Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXVIII. Tiibetiläiset estävät meitä ratsuväellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIIBETILÄISET ESTÄVÄT MEITÄ RATSUVÄELLÄ. 345
yhden telteistä sairashuoneeksi. Ja juuri kun olimme nnssa
hommissa, kulki seudun yli raemyrsky, joka oli lenn:ittää telt-
timme mukanaan tai luhistaa ne maahan. Synkältä ja ikävältä
tuntui taas elämä, sillä kuolema alkoi vierailla karavaanissamme.
Vanha Muhammed Tokta, joka niin uskollisesti oli hoitanut
kameeleja, makasi myöskin sairaana ja asetettiin samaan telttiin
Kalpetin · kanssa. Hänen ruumiinsa oli alkanut ajettua ja sor-
mista oli kadonnut tunto.
Yö kului sentään rauhallisesti ja aamulla menin minä het-
keksi puhumaan Kalpetin kanssa. Hän ei uskonut enää tau-
dista taipuvansa ja valitti, että eräs kumppaneista oli lyönyt
häntä pari päivifa sitten. Mies parka, hän oli koko ajan ollut
niin yksikseen ja harvasanainen, ja nyt tuntui hänestä, niinkuin
sekä Jumala että ihmiset olisivat hyljänneet hänet. Koetin pu-
hua hänelle lohdutuksen ja toivon sanoja, mutta hiinen tajun-
tansa pimeni ja hiin tuijotti vaan tylsiisti eteensii. Meillä oli
puute vedestä ja laitumesta, ja sentähden tiiytyi meidiin liihteä
etsimään parempaa leiripaikkaa, vaikka sairaitten vuoksi olisin- .
kin mieluummin pysynyt paikoillani. Kalpet asetettiin kamee-
linsa selkään makuulle ja Muhammed Tokta autettiin satulaansa,
sillä hän jaksoi sentiiän istua ja itse hoitaa hevostaan. Ja niin
lähdettiin taas liikkeelle kameelikellojen kumeasti kalahdellessa.
Maisema oli siitä lähtein ihaninta, mitä Tiibetissä vielä
olimme nähneet. Kirkas, tummansininen Naktsong-tson järvi
oli syviillä allamme korkeitten vuoriharjanteitten välissä, jotka
paikotellen laskivat ihan pystyjyrkkinä veteen. Joka suunnalle
aukeni suurenmoisia, haaveellisia näköaloja syvälle hämäriin
vuonoihin ja lahtiin, joita synkät sadepilvet varjostiva,t, mutta
pienet kalliosaaret keskellä järveä uivat vielä kirkkaassa auringon
valossa. Vasta sitten kun kasakat olivat käyneet tarkastelemassa
teitä, saatoimme jatkaa matkaa pohjoisi:1 rantavuoria pitkin itään
päin - silb tiibetiläiset eivät antaneet meille mitään tietoja.
Kalpet oli pari kertaa pyytänyt vettä ja huutanut, että
hänen kameelinsa astui liian nopeaan. Mutta kun hän nyt oli
jonkun aikaa ollut hiljaa, seisattui ambulanssi, joka kulki vii-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
