Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-O 163
j-litil suuri nälkä kuin tuolla pojalla, joka
söi naurista ja sitä paitsi vaikutti siilien
myöskin toinen seikka.
.Samassa hetkessä, kun hän istui maitoa
.juomaan, vyöryi oljista esiin pieni mustan
ja valkoisen kirjava olento horjuvin jaloin.
Sillä oli hyvin leveä turjia ja pörröinen
turkki. Kuu oli noussut ja paistoi
pienestä akkunasta ja sen valossa taisi
Bertie nähdä, että tuo olento oli pieni, noin
neljän kuukauden vanha koiran penikka,
joka tuntiessaan ruuan hajun oli herännyt
unestaan. Se oli pieni, ystävällinen, hauska
ja seuraa rakastavainen koira, joka söi
loipää hänen kädestään ja pisti leveän
turpansa hänen maitokuppiinsa. Bertie
jakoi ilolla ruokansa pienelle toverilleen.
Sittenknn tuo rohkea penikka oli
tullut hänen luokseen, ei Bertie enää
mielestään ollut niin yksin; hän syleili
koiraa, suuteli sitä kerran toisensa jälkeen,
ja hänen hyväilynsä vastaanotti koira
paljon suuremmalla kiitollisuudella kuin tuo
pieni lapsi Jim Brackenin mökissä, ja
vihdoin nukkui väsynyt Bertie, pää
vaipuneena koiran pehmeälle turkille.
Herätessään ei hän oikein muistanut,
mitä oh tapahtunut. Hän huusi Deborna,
mutta Deliorapa ei tullutkaan. Täysikuu
paistoi hänen kammioonsa ja mihinpäin
hän kääntyikin, ei hän nähnyt muuta
kuin kanoja, jotka lepäsivät yhdellä jalalla,
tahi kokoon käärittynä, niin että olivat
höylien-pallojen näköisiä. Hän likistelihe
lähemmäksi koiraa, sillä ensikerran
eläissään oli hän todella peloissaan.
„En ole koskenut fasaaniin", huusi hän
uiin kovin kuin taisi. „Minä olen
Avillio-nin parooui. Teillä ei ole oikeutta pitää
minua vankeudessa. Laskekaa minut ulos!
Laskekaa minät ulos! Laskekaa minut
ulos!"
Kanat, heräsivät ja rupesivat
kaakotta-maan; kukko huusi „kukkokiekaa", ja
pieni koira vinkui ja ulvoi surkeasti,
muuta vastausta liitu ei saanut.
Metsänvartijan talossa nukkuivat kaikki, paitsi
metsän vartija it.se, joka pyssy olalla oli
uudestaan lähtenyt koirillensa metsään.
Kotona, missä Bertie oli
maannut pienen Eoomau kuninkaan norsunlui-
sessa sängyssä, oli aina palanut kynttilä
hänen vuoteensa vieressä. Hänen
hoitajansa oli niin lähellä, että heti taisi kuulla,
kun Bertie kutsui häntä. Ralph oli
maannut matolla minin luona. Hiin ei
milloinkaan ennen ollut pimeässä maaunut. ja nyt
kuuli hiin, kuinka oljissa ritisi ja ratisi ja
kun hän katsoi suurta kultkoa, näytti se
kuunvalossa hirveällä petolinnulta.
Toisen kerran juoksi rotta rohkeasti
lattian yli. Heti huusivat kanat ja
Ber-tiekin yhtyi siihen, mutta hetken päästä
hän häpesi heikkouttaan ajatellen
itsekseen:
„ Rotta on, niinkuin minä itsekin.
Jumalan luoma, ja kun en ole tehnyt sille
mitään pahaa, niin olen varma, ett’ei sekään
minulle mitään tee."
Yö oli kumminkin pitkä ja peloittava,
mutta syleillessääii koiraa ja tuntiessaan
sen lämpimän kielen nuolevan hiuksiansa,
kasvoi Bertieu rohkeus: eihän Pitkä
Jörgen kumminkaan ollut, mikään ihmissyöjä
eikä noita.
Ivauvan aikaa valveilla oltuaan vaipui
hiin vihdoin uudelleen levottomaan uneen,
jolloin hiinen jalkojansa pakotti ja
kauheimmat kuvaukset häiritsivät hänen lepoansa.
Kuinka liän taisi elää tämän yön vii,
pysyi hänelle aina arvoituksena, jota hän ei
voinut selittää.
Kun hän jälleen avasi silmänsä,
tunkeutui heikko valou säde kanahäkkiiu ja
kukon aamulaulu kaikui hänen korviinsa.
Oli aamnn koitto.
Punaiset, pyöreät kasvot kurkistivat
kanakoppelin akkunasta ja metsiin
vartijan vaimo sanoi:
nPieni herraseni! Jörgen tulee
noutamaan teitä k:lo 8. mutta teillä ei ole
mitään pelättävää. Sanokaa vaan
minulle, ettehän fr ole tappanut fasaania?"
«En", vastasi Bertie raukeasti. Hän
vapisi vilusta, oli jäykkä joka jäsenessä
ja tunsi itsensä hyvin onnettomaksi.
,,Mutta te tiedätte, kuka sen on tehnyt,
eikö totta? Kertokaa se minulle, niin
puhun hyvää Jörgenille puolestanne, liäu
laskee teidät silloin irti ja minä
keittäisin teille lientä, ja saattaisin teidät
kotiin aasillamme."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
