Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 39 —
„Kas niin", sanoi 12-vuotinen Julia,
„ttum kun minun tulisi mennä johonkin,
niin kohtaa vastuksia". Minä en
milloinkaan saa mitiiän iloa".
Julian kasvot olivat pitkin
aamupäivää pilvien peitossa; yhtä vähän näki
niissä ystävällistä hymyä, kuin pilvien
välitse taivaalla auringonpaistetta. Hän
kohteli pikku siskojansa nureksivasti ja
hyviä Vanhempiansakin kohtaan oli hän
niin kiutyinen, ikäänkuin lie olisivat
olleet syypäät liiinen onnettomuuteensa.
Hän olisi tahtonut mennä kukkasia
poi-mimaaii, vaan sade liäutä siitäkin esti.
,,Niin todellakin", sanoi isä,
»minäkin soisin, että sinä menisit kukkasia
poimimaan. Erittäinkin olisi minulle
mieluista, jos toisit mukanasi kaksi
lempikukkaani".
„Enliiin nyt voi mennä metsään enkä
puutarhaankaan, kun sataa", vastasi
Julia yhtä nureksivana kuin ennenkin.
„Niiu kaukaa ei sinun tarvitse niitä
hakeakaan", vastasi isä ja sitten kertoi
hiin vielä: „nuo minun lempikukkani
ovat sitä laatua, että niitä voi poimia
vaikka ulkona olisi talvipakkanenkin,
että se riippuu vaan siitä, jos niitä
omaksemme tahdomme. Ne eivät
ainoastaan itsessään ole ihania, vaan ne
antavat suloa ja ihanuutta koko
ympäristölleen. Ne voivat menestyä sekä
ulkona että sisällä, vaan kollissa ovat
ne kaikkein kalliimmat".
„Mitä kukkia ne ovat"? kysyi Julia,
joka jo oli ruvennut tulemaan uteliaaksi.
,,Lupaatko. jos sen sanon, noukkia
niitä itsellesi, siksi kun puolipäiväseksi
palajan luoksesi?"
Julia rakasti sentään paljon isäänsä,
siksi ei luin malttanut kieltää koettamasta
niitä hankkia, jos kohta rankasti
satoikin, koska huomasi isällensä siitä iloa
olevan.
»Todellakin rupean toivomaan", sanoi
non isä, „että sinä voit ne lövtiiä.
Sa-nyt sinulle siis näiden kukkasten nimet:
iloisuus ja ystävällinen mieli-ula ovat
nuo kukkaset, joita niin paljon
rakastan. Missä ei nämä ihanat kukkaset
pääse menestymään, siellä rehoittaa
kaksi kovin rumaa rikkaruohoa:
tyytymättömyys ja itsekkäisyys ovat niiden
nimet".
„Ivumpaako tyttöseni tahtoo viljellä?"
kysyi isii totisesti, mutta herttaisesti
katsoen Julian silmiin. „Yastauksen
odotan sinulta vasta tämän päivän
kuluttua".
Minkä vastauksen isä sai, Voit arvata,
kun kerron sinulle, että Julia tämän
jälkeen koetti pauna toimeen hauskoja
leikkiä pikku siskoille, ettei heidän olisi
ikävä, kuu huvimatkasta ei mitään
tullut, ja kun leikit jo olivat hyvässä alussa
eikä pikku siskot Juliaa enää tarvinneet,
riensi hän kyökkiin, auttoi äitiä, pyyhki
astiat, kattoi pöydän, puhdisti kasvit
salissa tomusta j. 11. e.
Kun isä näki, että hänen tyttönsä
oli saanut nuo hänen lempikukkansa,
iloisuuden ja ystävällisyyden, omakseen,
suuteli hän häntä herttaisesti ja Julia
tunsi, että tiimä päivä kuitenkin
lopullisesti oli tuottanut hänelle enemmän
onnea, kuin jos hän olisi ollut tuolla
aPotulla huvimatkalla.
i’uro.%elle.
Riennä villckahasti raan
Pikku purotien !
Ollos liyrulyks’ oman maun,
Kasteeks’ kukkien.’
Suuri virta riehuen
j tie n tää eteenpäin,
Koski kuohuu pauhaten
Ailoin vaahtopäin,
Mi st’ on virta syntynyt,
Saanut alkunsa ?
Mini’ on henkiin elpynyt,
Koonnut voimansa?
Mistä koski alkanee
Suuri-voimainen ? —
Sieltä, missä lorisee
Puro pienoinen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
