Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIV. Tiedusteluretkiä järvillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIEDUSTELURETKIÄ JÄRVILLÄ.
veneen puolikkaat hyvään tarpeeseen. Ensin levitettiin purje
somerikolle, joka siitä tosin ei tullut paljoakaan pehmeämmäksi,
sitten upotettiin korkkirengas hiukan maahan, minä asetuin sopi-
vasti kokoon käpristyneenä pitkälleni ja Kutjuk laski veneen
puolikkaan päälleni. Siinä olin niinkuin ruumiskirstussa, ja se
kuvittelu tuli vielä täydellisemmäksi, kun Kutjuk airon melalla
loi hiekkaa ja soraa laatikkoni ympärille tukitakseen liiallisia
vetoreikiä. Siellä alla oli todell~kin ahdas ja pimeä niinkuin
haudassa. Sitten asettui Kutjuk samalla tavalla toisen puoliskon
alle. Hetkinen jatkettiin keskustelua; soutajani· ääni kuului kuin
maan alta ja oma ääneni tuntui ontolta ja kumealta. Puoliyön
seudussa alkoi sataa rajusti ja veneen pohja paukahteli kuin
rumpu, mutta mitä se teki, meillä oli lämmin ja kuiva katon
alla. Nälkäisiä olimme kuin sudet, mutta väsymys voitti lopulta
ja me nukuimme haudoissamme muistamatta enempää erämaan
petoja kuin petollista karavaaniammekaan.
Yöllä heräsin muutaman kerran kylmästä. Vihdoin kur-
kisti aamuaurinko laidan alta makuupaikkaani ja silloin huusin
Kutjukin avaamaan kirstun kantta. Olimme jäykkinä vilusta ja
riensimme ensi työksi keräämään nuotio-ainetta, joka viimeisillä
tulitikuillamme sytytettiin. Karavaani oli kadoksissa, emmekä
voineet tehdä muuta kuin ruveta etsimään sitä.
Vene pantiin siis uudestaan kokoon, työnnettiin järveen ja
miehitettiin, purje vedettiin ylös, toinen airo oli puomina, toi-
nen peräsimenä, ja niin aljettiin laskea hyvää vauhtia länttä
kohti, pysytellen lähellä rantaa. Tuuli ja merenkäynti oli kova,
vene keikkui vahvasti ja Kutjuk makasi kokassa merikipeänä; se
hyvä illallinen, josta hän koko yön oli uneksinut, olisi nyt men-
nyt auttamatta hukkaan - jos hän sen olisi saanut syödä. Vih-
doin eroitin kaksi valkosta pilkkua, telttimme, ja joukon mustia
- miehemme ja juhtamme.
Karavaanin matkan oli estänyt leveä joki, joka laski suola-
järveen eräästä lännen puolella olevasta, suuresta makeavetisestä
järvestä. Se oli niin syvä, että Turdu Baj oli ollut vähällä huk-
kua, kun oli koettanut ratsain kahlata siitä yli. Ja kun yli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
