Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
DO
kin parasta", jatkoi hau, lietken oltuansa
ääneti, „miuä olisin tullut liian
hemmotelluksi, olisin ollut liian rikas. Nyt
ininä, huolimat ta tuosta —
rikkaudesta, jota ehkä moni kadehtii, olen
paljon, paljon köyhempi kuin Anni
vinttikammarissaan, sillä minulta puuttuu
kalliin aarre — äidin rakkaus ja äidin
hyväilyt. Mutta rohkeutta, sydäiumeni!
Minä tahdon ilolla koettaa täyttää
vel-vollisutiksiiuii, aina ajatella: „tee niin, se
ilahuttuisi äitiäsi!" mi: „tuota etsaa tehdä,
siitä ei äitisi pitäisi!" Onhan häuen
parempi siellä, katseleehau hau sieltäkin
pyrintöjäni täällä alhaalla_. kunnes vihdoin
sulkee uiinun ainiaaksi syliinsä, jos olen
ansainnut sen." —
Ylhäällä vi ntti kamarissakin vietetiin
sinä iltana juhlaa. Neulojatnr Anni täyt
li myös kahdeksantoista vuotta. Tosin
hiin ei ollut saanut suuria lahjoja: hätien
ystävänsä eiviit olleet käyneet hänen
luonaan, sillä he olivat niinkuin Anni
itsekin köyhiä tyttöjä, joitten koko päivä
täy-ivi tehdä työtä elatuksensa tähden. Mlltta
aamulla oli hiinen äitinsä sydiimmellisellä
rakkaudella syleillyt häntä, toivottaen
Jumalan siunausta lemmityllensä ja kiittäen
häntä niistä monista vuosista, jolloin
Anni oli ollut se auringon säde, jolta oli
kurkoittunut, usein hyvinkin mustat
murheen pilvet heidän köyhästä kodistaan.
Vasta hämäriin tullessa oli hiin tänään
pannut pois ompeliinsa ja nyt alkoi juhla
pienessä kamarissa. Ei ainoatakaan
kynt-illää sytytetty, luutta kuitenkin oli siellä
valoisampi kuin tukkukauppiaan suuressa
sulissa, jossa paloi lukemattomia, sillii
rakkaus loisti sekä äidin, ettii tyttären
silmistä, levittäen jumalallista valoaan ylt
ympäri. 1 vauvan jutteli äiti Annin jo
varhain kuolleesta isästä ja tyttö
kuunteli tarkasti jo monta kertaa ennen
kuultuja yksinkertaisia kertomuksia.
Vähitellen kääntyivät äidin ajatukset heidän
nykyiseen tilaansa ja syvästi huoaten jatkoi
hiin: ..Hyvin erilaisesti on kuitenkin
omai-sunus ja onni jaettu ihmisien kesken.
Neiti Ö. nn inskin päässyt, koulusta; lui-
non ei ole tarviunut tehdä mitään lyötii.
kun nyt m naii ma avautuu hänelle täynnä
iloa ja huveja. Tänään liän on saanut
lukemat toinia lahjoja, ja nyt juuri hänen
tuttavansa kokoontuvat iloitsemaan ja
tanssimaan. Sinä taas lapseni" - ..minä,
äiti, olen ehkä onnellisempi kuin neiti O.
Auni jatkoi. „Uäu tosin omistaa paljon,
mutta suuri osa siitä on hyödytöntä, ja minä
voin aivan hyvin olla sitä vailla. Sitä
vastoin hän kaipaa, niitä minulla 011, nimittäin
määrättyä toimintaa ja sitä tyytyväisyyttä,
jota se tunto antaa, että tekee työtä ja
sen kautta on hyödyllinen; ennen
kaikkea, eihän hänellä olo äitiä, jolle voi
uskoa kaikki huolensa, jonka syliin aina
voi painaa päänsä, jonka rakkaus ei
koskaan sammn."
Onellinnen olet, Anni, luin ymmärrät
äitisi arvon etkä hae suurempaa onnea,
kuin sinulla 011 vinttikaniarissasi! Turhaan
etsisit sitä muualta, avarasta maailmasta.
Alli.
Pikku Toinin suojelusenkeli.
n
( Jtaiti oli mennyt kylään ja pikku Toini
i^tui yksinään pienen kamarin
lattialla, pidellen kädessään nukkea,’jonka toinen
käsivarsi oli poikki ja soma hame
likaiseksi tahraantunut. Ruma oli nukki, mutta
Toini rakasti sitä sydäiumellisesti, sillä
olihan se kuitenkin Toinin paras ystävä ja
lekkikmnppani. Sen kanssa Toini
leikitteli, kun äiti oli kylässä työssä ja Toinin
muutoin olisi täytynyt olla aivan yksin:
sille Toini puheli hauskoja juttuja
lintusista, kukkasista ja pienistä perhosista, joita
Toini kestillä koitti saada kiitti, mutta joit Ien
nopeaa lentoa ei hän pienillä, heikoilla
jaloillaan jaksanut seurata.
Tuossa Toini nytkin istuu nukkeansa,
armasta Liisaansa hyväellen, ja Liisa
katselee Toiniin suurilla silmillään niin
toli-sesti ja järkevästi, kuin ymmärtäisi se
kaiken sen, niitä Toini sille kertoilee.
rNuku, nuku. Liisani!
Nuku jo",
alkaa pikku Toini lemmitylleen laulella
tuuvittellen sitä pehmeillä käsivarsillaan. —
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
