- Project Runeberg -  Seikkailuja Tiibetissä /
102

(1906) [MARC] Author: Sven Hedin Translator: Kalle Kajander - Tema: Exploration
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - X. Villien kameelien maahan

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

102 VILLIEN KAMEELIEN MAAHAN.
lähdimme niillä erämaahan. Siitä palautettiin myös takaisin
useita miehd, jotka ratsain olivat meitä siihen saakka seuran-
neet, ja he ottivat mukaansa kaikki tarpeettomat tavaramme,
niinkuin talvivaatteet, uunin ja muuta kaikellaista.
Maaliskuun r 3 p:nä jatkoimme matka:i itäiseen suuntaan
- anbrassa myr~kyssä, joka kävi suoraan vastaamme. Se oli
alkanut jo yöllä ja kiskaissut irti telttini paaluineen päivineen,
mutta päästyämme parin penikulman päähän viimeisestä kasvul-
lisuusrajasta, muuttui se vast:i oikein hirveäksi. Hieno, maasta
kohoava pöly kulki pitkänä pyrstönä karavaanin jälessä, ja mie-
het keikkuivat kameelien kyttyräin välissä viittoihinsa kyyristy-
neinä. Kello 2 oli jo täydellinen pimeä ja meidät ympäröi läpi-
näkymätön pilvi lentohiekkaa. Kun tuuli olisi saattanut katkaista
selän kameeleilta, kuten Abdu-Rehim arveli, katsoimme parhaaksi
pysähtyä siihen missä olimme; eminekä oikeastaan olisi nähneet
mihinkään kulkeakaan. Rupesimme kumminkin etsimään jotain
suojasempaa kohtaa siinä tuulien ihmeellisellä tavalla muovaile-
malla savi-aavikolla, mutta vaara pyöri, ettemme eksyneet toinen
toisistamme. Minä lähdin etsimään jotain syvännettä alta tuulen,
ja se lennätti minua niinkuin siivillä eteenpäin; kulku kävi niin.
kevyesti, etten ollenkaan huomannut kuinka etäälle olin tullut
toisista, ja kun käännyin takaisin, oli koko myrskyn paino vas-
tassani, syytäen punakeltasta pölyä suuni ja silmäni täyteen.
Missä olivat toiset? Minä huusin, mutta tuskin kuulin itse omaa
ääntäni. T:iytyi seisahtaakseni hengittämään, sillä muuten olisin
tukehtunut. Sitä tulee sellaisessa mylläkässä päästään sekavaksi
ja tuntuu niinkuin täytyisi uida tai ryömiä liejussa päästäkseen
eteenpam. Asemani alkoi olla tuskallinen ja pelkäsin jo joutu-
neeni suhisevassa ja lentäväss:1 hiekassa kokona:111 hukkaan. On
vaarallista erota myrskyssä liian etäälle karava:rnistaan, sitä tuskin
löytää enää milloinkaan. Vihdoin näin sentään jonkun olennon
häämöttävän puolipimeästä; se oli uskollinen Tjernoff, joka oli
lähtenyt etsimään minua ja huutanut äänensä käheäksi. Mutta
minä en ollut kuullut hänen huutoaan, vaikka .hän oli ollut
ihan vieressä11i.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:55:16 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tiibetissa/0126.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free