Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 59 —
Kaikki! vastasi Tikka. — No hyvä,
sanoi Nilla, minä tarvitsen pehmeät
nahkaset kuu menen kirkkoon: tapa
14 kettua ja ompele miuulle nahkaset, niin
tahdon asiata ajatella.
Tikka oli näppärä metsästäjä, hän
viritteli ketun pyydyksiä metsään ja
myrkytti kissoja. Muutaman ajan kuluessa
oli hän saanut nuo 14 kettua, ompeli
niistä nahkaset ja vei ne Nillalle. Kaikki
hyvä, vastasi tämä, mutta nyt tarvitsen
vielä ryijyn ruorsiuspeitteeksi; tahdon että
so olisi oikein hienon hieno ja valmistettu
kauniista linnunhöyhenistä. Meno siis
pyytämään 300 tikkaa, koska nimesikin on
Tikka, ompele niiden pyrstöhöyhenistä
minulle ryijy, niin tahdon asiata ajatella.
Niin Tikka meni, haukki nuo 300
tikkaa, ompeli niiden pyrstöhöyhenistä mitä
pehmeimmän ryijyn ja vei sen Nillalle.
Se on todellakin kaunis, vastasi Nilla,
mutta voithan ymmärtää, että minun
tulee pukeutua hienoksi vihille vietäessä.
Mene etsimään simpsnkoita jo’ista ja tee
minulle helminauha, joka ulottuu kahteen
kertaan kaulani ympäri, niin tahdon
asiata ajatella.
Tikka katsoi Nillaan, niinkuin
heinäsuova katsoo kirkontorniin, tuumaili
hetken, sillä tämä tehtävä oli vaikeampi kuin
molemmat edelliset, mutta sitte hän
meni. Kahtena kauniina kesänä oli pieni
räätäli poissa kylästä. Hän kaiveli kuin
ankerias joiden mudassa, hän huuhtoili
kuin kullankaivaja järvien hiekkaa, ja
viimein oli hän koonuut helminauhan, joka
ulottui kahteen kertaan kaulan ympäri.
Tahdotko nyt asiaa ajatella? kysyi hän,
viedessään sen Nillalle.
Nilla punnitsi helminauhaa kädessään,
koetti sitä kaulaansa ja vastasi viimein:
nyt menen kysymään isältä.
Isä ja tytär pitivät neuvon, kuinka
paraiten pääsisivät tuosta pääsemättömästä
räätälistä.
Tikka, sanoi Anttilan isäntä,
neuvoteltuaan tyttärensä kanssa, sinä et ole
niinkään hullu mies, olet uuras ja
voit vielä toimittaa suuria asioita. Nyt
minulla, näet, sattuu olemaan sisar, joka
on naituna Ruotsiin, ja tahtoisin mielelläni
tietää, kuinka hän siellä menestyy, mutta
) . .. . ,
matka sinne meren poikki on liian pitkä
ja vaivaloinen. Koska olet, niin näppärä
räätäli, niin ompele kokoon Suomi ja
Ruotsi Pohjanlahden yli, että voin
pakinoida sisareni kanssa ilman tuota
vaivaloista matkaa, sitte tahdon antaa N illan
vaimoksesi.
Tikitä tuumaili taas hetken, heinäsuova
katsoi vielä kerran kirkontorniin, ja koska
se ei ollut mikään tvhmä heinäsuova, niin
se varsin hyvin ymmärsi, mitä
tuommoisella pyynnöllä tarkoitettiin. Tikka
tuumaili vielä kerran, puri hampaitansa ja
vastasi tahtovansa koettaa.
Eipä kauvan viipynyt, enncukun hänen
tuumansa oli valmis. Hän meni kaikkien
kylän akkojen luo tilaamaan koukun
siimaa. Akat kehräsivät koko pitkän talven:
viimein ho olivat kehränneet niin monta
ja niin suurta siimakimppua, ettei mikään
vene niitä kaikkia kantanut, Tikan täytyi
vourata kaljaasi. Kauniina kesä-aamuna
oli hän sitonut pitkän sumansa toisen pään
suureen petäjään Suomen rannalla ja
päätti sitoa toisen pään Ruotsin rannalla
kasvavaan petäjään. Mutta ollakseen
näkemättä näin suurta vaivaa aivan turhaan,
oli hän hankkinut viisitoista tuhatta lohen
koukkua, joihin pantiin silakoita syötiksi:
hän toivoi siimastansa suurta kalansaalista.
No niin, Tikka lähti kaljaasillaan
merelle laskemaan pitkää siimaansa. Hänellä
sattui olemaan hyvä onni, tuo muuten
niin myrskyinen meri oli koko viikon
tyynenä kuin viilipytty, ja yritys
onnistui niin hyvin, että Tikka muutaman
päivän kuluttua oli sitonut siimansa toisen
pään petäjään Ruotsin rannalla. Takasin
tullessa käytti hän tilaisuutta kokeaksensa
koukkujaan ja sai niin paljon lohia,
turskia, kampeloita, haukia, simppuja ja
ahvenia, että Porissa pidettiin suuret
kalamarkkinat ja Tikka sai sihnausa maksetuksi.
Nyt Tikka meni Anttilan isännän luo
ja sanoi hänelle: hyvää päivää,
appivaari ! nyt olen ommellut yhteen Suomen ja
Ruotsin; antakaa nyt Nilla vaimokseni!
Anttilan isäntä kovin hämmästyi, mutta
hän oli viekas mies, joka pian
keinon keksi. Voihan tuo olla varsin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
