja
lähti itse 1457 Suomeen saattamaan tämänkin
maan Kristianin puolelle. Viipurin linna oli
T:n asein valloitettava ja se pysyi hänen hal-
lussaan hänen kuolemaansa asti. Sen lisäksi
hän vielä sai Hämeenlinnan lääneineen, ja näin
tuli Suomi hänen loppuiäkseen hänelle
päävai-kutusalaksi. 1460-luvun keskivaiheilla
Akselin-pojat taas lähestyvät Kaarle Knuutinpoikaa.
T. valittiin jälleen valtionhoitajaksi 1466, mutta
nyt Tanskan Kristianin vastustajana, ja
hänen avullaan Kaarle seur. v. kolmannen
kerran kohotettiin valtaistuimelle. Myöskin Turun
linna lääneineen oli useina vuosina hänen
käsissään. Viipurissa hän usein oleskeli, rakennutti
kaupungin muurit ja perusti 1475 Savoon
Kyrönsalmessa olevaan saareen uuden linnan,
Olavinlinnan, maakunnan suojaksi venäläisten,
hyökkäyksiä vastaan. Savonmaan asuttamista
mainitaan hänen edistäneen ja v:sta 1457 hän oli
tuomarina Hollolan kihlakunnassa. Kuoli
Viipurissa keväällä 1481. T. on niitä
huomattavimpia Ruotsin suurmiehiä, joiden toiminta
keskiajalla liittyy meidän kansamme historiaan.
[Alexandra Skoglund, „De yngre Axelssönernas
förbindelser med Sverige" (1903).]
3. Iivar Akselinpoika T. (k. 1487),
tansk. ja ruots. valtaneuvos, Gotlannin isäntä,
mainitaan 1451 Tanskan
valtaneuvoksena, 1453 ja
1455 rauhansovittajana
Ruotsin kanssa ja
seurasi 1457 kuningas
Kristiania hänen matkallaan
Tukholmaan. Veljiensä
Olofin ja Filipin kuoltua
1464 hän sai Gotlannin
haltuunsa ja hallitsi sen
jälkeen siellä melkein
itsenäisenä herrana. V. 1466
hän Nyköpingin linnassa
vietti häänsä Kaarle
Knuutinpojan tyttären
Magdaleenan kanssa ja
siirtyi s?n jälkeen
lähemmäs Kaarle
Knuutinpoikaa ja Ruotsin kansallista puoluetta. Itse
asiassa Akselinpoikain laajat alueet, Gotlanti ja
suurin osa Suomea, puhumatta heidän muista
suurista tiluksistaan, muodostivat valtion vai
tiossa. Mutta Eerik ja Lauri Akselinpojan
kuolema rikkoi T:n ja Sten Sturen välit, kun
jälkimäinen silloin vaati Suomessa olevat lääni
tykset takaisin. Myös valitettiin, että T.
Gotlannissa harjoitti merirosvoutta. V. 14S7 syttyi
heidän välillään ilmi sota, mutta samana syksynä
T. kuoli.
4. Lauri Akselinpoika T. (k. 1483),
Raaseporin ja Viipurin isäntä, oli Tanskan valta
neuvos, mutta menetti 1467 läänityksensä
Tanskassa ja muutti silloin veljensä Eerikin luokse
Suomeen, tullen Raaseporin linnan ja läänin
päämieheksi. Siinä virassa hän oli Eerikin
kuolemaan asti (1481), jolloin sai käsiinsä itse
tärkeän Viipurin, minkä veli omavaltaisesti siirsi
hänelle. V. 1483 määrättiin, että Raasepori
kymmeneksi vuodeksi jäisi hänen leskelleen
Katariina Nipertzille, mutta 1487 Knut Posse Sten
Sturen puolesta piiritti linnan ja valloitti sen
leskeltä.
5. Ingeborg Aakentytär T. (k. 1507),
Sten Sturen puoliso. Hämeenlinnan lääninhaltia,
edellämainittujen Akselinpoikain veljentytär.
Iivar Akselinpoika Tott
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
