Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIV. Tiibetin paimentolaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIIBETIN PAIMENTOLAISIA. 301
Sisätiibetin suurimpia jokia, ja niin leveä, että me ensin luu-
limme sitä järveksi. Ei aikaakaan, kun kuulimme jo eteenpäin
vyöryvän veden jymisevän kohinan, jonka rinnalla sateen her-
keämätön läikinä häipyi kuulumattomaksi.
Virta jakautui 20:neen eri haaraan, joista neljä oli erittäin
leveää ja minusta nähden mahdotonta kahlata yli. Mutta Lama,
joka ratsasti edelti, oli rohkea mies ja jatkoi tyynenä eteenpäin,
niinkuin ei olisi nähnyt ollenkaan harmaan ruskeata, kuohuvaa
vettä. Me seurasimme jälestä, ja joka hetki odotin vaan, mil-
loin edellä kahlaava Lama painuisi virran kuohuihin näkymättö-
miin. Sellaisen veden syvyydestä ei luonnollisesti voi tietää mi-
tään, mutta ei se sentään ollut syvempää, kuin ainoastaan pa-
rissa kohdassa hiukan toista metriä.
Olemme ponnistelleet jo kymmenen haara"n yli, ja leväh-
dämme matalalla särkällä, jossa on vaan jalan verran vettä.
Siinä seisomme keskellä kuohuvaa vesipaljoutta, joka syöksyy
laaksoa alas vastaamme ja ohitsemme, niin että silmiä huimaa
ja tuntuu siltä, kuin itse kulkisimme vinhaa vauhtia alaspäin ja
vesi seisoisi paikallaan. Rantoja ei näy ollenkaan, vettä vaan,
pitkistä sateista paisunutta, mereksi muuttunutta virtaa.
Sanaakaan sanomatta paii1aa Lama kantapäänsä muulin kyl-
kiin ja ajaa taas syvyyteen. Vesi ylettyy jo muulin lautasille ja
ratsastaja nostaa polvensa ylös, ettei sitä menisi saapasvarsiin.
Samassa alkaa se muuli, joka kantaa kahta matka-arkkuamme,
ja jota Lama taluttaa jälessään, arveluttavasti horjahdella; arkut
kannattavat sitä, sen jalat kohoavat pohjasta, se kierahtaa ym-
päri ja alkaa painua hyvää vauhtia virran mukana. Se on ka-
dotettu! Mutta ei, onko se mahdollista! Se tuntee taas kovan
pohjan allansa, ponnistelee uudestaan tasapainoon ja kömpii
kuormineen rannalle.
Samassa kun virta kiskasi kuormamuulin mukaansa, huu-
simme me täyttä kurkkua Lamalle, että hän kääntyisi takaisin,
mutta veden pauhulta ei hän kuullut mitään, nousi vaan yhä
ylemmäksi satulassaan, joka nyt jo oli kokonaan näkymättö-
missä. Mies on hullu, eihän hän osaa ollenkaan edes uida 1
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
