Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - X. Villien kameelien maahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VILLIEN KAMEELIEN ~1AAHAN.
Sillä aikaa olivat toiset purkaneet kameelien kuormat.
Minun telttini pystytettiin erliän tamariskin suojaan, mutta se
tehtiin puolta matalammaksi kuin tavallista ja tukipuitten yläpäät
sidottiin köydellä lujasti yhteen. Sivuköydet kiinnitettiin kuiviin
kantoihin ja vaatteen alareunoille asetettiin painoksi puita. Siten
saatiin se sentäfo 111111 vakavaksi, ettei myrsky vienyt sitä
mukanaan.
Miesten telttiii ei voitu ollenkaan panna kokoon , siinä kun
ei ollut kaksijatkoisia tukipuita, joita olisi voinut lyhentää. He
kääriytyivät viittoihinsa paljaalle maalle yhteen ryhmään. Ka-
meelit makasivat pitkässå rivissä, kaulat ojennettuina myötätuu-
leen. Tuulen nopeus oli 26,1 m. sekunnissa ja siinä täytyi
ponnistella kaikin voiminsa vastaan, ettei mennyt kumoon. Jos
taas kumartui m:.1talammaksi, oli tukehtua siitä hiekan ja pölyn
paljoudesta, jot:.1 tuiskutti pitkin ma:.1n pintaa. Ruuan keittämi-
nen ei tullut kysymykseenkään, saimme tyytyä veteen ja leipään
- ja hiekkaan, jota tunkeutui suuhun kaupan tekijäisiksi. Yk-
sin telttivaatteenkin läpi löysi se tiensä ja puolen tunnin kuluessa
ennåtti se peittää näkymättömiin kaikki esineet. Muste kuivui
kynässä, niin ettei voinut kirjottaa, ja paperille ker:iäntyi pieniä
hiekkaläjiä. Vuoteenikin oli tåynnä hiekkaa ja hengitys kävi
vaikeasti siinä tukahuttavan r2.skaassa pölyssä.
Ihmeellisiä maisemia, joita seuraavina päivinä saimme kat-
sella! Vanha virran uoma on selvästi näkyvissä savipohjaisessa
erämaassa, kulkien siinä niinkuin syvä mutkitteleva vako tai
joku käytävii. Rannoilla kohoaa harmaankeltasia, hapristuneita
ja kuivuneita puun rnnkoja, niinkuin hautapatsaita rnuinaisajan
kalrnistossa, palsameer:.1tuita muumioita ikivanhoista puista, niin-
kuin jättiläisten kaatama kantoinen kaski.
Päivästä päiviiän samosimme vedettömiä seutuja, mutta
nytkin oli meillä mukana jäiitii vuohen11:.1hoissa. Villikameelien
jälkiä tavattiin yhtenäfo. Tjernoff, joka oli innokas metsästäjä,
tähysteli niitä levottomana kiikarillaan, ja kivääri poltti hänen
käsiään. Hän toivoi kiihkeästi, että saisi koettaa sitä yhteen
maailman kesyttömimmistä ja suurimmista otuksista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
