Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
173 <$>-
ei sanaakaan luinen suustaan lähtenyt,
vaikka katseensa ilmoittivat, että hän
tunsi tulijan. Langeten polvilleen painoi
hän .suutelon Napoleonin kädelle.
„Jules", jatkoi k eisari, »muistatteko
ne sanat, jotka eilen lausuitte
vankihuoneessanne?"
-Sanoin että jos Jumala vielä soisi
uiiuuUe elämän, uhraisin sen teille", oli
tuomitun selvä vastaus.
»Hyvä. Jumala suo teille uuden
elämän, mutta iilkää uhratko sitä minulle,
vaan isänmaallenne. Se 011 hyvä ja
kcl-volliuau äiti, rakasta sitä yhtä
uskollisesti kuin rakastat sitä äitiä, joka nyt
hymyilee sinua vastaan sinitaivaalta.
Nouse!" "Näin sanoen kiiäutyi hän pois ja
ilohuuto kajahti halki ilmau, kuu
Napo-loen lakkasi puhumasta, sillä kaikki
iloitsivat »rohkean" pelastuksesta.
Muutamia vuosia jälkeenpäin, kun Le
Preux oli tullut everstiksi, kaatui hän
VVaaterloou tappelussa. Kuolemaan asti
hehkuen rakkaudesta Kunskanmaah&n ja
sen kunniaan, kuoli urhokas soturi,
painaen rintaansa vastaan lipun, jolla hän
oli taistellut, ja kirkkaalla äänellä
huudahti luin : »Kauan eläköön keisari!
Kauan eläköön Ranskuuiuaa!"
Hanna sisareni.
(liitk. nai 20.1
riin kului aika kunnes pääsi 111
me ripille. Voijien koulun
käynti nieli suuria summia,
tiiottamatto sitä, mitä isä oli
toivonut, halua ja taipumusta
oppimiseen. Vanhimman
veljemme Haraldin olisi aikaa
sitten pitänyt olla ylioppilas, mutta hän
sai ropposet vuosi vuodolta; niin että isän
vihdoin täytyi pauna hänet
maanviljelyskouluun ja parin vuoden kuluttua kiivi
Oton samoin, .jonka vihdoin sallittiin
lähtea merelle, tullakseen aikaa myöten
knn-y> nolliseksi kapteeniksi. Me tytöt olimme
tJilloikaa telineet työtä namusta iltaan,
ponnistelleet. voimiamme ja telineet monta
uhrausta, täyttääksemme poikien turpeita.
Koko iloisin nuoruutemme aika oli yksi
ainoa pitkä ja vaivaloinen työpäivä, jolloin
oli v&liän lepoa ja huvitusta, oli niinkuin
meillä ei koskaan olisi ollut aikaa, olla
nuoria ja iloisia. Hannan suurin ilo oli
nyt kuten ainakin lukeminen ja hän käytti
siihen jokaisen hetken, joka jäi jälelle
päivän töistä. Kun ajattelen tätä uhrausten
ja puutosten aikaa, kummastelen ettei
rakas Hanna sisareut tullut katkeraksi ja
pahaksi. Kaikkia, mitä hän hartaimmin
oli maailmassa toivonut:, tietoja ja Oppia,
sitä täytyi hänen olla vailla, vaan sen
tähtien että hän oli tyttö; ja hänen veljensä,
jotka olisivat voineet mielin määrin uauttia
näistä ihanuuksista. — ke eivät niistä
huolineet, — he halusivat pois tutkinnoista
ja kirjojen luota. Mutta en koskaan
kuullut valituksen sanaa Hannan huulilta; hän
tuli yhä lenipeäminäksi. levollisemmaksi,
harvapuheisennnaksi ju niiottiväisemmäksi:
hän näytti minusta väliin sankarittarelta,
siihen määrään voi hän itseänsä hallita.
Näin ettei hän ollut onnellinen, niin nöyrä
kuin hän olikin, ja tuo tieto lepäsi
sydäm-uielläni, niinkuin raskas taakka, sillä tiesin,
ctt’ei sitä voinut auttaa.
Kuu Hanna oli 20 ja minä 17 vuoden
vanha, kuoli rakas isämme ja jätti meidät
hyvin vähiin varoihin, nvt nli työtä
tekeminen enemmän kuin koskaan ennen, sillit
veljien opinnot olivat tuottaneet meille
velkoja, joita isä ei vielä ollut ennättänyt
täydellisesti maksaa. Siis työtä, työtä,
aamusta iltaan ja myöhään yöliiinkin. Mutta
sentähden et,t’oniine me tytöt olleet muuta
oppineet, kuut tavallisimpia koti askareita,
täytyi meidän yksinomaisesti harjoittaa
niitä ja leivoimme, ompelimme, neuloimme
ja kudoimm<•■. hankkiaksemme vähiin tuloja.
Nämä olivat kumminkin hyvin vähäiset,
koska meidän köyhässä pitäjässämme, jossa
vielä asuimme, ei kultaan tarvinnut meidän
palvelustamme. Tulovaisuus näytti meistä
li3’vin synkältä ja toivottomalta ja
rakkaalla äidillämme, rakastavalla
sydiönmel-liiiui ja palavalla uskollaan Jumalan apuun,
oli usein täysi työ rohkaista meitä nuoria.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
