Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XV. 5500 metriä yläpuolella merta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
5500 METRIÄ YLÄPUOLELLA MERTA.
läpi lumen, maailma pyörii silmissämme ja henkeä ahdistaa niin
että luulisi keuhkojen halkeavan. Ennenkuin saavuimme laakson
pohjaan, oli jo pilkkosen pimeä, ja ensimmäiselle tasasemmalle
paikalle pystytimme leirimme lumeen - ei ollut muuta kuin
lunta ja kiviä.
Vaikeat ajat olivat vielä edessämme. Tosin kävi matkamme
alempiin seutuihin yhä, mutta tuskin olimme ennättäneet aamui-
sin liikkeelle, kun länsimyrsky oli taas jo täydessä käynnissä ja
oli jäätää jäsenemme liikkumattomiksi. Vihdoin kangasti edes-
sämme Atjik-köllin suolajärvi, mutta se tuntui väistyvän meitä.
Kuljimme kokonaisen päivän, tuli ilta ja pimeä, ja kuu vaan loi
hämärää valoaan autioon erämaahan. Nias jäi hevosineen jäl-
keen, Kutjuk samoin. Vettä, vettä, meidän täytyi illaksi saada
vettä, sillä täällä alempana (4250 m.) ei ollut satanut lunta ollen-
kaan, kaikki kuopat olivat kuivina. Vihdoin seisahtui Turdu
Baj erään joen rantaan.
Edessämme kohoaa uusi vuorijono, jonka ylitse meidän
taas, päivä levähdettyämme, on pyrittävä. Siis satulaan taas ja
ylös vuoren rinteitä, solia ja röykkiöisiä repeämiä. Kohta tuo-
daan minulle sana, että yksi hevosista ei jaksa enää kävellä.
Tuskin olemme lopettaneet sen kärsimykset, kun jo toinen kaa-
tuu, ei koskaan enää noustakseen. Tästä solasta ei pitäisi sen- •
tään enää oleman pitkä:i matkaa laidunmaille, ja minä odotin
kiihkeästi sitä päivää, jolloin saisin tarpeeksi lepuuttaa ja syöttä:i
nääntyneitä elukoitani. Kolmaskin hevonen, joka kulki kuor-
mattomana irrallaan, ka’:1tui ja täytyi lopettaa. Ja kun lähenimme
solaa, oli joukostamme jäänyt vielä yksi, minun uskollinen, har-
maa erämaaratsuni, joka oli ollut mukana kahdella retkelläni ja
joka Ördekilt:i kerran karkasi aavikolla.
Leirin lähistössä ei löytynyt kantakaan ruohoa. Turdu
Bajn kanssa tarkastin riissivarastomme, ja ·kaikki, mitä siit:i oli
liikenemään, tasattiin jälell:i oleville hevosille. Aamulla makasi
niistä kuitenkin taas yksi kuolleena ja jo aivan jäykäksi jääty-
neen:i. Ei kukaan ollut huomannut koska, tai millä tavalla se
oli henkensä heittänyt, eivätkä toisetkaan hevoset olleet siitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
