Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXV. Tiibetiläisten vankina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIIBETILÄISTEN VANKINA.
sesta pam hyökkäävää vihollista pääsemästä maahan. Yksi heistä
sanoi suoraan, että oli aikomus lähteä pääkaravaaniamme vas-
taan, toinen taas väitti, että kysymyksessä oli vaan pyhän maan
puolustaminen.
Elokuun 8 p:nä heräsin melkein tukahtumaisillani savuun,
joka täytti teltin; ulkona satoi taivaan täydeltä ja sen vuoksi oli
pttanyt ruveta paistamaan leipää huoneella. Paksu kerros no-
kea oli tarttunut siihen rasvaan, jolla naamani viimeksi oli uu-
destaan voideltu. Ruokaa tuotiin meille enemmän kuin mitä
koirinemme jaksoimme syödä, lampaan lihaa, voita, talia, rievää-
ja hapanmaitoa.
Kun ristikuulustelu taas alkoi, suutuin minä niin, että lu-
pasin ajaa heidiit ulos teltistämme jok’ainoan sorkan. Silloin pi-
tivät he suunsa kiinni, kumartelivat kohteliaasti ja lausuivat
vaan nöyrästi »laksoo, Liksoo ». Lama sanoi heidän pelkäävän
minua suuresti, ja minä olin mielestäni melkein kuin Kaarle
XII Turkinmaalla. Minut estettiin menemästä sinne, mihin ha-
lusin, mutta sentään tahdottiin minusta päästä niin pian kuin
mahdollista. Me olimme samalla kertaa heidän vieraitaan ja
vankejaan, heidän ystäviään ja vihamiehiään, ja selvästi oli Las-
sasta tullut m:i.äräys, että meitä täytyi kohdella hyvästi. Ainoas-
taan Lama oli tuskissaan, sitten kun olimme kuulleet, että
Kamba Bombo itse tulisi tutkimaan meitä. Hän oli kerran näh-
nyt tiimän korkean herran Nakktjussa ja tiesi, että se oli juuri hän,
joka niin tuskallisen visusti tarkasteli kaikki Lassaan menevät
mongoolilaiset karavaanit ja joka oli vastuunalainen siitä, ettei
yksikään eurooppalainen päässyt perille. Ja kun hän nyt muisti,
kuinka eräs mongoolilainen Lama kerran oli jostain rikoksesta
menettänyt oikeutensa päästä Lassaan, ja kuinka tämä rikostaan
sovittaakseen oli kulkenut koko matkan Urgasta pyhään kaupun-
kiin - polvilban, ja joka askeleella kumartanut otsansa maahan,
matka, johon häneltii oli kulunut 6 vuotta - eikä häntä sitten-
kään oltu laskettu sisään, niin pelkäsi hän nyt, Lama parka,
ettii yhtä kova kohtalo odottaisi häntä itseäänkin. »Jos vielä
hengissä pääsenkin tästä », vaikeroi hän , »mm on tulevai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
