Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIV. Tiibetin paimentolaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
302 TIIBETIN PAIMENTOLAISIA.
Silmänräpäyksessä irrotan minä vyöni ja olen valmis uhraamaan
turkkini. Mutta kas ihmettä, Lama selviytyy, muulin selkä ko-
hoo yhä korkeammalle vedestä, pieni pappimme on voittanut
vaaran.
Viimeinen haara oli pahin, sen leveys oli tosin vaan 30
metriä, mutta se oli syvii ja ankarasti virtaava. Minä olin jää-
nyt jälelle toisista ja suuntasin suoraan sitä kohti, missä näin
heidän seisovan rannalla. Ja sitten virtaan taas! Tuntuu il-
keältä, kun vähä väh:Htä joutuu yhä syvemmälle veteen. Kohta
horasivat saapasvarret sitä jo suun täydelti sisäfosä, nyt sitä on
jo polviin saakka, nyt se peittää jo satulan, hevosen pää on
enää vaan näkyvissä. Lama ja Schagdur nousevat polvilleen
satulassaan, kirkuvat ja viittovat minulle, mutta virran pauhina
voittaa heidän äiinensä. No nyt se meni, nyt jääköön hevonen,
kunhan vaan voisi pelastaa oman nahkansa I Viskaan jalustimet
sivulle, nakkaan turkin päältäni ja olen juuri heittäymäisilläni
uimaan, kun hevonen samassa alkaa myöskin uida ja kulkee ai-
van lähellä rantaa virran mukana alaspäin. Hädissäni tartun sen
harjaan kiinni ja seuraan sitä; parin sekunnin kuluttua on sillä
taas jo pohja jalkainsa alla, ja rajulla ponnistuksella pääsee se
rantaan.
Satju-sangpo I sinä olet voitettu! Olin märkä kuin uitettu
koira ainakin, mutta mitä se merkitsi, sillä sitä ennen olimme
jo olleet sateesta tarpeeksi märkinä. Hetken aikaa tuntuivat
polveni sentään hyvin heikoilta, sillä olkoon kuinka vankka ui-
mari tahansa, sellainen pakollinen uinti ei ole koskaan juuri
erittäin hauskaa. Saappaani olivat kiitettävästi vedenpitävät, ja
vasta jonkun matkaa ajettuamme huomasin tarpeettomaksi kan-
taa liikaa vettä mukanani, vedin ne jalastani ja kaadoin tyhjiksi.
Sitten sidoin ne satulan taka ja ratsastin eteenpäin avojaloin.
Leirimme sinä iltana oli varsin surullisen näköinen. Ei
kuivaa karvaa koko karavaanissa, kaikki kapineemme tärvelty-
neinä, vaatteet ja matka-arkut läpi lionneina. Monen toivotto-
man ponnistuksen perästä saatiin sentään sytytetyksi kituva nuo-
tiopahanen, jonka ääressä riisuin itseni ilki alasti ja pusertelin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
