Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV. Lumottu metsä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LUMOTTU METSÄ.
pttänyt pyssynsä leiriin, tai pitivätkö ne venettämme suurena,
rauhallisena vesilintuna, seikka oli vaan se, ett’eivät ne tahtoneet
meitä ollenkaan välttää, ja jos ihan viime tingassa nousivatkin
lentoon, laskivat ne heti takaisin veteen, sukelsivat, uivat, rää-
kähtelivät ja pitivät vain iloista meteliä.
Edessämme aukeaa taas kirkas päivä, eteläinen taivaanranta
häämöttää äärettömän kaukana ja näyttää suoralta niinkuin vii-
voittimella vedetyltä; purjeemme painaa sivuun viimeisen kaisli-
kon reunan ja alus kelluu taas vapaana Tjöll-köllin siintävällä
pinnalla.
Levähdimme rannassa ja söimme aamiaista, leipää ja erit-
täin maukasta villihanhen paistia. Paita ja eräs paimen olivat
seuranneet meitä maitse ja odottivat nyt tässä. Äkkiä pisti pää-
häni rohkea aate; olin kulkenut pelkkiä vesiteitä mielestäni liian
paljon, ja saanut viime aikoina kovin vähän ruumiin liikuntoa;
minun täytyi kerran taas saada kävellä oikein perinpohjaisesti.
No hyvä, idässä kohosi Tjokka-tagin kyhmyinen harjanne niin-
kuin mahtavan sian selkä. Minun oli hinnasta mistä tahansa
käytävä siellä täydentämässä kantaani vuodelta r89 5. Paimen
murahti tosin jotain sen etäisyydestä, jonka sanottiin olevan mo-
nin kerroin suuremman kuin miltä silmään näytti; me emme
ennättäisi takaisin joelle ja lauttamme luo, ennenkun seuraavana.
aamuna. Mutta asia oli se, että minä olin nyt kerran tehnyt
päätökseni, ja silloin ovat kaikki estelyt turhia, ja minä voin
kävellä, jos tarve vaatii. Meidän täytyy ennättää leiriin takaisin
ennen yötä - muuten minun kelloni jäisivät lautalla vetämättä,
ja se olisi enemmän kuin surullista.
Kello oli jo yli kolmen, ja päivän loistava pyörö riippui
Tusluk-tagin huippujen yli kuin ilmapallo. Islam jäi veneen
luo ja minä suuntasin toisten kahden kanssa askeleeni suoraan
kuin pyssystä matalaa solaa kohti vuorijonon harjanteella. Tunti
meni ja menipä jo toinen, ennenkun ensimmäiset kivet vuoren
juurelle kopisivat jalkoihimme. Tuuli oli täydelleen tyyntynyt.
Pari keveätä metsäkaurista pakeni edellämme vuorelle joustavin,
pitkin hyppäyksin kuin ilmassa liitäen. Varjomme ofrvat;’’j’ö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
