Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIII. Jylhä Tiibet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
JYLHÄ TIIBET. 135
rikkoa. Satunnaisten välimatkain päähän on kerätty kiviä pie-
niin, pyramiidintapaisiin läjiin, oppaiksi matkamiehelle myrsky-
säällä. Aasialaisten mielestä on heidän velvollisuutensa maksaa
teille ja poluille pieni vero, ja sen vuoksi he aina ohi kulkeis-
saan lisäävät jonkun kiven näihin rasteihin.
Molemmat pienet pentukoiramme väsyivät jo alkumatkasta
ja ne asetettiin pajuvasuuu, joka peitettiin vaatteella. Mutta
eivät Jolldasch eikä Maschkakaa~1 voineet kestää kuumuutta.
Tavan takaa saivat ne hiukan vettä, mutta yhä ne jäivät jälelle,
eikä niitä vihdoin kuulunut enää ollenkaan. Silloin palasi Schag-
dur etsimään niitä ja löysi ne erään savitörmän siimeksestä, jossa
ne olivat kaivaneet itsensä maahan ja viruivat siinä läähättäen.
Jolldasch seurasi hakijaa vapaehtoisesti, mutta Maschka ei liikah-
tanut, jonka tähden Schagdur nosti sen satulaansa. Mutta vähän
matkan päässä tuli koira levottomaksi, alkoi heitellä päätään ja
jätti sen lopulta velttona roikkumaan. Silloin kaatoi kasakka sen
suuhun viimeiset vesitippansa, mutta se ei enää auttanut, Maschka
oli jo kuollut ja sai jfadä tien sivuun. Oli .suuri vahinko me-
nettää niin rohkea ja uskollinen koira, ja ettei Jolldasch menisi
samaa tietää, sidottiin se kameelin selkään ja peitf’.ttiin huolelli-
sesti. Siellä se rnurisi tuskissaan ja oli kauheasti merikipeä.
Suuri karavaanimme, ioka edeltäpäin oli lähtenyt Mandarlikiin,
oli menettänyt useamman koiran kuin _me. Kokonaista kahdek-
san kappaletta oli joko kuollut tai karannut takaisin järville.
Vaikea oli tiimä erämaan särmä, joka eroitti meidät vuo-
rista. Mutta kun aurinko oli jännittänyt jousensa taivaalla,
olimme mekin perillä 14 t tunnin matkan jälestä. Ensimmäisen
pienen laakson suussa, jossa kapea puronen lirisi lihavan ruohi-
kon peitossa, levähdettiin hetkinen. Aatelkaapa Jolldaschia, kun
se köysissään kameelin selästä kuuli puron porisevan ! Se terotti
korviaan, haukkui ja puri siteitään. Ja kun se sitten molempain
pienten kumppaniensa kanssa laskettiin irti - kaikki olivat joten-
sakin jäykkiä jaloistaan - hyökkäsivät ne kolmessa miehen suo-
raan puroon ja alkoivat silmiit säihkyen latkia vettä. Toisinaan
kävi se niin kiireesti, että meni väärään kurkkuun; silloin tuli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
