- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1885 /
11

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

— 11 —

„Tyhmä kuu olet., etkö näe, ettii olen
tyhjentänyt koko laatikon, eikä uiitä siinä
ole," sanoi Olga kiireestä ja
kiivastuksesta oikein punehtuen.

Nyt Knisa nosti piirongin väliä seinästä,
ehkä olisi kirjat sinne pudonneet. Ei,
ei niitä sieltäkään löytynyt. Vielä avasi
Olga laatikot, viskasi kirjat sinne, tänne,
työnsi laatikot taas kiini. Kirjoja ei vonn
löytynyt.

„Niin se nyt on, minä saan
muistutuksen. Kaisa, sinä olet paha, kuu et etsi
minun kirjojuui ja opettaja H. on paha,
kun hän aina on niin valmis antamaan
muistutuksin. Pienestäkin asiasta hän aina
antaa muistutuksen".

Noin pauhasi 1 l-vuotias „01ga neiti" ja
hyrskähtipä vihdoin aivan itkuun.

Kaisa seisoi ihan neuvotonnn, tiesihän
kyllä kenen syy oli, että kirjat olivat
hukassa ja että muistutuksia tuli koulussa,
vaan hän ei kuiteukaun virkkanut mitään.
Lopuksi kävi hänon tyttöä sääli ja hän pyysi
kauniisti, että „01ga neiti" antaisi hänen
vielä hakea laatikosta. Eihän Olgalla nyt
ollut muuta neuvoa, kun odottaa, mitii
Kaisa saisi aikaan.

Kaisa avasi laatikon ja järjesti
tyve-nesti kirjat hyllylle, missä niideu paikka
oikeastaan oli. Olgan paperinuket olivat
siinä asuneet joululuvallu, mutta ei nekään
tainneet siellä aivnn hyvin menestyä, sillä
paitsi niitä oli hyllyllä paljon muutakin
kidua, paperinpalasia, vanhoja pitsiä y. m.

Vaan mikä ihme nyt tapahtui! Kirjat,
joita Olga jo monesti laatikosta oli
etsinyt, olivatkiu siellä.

No, tuosta sentään Olga sanoi Kaisalle
kiitoksen ja vähä hlitnillänsä sauoi hän:
„älä suutu, Kaisa, vaikka sanoin sinua
pahaksi."

Olga silmäili lukujärjestystä.
„Huo-uicnnu tarvitsen kaunokirjoitus ja
laskeu-tovihkoni, mutta missä ranskauvihkoni on?
sitä myöskin tarvitsen huomenna".

.Sitä nyt etsittiin; Olga etsi, Kaisa etsi,
jopa pian koko talo oli liikkeellä
etsimässä Olgan ranskanvilikoa. Etsittiin sitä
kaikkialta, missä vihkoja suinkin voisi
löylyä, vaan ei löytynyt.

^Mikähän vihko se sitte mahtoi olla,"

sanoi lopullisesti Leena, kyökkipiika,
^jonka Olga neiti miutdle ennen joulua antoi?"

„Leeuu. oletko sinä ottanut minun
raus-kauvihkoni’?" kysyi Olga säikähtyen.

„Noh, enhän minä kirjoitusta osaa
lukea, en minä tiedä, oliko se ranskan vai
kiinan kieltä. Antoihan Olga neiti sen itse
minulle."

Ja nyt kävi selväksi, että ennen
joulua, eräänä aamuna, kun Olga oli
luistin-klubbiin kiirehtinyt, niin Leena oli
pyytänyt häneltä paperia torttupelleille ja Olga
oli viskannut hänelle vihon hyllyltänsä ja
käskenyt kiskoa puhtaita lehtiä
torttupa-pereiksi. Kiireissään Olga ei malttanut
tarkemmin katsella vihkoa, luuli sen
joksikin hyljätyksi vihoksi ja siten joutui
ranskan vihko torttupaperiksi.

Oi onnettomuutta! Neiti E, varmaan
tulisi antamaan muistutuksen. Tuo vihko
oli vielä tutkintoonkin pantava!

Vaan olipa vielä toinen kova
onnettomuus tapahtunut: Olgan koulutyö,
sukka-«kudin, oli jäänyt esille. Puikot olivat
pudonneet pois ja silmät ihan purkautuneet,
Mirri oli pitkiu joulua käyttänyt kerää
leikkikalunansa pyörittäen sitä sohvan alla.

Toinen muistutus! Oi, kuin se koulu
on ikävä! Muistutuksia ja aliuomaa
muistutuksia!

„Hohhoo," huokaili Olga, „jos nyt kuu
levolle lasken, saisin nukkua yhtä unta
siksi kuu pääsiäinen taas tulee."

Vaikka lumituiskulta tuossa ikkuuan
syvennyksessä suojassa olin, kertoi
varpunen, en tahtonut kuitenkaan siellä
kauemmin viipyä. Mieleni rupesi tuntumaan
niin raskaalta.

Lensin tuonne toiselle puolelle lahden.
Siellä, näet, asuu kaksi poikaa, joiden
usein olen nähnyt talvituiskussa
lumihangessa kahlaavan kouluun lähtiessä.

Mitähän ne pojat koulun alkamisesta
arvelevat, a juttelin itsekseni, ja siksi
lähdin sinne lentämään ja pian istuin
ikkunalaudalla, josta saatoin sinne sisälle
tirkistää.

Puheista huomasin, että siellä oli
käynyt ikävä vieras joulunaikana: molemmat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1885/0015.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free