Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV. Lumottu metsä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LU \WTTU :VIETS,~.
venyneet arveluttavan pitkiksi, kun vihdoin kiipesimme v11me1-
siä jyrkä:-iteitä harjojen kynnyksellä. Ja siinä olimme täydelleen
ansainneet muutaman minuutin levähdyksen.
Kuinka kummallisia, kuinka surullisia ja kuitenkin kallis-
arvoisia olivat ne muistot, jotka tässä tempasivat minut mu-
kaansa niin elävinä ja tuoreina, että tuntui kuin vasta eilispäi-
vänä olisin tuossa samassa erämaassa taistellut toivottomimman
ja sitkeimmän taisteluni kuolemaa vastaan! Se oli tuo sama
eteläinen, vuoriensa välissä vakavana uinaileva ranta tästä jär-
vestä, joka 23 p:nä huhtikuuta 1895 oli nähnyt minun lähtevän
matkalle komean ja vahvan karavaanin kanssa kamalimpaan peri-
katoon ja kjuheimpiin tuskiin, mitä kukaan Aasianretkeilijä ikinä
. on elänyt.
Laskevan auringon loistavassa valaistuksessa hohtivat nuo
kaukaiset hiekkasärkät nyt veripunaisina niinkuin ääretön, pa-
lava laavavirta. Ne kohosivat niinkuin hautakummut kuolleit-
ten palvelijaini ja kärsivällisten kameelieni haudoilla, joitten kel-
lot ainiaaksi olivat vaijenneet. Se oli tuo kaikki kuihduttava
hiekka, joka heistä oli hengen vienyt, sittenkun vesileilimme oli-
vat tyhjentyneet; ja hiekka-aaltojen alla ·lepäsivät he nyt pitkåä,
ra’.;kasta kuolon unta. Viisi vuotta oli siitä nyt kulunut ja kau-
van sitten oli jo levoton hiekkameri peittänyt heidän ruumiinsa
jäljettömiin, aivan niinkuin käy uponneen laivan, joka vellovan
meren ulapalla painuu tuntemattomiin syvyyksiin. Oli kuin oli-
sin kuullut hautaushymnin hiekka-aavikolta, ja kun iltahämy
heitti suruharsonsa näitten tuskallisten muistojen näyttämölle,
odotin vaan näkeväni synkkiä haamuja hiiviskelemässä hiekka-
kummuilla ja etsimässä kostoa minulle, joka tahtomattani olin
johtanut heidät kärsimyksiin ja kauhuihin. Näin selvästi edes-
.säni vanhan arvokkaan karavaanijohtajan Muhammed Schahin,
hänen, joka kuolon kamppailussa huusi vettä, ja sillä hetkellä,
jolloin jätin hänet ainiaaksi, tunki päänsä syvälle tulikuumaan
hiekkaan, aivan kuin olisi tahtonut sammuttaa janoansa tuolla
kavalalla, petollisella juomalla. Oi että edes kuolemassa elämän
unelmat olisi muuttuneet hänelle todellisuudeksi: että hän olisi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
