- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1885 /
46

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

— 46 —

koetin rukoilla niitti rukouksia, joita äiti
aikoja sitten oli minulle opettanut. Siinä
hetkessä tuntui siltä, kuin minun katumukseni
olisi ollut sanomattoman suuri ja katkerasti
tunsin, minkä suuren surun olin saattanut
hellästi kaivatuille vanhemmilleni.
Riutuneena pitkällisestä pahasta kohtelusta,
tunsin polttavan kuumuuden aivoissani;
siitä, mitä sen jälkeen tapahtui, en muista
mitään, ennenkun eräänä hetkenä
huomasin makaavani mukavassa riippumatossa
eräässä laivanhytissä. Joku kallistui
minun puoleeni ja minä kuulin hellän
äänen sanovan: „Hän tointuu, olijia hyvä,
ett’emme jättäneet häntä palavaan laivaan,
kun me hänet, sieltä puoli-kuolleena
löysimme."

Minä makasin kauan sairaana, mutta
vasta silloin, kun jälleen olin terve,
kertoi tuo hellä lääkäri, kuinka olin
joutunut hänen hoidettavakseen, kuinka eräs
sotalaivan matruusi oli huomannut tulessa
olevan laivamme ja kuinka venho oli
lähetetty tarkastamaan, olisiko mahdollista
pelastaa laivaväkeä tulen vallasta.
Tukehtumisen vaarasta huolimatta oli kaksi
miestä juossut keskelle savua ylös
alukseemme, josta ho löysivät minut kannelta
lunnotonna makaamasta. Kuu olin
täydellisesti tointunut, pääsin laivan
palvelukseen ja olen sen jälkeen kuulunut
sotalaivastoon. Vaikka eläissäni olen monta
kertaa saanut kovia kokea, on ole
kuitenkaan kärsinyt palma kohtelua paitsi
ensimmäisellä merimatkallani. Ja tähän
herutukseni loppuu."

Pieni Alfred oli mitä suurimmalla
tarkkuudella kuunnellut vanhan merimiehen
kertomusta. Ei hän kertaakaan
koettanut kysymyksillä katkaista vanhuksen
puhetta; mutta nyt kuiskasi hän
kunnioitusta osoittavalla äänellä: „Te olette
siis vakuutettu siitä, että Jumala rankaisi
teitä niin ankarasti, koska te menitte
kotoa karkuun, jättäen vanhempanne
suremaan teidän tähtenne."

,,Minä uskon, poikaseni, että Jumala
salli minun joutua tuon pahau miehen
käsiin, koska olin ollut niin
kiittämättömällä tavalla tottelematon vanhempiani
kohtaan; sillä käskeehän Jumala tottele-

maan vanhempia. Ja voimmehan jataa
varmana, että Jumala rankaisee niitä, jotka
rikkovat tätä käskyä vastaan. No, mitä
aiot huomenna tehdä? Lähdetkö merelle?"

„Minä lähden takaisin kouluun ja
sitten kirjoitan äidille ja kerron hänelle,
kuinka se minua surettaa, että olin
tottelematon häntä kohtaan ja huolestutin
häntä," vastasi Alfred lujasti.

„ Ilolla kuulen sinun tulleen siihen
päätökseen, poikaseni: jos vanhempasi
kieltävät sinua tulemasta merimieheksi,
niin heillä varmaan on siihen tärkeät
syyt. Se, joka aloittaa elämäänsä
karkurina, ottaa mukaansa elämän tielle
paljon syntiä, pahan kuorman, joka aivan
varmaan tuo mukanaan rangaistuksen".

,,Ettekö nähnyt äitiänne jälleen?"
kysyi Alfred, kun hän vihdoin oli valmis
panemaan maata.

„En, poikaseni. Sen laivan
asemapaikka, johon minä pääsin palavasta
aluksestamme, oli kaukaisessa vieraassa maassa,
jr kun vihdoin monen vuoden perästä
palasin kotiin, olivat vanhempani kuolleet,
eikä kukaan kaupungissa enää tuntenut
minua. Mutta nukkukaamme nyt, pieni
ystäväni".

Tuo pieni karkuri sanoi seuraavana
aamuna vanhalle merimiehelle jäähyväiset
ja palasi kouluun.

Koko paikkakunta oli
mielenliikutuk-sessa; eräs lähettiläs oli juuri valmis
menemään häntä hakemaan. Alussa oli
koulun rehtori kovasti suuttunut; Alfred sai
aika selkäsaunan: mutta kun hän kertoi
hänelle, kuinka hän suri sitä, että oli
äitinsä mieltä pahoittanut, ja ett’ei hän
koskaan enää uudistaisi sitä, leppyi
kunnollinen rehtori, sillä hän huomasi hänen
to-den-peräisen katumuksensa.

Mietteitä.

Itsensä voittaminen on suurin voitto.

Jumalan tahto tulee täytetyksi, mitä
enemmän oma tahtomme tnlee
kuoletetuksi.

Taivaallisia asioita tulee meidän rakas
taa voidaksemme niitä ymmärtää.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1885/0050.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free