Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXV. Tiibetiläisten vankina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIIBETILÄISTEN VANKINA. 317
suuteni kuitenkin mennyttä enkä saa enää koskaan nähdä
Lassaa.»
Tällainen toimettomuus alkoi meitii kuitenkin väsyttaa,
kun ei ollut muuta tehtävää kuin maata, laittaa ruokaa ja kat-
sella tiibetiläisten askareita. Jos toiselta puolelta olikin ihanaa,
ettei tarvinnut istua satulassa tuossa ainaisessa sateessa, maqassa,
kylmässä ja pimeässä, niin kiusasi minua kumminkin toiselta
puolen se, että vapaus oli poissa ja että olin joutunut tiibetiläis-
ten mielivallan alaiseksi. Odotin vaan Kamba Bomboa teke-
mään selvää asioistamme.
Mutta ei meillä sentiiän ollut valittamistakaan. Isäntämme
pitivät meistä suorastaan liikuttavaa huolta, ja sanoivat sen ta-
pahtuvan Dalai Laman omasta käskystä, jolle ratsastavat pikalä-
hetit veivät joka päivä tietoja Djallokista. Kaikilla näillä vies-
tien kuljettajilla, samoin kuin liikekannalle asetetuilla sotilailla-
kin, on oikeus ottaa ruokansa sekä muut tarpeensa paimento-
laisilta, jotka sitten saavat korvauksen pääkaupungista. Sellaisen
mahdottoman touhun oli meidän rauhallinen matkamme saanut
aikaan, ja Djallokista oli tullut jonkunlainen sotilaskeskusta.
Sieltä lähti lähtemistään vakoojia, partioita, viestejä, kaikille
suunnille.
Luonamme oli eräänä iltapäivänä taas seitsemän tiibetiläistä
ja istuimme juuri juttelemassa heidän kanssaan, kun näimme
joukon ratsastajia lähestyvän telttiämme. »Haa, siinä on meillä
Bombo Nakktjusta»I Pian huomattiin sentään, ettei joukossa ol-
lutkaan tuota ylhäistä herraa itseään, ainoastaan hänen mongoo-
lilainen tulkkinsa, eräs hyvänluontoinen, kunnon tiibetiläinen.
Heti kun Kamba Bombo oli saanut tiedon meistä, oli hän käs-
kenyt tulkkinsa ratsastamaan halki yön ja sateista huolimatta
Djallokiin; itse oli hän luvannut tulla jälestä niin pian kuin
mahdollista.
Nyt alkoi kuulustelu taas. He näyttivät vakavasti pelkää-
vän, että meidän pääkaravaanimme olisi vaan pohjoisesta päin
maahan ·hyökkäävän, suuren armeijan etujoukkoja, ja sen pe-
lon rinnalla jäi lähempi tutkiminen minun kansallisuudestani
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
