Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XV. 5500 metriä yläpuolella merta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
5500 METRL\ YLÄPUOLELLA MERTA. 175
Ladakiin sekä Kara-korumin kautta Kaschgariin, ja oli vielä erin-
omaisissa voimissa toukokuussa 1902, jolloin minä viimeisen
kerran heitin sille hyvästit.
Nyt oli meidän noustava Arka-tagin harjanteille taas. Tjer-
donin ja Mollah Schahin kanssa ratsastin minä edelläpäin solaa
kohti. Nousu ei ollut vaikeaa, mutta ennenkuin ennätimme
solaan, ·meni taivas pilveen ja epämiellyttävä pimeys ympäröi
meidät kokonaan. Lumimyrsky oli taas lähtenyt liikkeelle kai-
kessa ankaruudessaan ja sen käsissä tunsi olevansa täydelleen
avuton. Käteni olivat aivan kohmettuneina ja ainoastaan suu-
rella vaivalla sain pidellyksi sen verran koneita, että huomasin
korkeuden 400 metriä 5Uuremmaksi kuin Mont Blancin. Kara-
vaani viipyi ja molemmat seuralaiseni lähtivät alas laaksoon autta-
maan slta. Minä jäin yksin ja istuin terävällä, ulospistäviillä
vuoren kielekkeellä, josta tuntui olevan ainoastaan yksi askel,
niinkuin hyppylaudalta, maailman avaruuden rannattomaan tyh-
jyyteen. N ostin turkin kauluksen niskaani niin korkealle kuin
se ylettyi ja käänsin myrskylle selkäni.
Sitten kuulin kellojen kalahduksen aivan vieressäni. Ka-
meelit ja hevoset astuskelivat niinkuin varjot ohitseni, niitten
askeleita ei kuulunut. Edellä käveli kumarassa Turdu Baj, suo-
jellen kädellään kasvojaan, aivan kuin olisi pyrkinyt taajan vii-
dakon läpi. Levähdettiin hetkinen. Edessämme ammottava sy-
vyys niinkuin pohjaton horna, niinkuin kiehuva lumikattila: joka
taholla ulvoo ja vonkuu , viheltää ja vaikeroi, kun my rsky vyö-
ryy yli ahtaan vuorisolan.
Pohjoinen rinne on aivan äkkijyrkkä. Kutjuk lähtee op-
paaksi ja katoaa heti ensi askeleella näkyvistämme, niinkuin olisi
pudonnut tästä jyrkänteestä, josta meidän nyt vuoromme mukaan
täytyi pyrkiä alas. Hän alkaa sitten lukemattomia mutkia teh-
den opastaa jälessään tulevaa karavaania. Joka kymmenennellä
askeleella täytyy meidän seisahtaa ja kääntää kasvomme myötä-
tuuleen, etteivät ne jäätyisi. Kaikki kulkevat jalan ja auttavat
kameeleita. Yksi niistä liukahtaa, kaatuu ja pyörähtää puoli kier-
rosta ympäri. Yhä alemmaksi me liukuumme ja laahustamme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
