Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Näin oli äiti monesti Toinille laulanut, kun
uui alkoi pienokaisen silmiä painaa, ja aina
oli hilu liitä laulua kuullessaan herttaiseen
uneen nukkunut. .Siksipä tahtoi Toini nyt
Liisaansakin saattaa laulullansa
Höyhensaarille-; jossa hän itse niin monen monta
hauskaa unelmaa oli uneksinut. — Vaan Toinin
uiiiu laulellessa tuo Kukku-Matti vei ti leka
ripotti hiokkna itse Toiuiukin
silmälatuloil-le, hiljaa, niin hiljan, ettei hän siitä
mitään tiennyt,ennenkun silmät jo kiinni
vaipuivat ja pieni pää kallistui tuolin laitaa
vastaan, jonka vieressä hiin oli istunut.
Ainoastaan vähän aikasi oli Toini
nukkunut, kun yht äkkiä häneu eteensä ilmestyi
valkoinen olento, niin kirkas, niin
ihastuttavan kaunis, että Toini oikein ihmetellen
sitä katseli, lläu tarkasteli noita silmiä,
jotka niin lempeästi säteillen häntä silmiii
livut, ja hetken jo luuli Toini, että se oli äiti,
Toinin oma armas äiti, sillä noinhan loisti
äitiinkin silmäys, kuu hän pikku tyttöänsä
katseli: vaan ei, se ci ollut äiti, äidillä ei
ollut noita suuria, kauniita siipiä, eikä lioin
pitkiä, kultaisia kiharoita. Vaan yht’äkkiä
ajatteli Toini: „ lieneeköhän tuo Toinin en
keli, josta äiti aina kertoilee!" ja samassa
huulikin hän kauniin, heleän äänen
sano-vuii:" niin, pienokaiseni, minä olen
enkelisi, joka sinua varjelen ju öisin seison
vuoteesi vieressä, estäen kaiken paluin sinun
lähestymästä. Kun illoin lu’et
iltarukouksesi, silloin tulen minä vuoteesi viereen, ja
silloin, Toinisfiii, 011 enkelisi iloinen. Mutia
kuu Toini 011 paha. on lottelemutoiu äidille
tuikku ei siunaa itseään levolle mennessään
ja aamulla herätessään, silloin Toinin
enkeli itkee, itkee katkerasti, sillä hän
rakastaa Toiuiu ja tahtoisi, et lii hän aina
olisi kiltti. Niin tekee Toinin enkeli ja
samein myös kaikkien muitten lasten
suojelusenkelit. Tahtoohan Toini siis aina olla kiltti,
jotta oi Toinin enkelin tarvitse itkeä?"
„Tahtoo, tahtoo! Toini tahtoo olla kiltti",
huudahti pienokainen ja samassa tunsi hän
lämpimän suukkosen otsidleeu painottavan
ja luodessaan silmiinsä auki näki hän
äitinsä, joka hymyillen hyväili pikku tyttöänsä.
.Ja Toini kertoi äidillensä, mitä enkeli
oli häuello sanonut ja lupasi aina olla
kiltti, jotta ei Toinin oikä tuon suloisen
suojelusenkelin koskaan tarvitsisi vuodattaa
katkeroita surun kyyneleitä Toinin tähden.
Anni.
Kuvia eläinkunnasta.
Käki.
Käki on meille tervetullut vieras,
sillä se tuo sanoman siitä, että kesä
011 lähellä. Ja miten viehättävästi kai
kuu sen surumielinen kukunta! Se
viskottaa meitä ehdottomasti luonnon helmaan.
Monessa paikoin maassa onkin tapana
teiniä huvimatkoja metsään kuulemaan
käen ensi kukuntaa. Käki 011 ..annat
Jinlnu, sanotaan ja se, joka keväällä ensi
kertaa kuulee sen kukkuvan puussa, jonka
juurella istuu, saa parainunan toivonsa
täytetyksi. Tämä tapahtuu harvoin, sillä
käki 011 varovainen ja vauhka lintu.
Joskus voi käkeä viskottun aivan likelle sillä
el lii matkii häntä; vaan tätä ei pidä
tehdä, arvelevat taikauskoiset, sillä silloin
vuotaa käen nokasta verta, ja joka veri
tippa tuottaa qnuettomuulta matkijalle.
Hyvä merkki 011, jos ensi kerran kuulee
käeil lännestä tai idästä, sanovat taaskin
loiset, sillä silloin saa onnea odottaa,
mutta jos sen kuulee etelästä tulee
onnettomuutta ja jos poh joisesta, liiiu tulee kuolema.
Käki on aina ollut Suomalaisten
lempilintu. Jo ennenkuin maatamme oli
asuttu, kuu vaan siellä täällä Suomemme
saloissa oli joku uutis-asukkaaii mökki,
piti kansamme sitä rakkaana. Sen
näemme esm. Kalevalasta ja Kantelettaresta,
joissa sitä usein mainitaan mitä
kauniimmilla nimityksillä: h’nUnincn. hopin im n.
kulta-kielinvn. IciiltulhUn, Itopiarintii, /hi
purinla, Sakuun mansikka, II iivn imuin
j. n. e.
Olikohan tähän erityiseen rakkauteen
syyuä se, että käki juuri kesiin
kauniimmalla ajalla luikahteli, jolloin koko
luonto viettää nuoruutensa kauniit päivät, —
vai viehättikö heitä tuo yksinäinen,
huokausten kaltainen kukunta, jossa
erämaassa asuva Suomalainen tunsi oman
sydämmensä äänen? Ehkäpä kumpikin oli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
